Mies ei osaa hallita pieniä pettymyksiä ollenkaan. Neuvoja?

Mies on vain tuon luontoinen, eikä todennäköisesti siitä muunlaiseksi muutu. Minä pitäisin vaan etäisyyttä siihen henkisesti silloin kun on tuolla vaihteella, enkä taatusti lähtisi keskustelemaan tuntikausia "vittuuntuneen" kanssa. Sanoisin että jutellaan huomenna, ja antaisin miehen itsekseen käsitellä olonsa, tuhista ja puhista.

Ihmiset ovat erilaisia. Toiset ovat herkempiä, kuten miehesi, josta maalaat nyt puhtaan negatiivista kuvaa. Osaatko kuvailla lainkaan, mitä positiivista hänen herkkyydessään on?

Hieman dramatiikkaan taipuvainen taas olisi voinut kirjoittaa aloitukseksi niin, että puoliso on tunnekylmä hirviö, jota ei hellyys, läheisyys, kosketukset ja yhdessäolo kiinnosta lainkaan ja joka on sen verran sosiopaatti, etteivät toisten ihmisten sanat, mielipiteet ja loukkaukset kosketa missään tilanteessa lainkaan.

Oi, sehän on ihkaoikeia marttyyrimies! En tiennytkään, että sellaisia on olemassa, mutta äitiemme ikäisissä naisissa tuo on hyvinkin yleinen käytösmalli.

Tuo on vallankäyttöä, etkö itse huomaa sitä? Mies haluaa jotain, mutta ei sano sitä, sinun pitäisi ymmärtää se sanomattakin. Kun et ymmärrä, mies loukkaantuu, mutta vähättelee, että ei hän mitään oikeasti halunnut.

Samalla hän kuitenkin onnistuu pilaamaan sinun yöunesi. Sinun olisi ollut helpompi halailla tuntikausia kuin keskustella tuntikausia, mutta yhtä kaikki luovuit nyt omasta oikeudestasi.

Siitä se alamäki sitten alkoi.

Voisi tietysti yrittäät tehdä noin, että juttelisi asiasta vasta aamulla. Miehellä on kuitenkin aina tarve purkaa se heti. Sopii minulle muuten, mutta on inhottavaa pohtia näitä kolmelta yöllä.. Miehellä on myös aika huono itsetunto, ei osaa sanoa mihinkään hyvällä omallatunnolla ei. En sitten tiedä vaikuttaako tuo tähän, ehkä sillä on jotain yhteyttä tuohon loukkaantumiseen..

ap

Mä sanoisin silloin yöllä, että kaipaan turvaa ja oo siinä lähellä. Mies saa olla uros ja "suojella". Tuo pikkuasioiden hautominen on persoonallisuuskysymys. Olen itse samanlainen. Muistan saamani huonon kohtelun ikuisesti. En haluaisi olla tällainen. Yritän silti olla positiivinen. Googlaapa persoonallisuustesteistä punainen persoona.

Kolmonen: Tottakai hänen herkkyydessään on paljon ihania ja positiivisiakin puolia :)! Olen minäkin herkkä, mutta eri tavalla. Mulla on tietynlainen filtteri ja pystyn erottamaan oikeasti isot asiat pienistä.

Mies kyllä saattaa sanoa suoraan mitä haluaa, koska olen kertonut että en valitettavasti osaa lukea ajatuksia. Se on hyvä että kertoo, mutta aina kaikki ei voi mennä hänen mielensä mukaan. Minulla on oikeus olla tekemättä jotain mitä en sillä hetkellä halua, samoin hänellä on oikeus sanoa että ei nyt..

ap

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 10:51"]Voisi tietysti yrittäät tehdä noin, että juttelisi asiasta vasta aamulla. Miehellä on kuitenkin aina tarve purkaa se heti. Sopii minulle muuten, mutta on inhottavaa pohtia näitä kolmelta yöllä.. Miehellä on myös aika huono itsetunto, ei osaa sanoa mihinkään hyvällä omallatunnolla ei. En sitten tiedä vaikuttaako tuo tähän, ehkä sillä on jotain yhteyttä tuohon loukkaantumiseen..

ap

[/quote]

Totta kai se vaikuttaa. Kun mies ei saa sinulta huomiota, hän tuntee itsensä täysin paskaksi ihmiseksi. Ei se välttämättä ole puhtaasti vallankäyttöä, kuten edellä kommentoitiin, vaan sitä että mies todella tuntee olonsa aivan hirveäksi, epähaluttavaksi, typeräksi ja hyljeksityksi, kun käännät hänelle selkäsi.

Eikö mitään molempia tyydyttävää kompromissia löytyisi? Esimerkiksi sinä joustat hiukan ja juttelet miehen kanssa vaikka puoli tuntia ja mies taas tyytyy siihen?

Eikös tuo ole narsistinen persoonallisuus? En tunne narsisteja, mutta kun niistä sanotaan, että he tuntevat kaiken olevan loukkaus heitä itseään kohtaan. Siis jos tapahtuu jotain negatiivista tai jos joku sanoo jotain ilkeää tai tapahtuu jotain väärää, niin he tuntevat niinkuin se olisi henkilökohtainen hyökkäys ja syytös heitä itseään kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 10:51"]

Voisi tietysti yrittäät tehdä noin, että juttelisi asiasta vasta aamulla. Miehellä on kuitenkin aina tarve purkaa se heti. Sopii minulle muuten, mutta on inhottavaa pohtia näitä kolmelta yöllä.. Miehellä on myös aika huono itsetunto, ei osaa sanoa mihinkään hyvällä omallatunnolla ei. En sitten tiedä vaikuttaako tuo tähän, ehkä sillä on jotain yhteyttä tuohon loukkaantumiseen..

ap

[/quote]

Minä vaan en usko että miehellekään on hyväksi "purkaa" sitä silloin vaikka hän niin kokeekin. Itse olin aikoinaan samantapainen, ja parisuhteessa aina purin miehelleni ahdistuksiani samaan tapaan, vaikka yöllä tai miehen tultua juuri kotiin raskaan työpäivän jälkeen. Tämä purkaminen ei oikeasti minua mitään auttanut, sen kun piti minua kiinni ahdistuksessani. 

Tajusin tämän tosin vasta eron jälkeen, kun oli yksinäisenä PAKKO kohdata kaikki olonsa yksin ja ilman purkamista. Vasta sitten opin käsittelemään niitä ja taipumus on helpottanut, kun ei enää voinut purkaa ja kaataa toisen päälle niitä asioita vaan oli pakko selvitä ihan itse.

Olen sanonut usein, että okei no jutellaan vaikka puolisen tuntia. Asia vaan ei koskaan tule puolessa tunnissa valmiiksi :D. Sinänsä ajattelen, etät siinäpähän sitten loukkaantuu. Olen kuitenkin vähän huolissani niin meidän suhteesta kuin miehen muustakin elämästä, eikö tuo ole aika raskasta pettyä koko ajan ja kaikkeen? Haluaisin vain ymmärtää miestä enemmän.

Mies on muutaman kerran loukkaantunut jopa siitä, että on joutunut pyytämään jotain asiaa. Ongelmana oli siis se asian pyytäminen ja ääneen sanominen, ei se että en olisikaan halunnut tehdä jotain.

ap

Tuolla ymmärtämisellä teet kaiken vain pahemmaksi. Aamulla puhuminen ei riitä, puoli tuntia ei riitä, mikään ei riitä.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 10:47"]Mies on vain tuon luontoinen, eikä todennäköisesti siitä muunlaiseksi muutu. Minä pitäisin vaan etäisyyttä siihen henkisesti silloin kun on tuolla vaihteella, enkä taatusti lähtisi keskustelemaan tuntikausia "vittuuntuneen" kanssa. Sanoisin että jutellaan huomenna, ja antaisin miehen itsekseen käsitellä olonsa, tuhista ja puhista.

[/quote]

Tämä on hyvä ratkaisu ja toiminut mulla. Mieheni siis ottaa itseensä todella helposti ja olen oppinut että silloin vaan annan olla. Saatan sanoa että hän on kohtuuton ja on epäreilua äykkäröidä minulle kaikesta enkä suostu lähtemään tuollaiseen leikkiin. Jossain vaiheessa oppi sitten hiljaa nielemään kiukkunsa, tai ehkä minä opi olemaan kiinnittämättä siihen huomiota. En todellakaan enää uhraa yö uniani tunti kausien taisteluun.

Kuulostaa kyllä raskaalta persoonalta. Ei kuulosta mukavalta että tarvitsee varoa mitä tai miten keskustelee ihmisen kanssa jonka mieltää loppuelämän kumppaniksi. Olisitteko vain liian erilaisia ? Mutta siis tuohon yöllisiin keskusteluihin jotka on selvästi raskaita aiheita käsitteleviä... Mitäpä jos juttelisitte halki säännöt. Eli kun tulet yöllä töistä, haluat todellakin suoraan nukkumaan. Mies tuntuu tarvitsevan keskusteluun apua jos jokainen päivä ahdistaa asiat.

Ollaanhan me erilaisia, mutta monessa asiassa niin samanlaisia. Periaatteessa ymmärrän miestä, koska häntä ei ole ennen minua huomioitu oikein mitenkään parisuhteessa ja ystävätkin ovat kohdelleet vähän miten sattuu. Mies ei todellakaan ole mikään narsisti! Olen ollut aiemmin suhteessa narsistisen henkilön kanssa ja nykyinen on onneksi kaukana siitä. Kyllä hän ymmärtää sen, että mua ihmetyttää välillä nuo hänen pettymyksensä. Alan vaan huolestua, että eikö elämä tunnu aika raskaalta jos kaikkeen petytään jatkuvasti. Tuntuu vaan vähän ilkeälle olla keskustelematta. Ehkä mies pettyy sitten taas :D? Tai jotenkin se, että se on siinä harmissaan ja mä oon vaan et jaa no hyvää yötä, jutellaan joskus toiste tästä asiasta. Mies todennäköisesti mököttää myös aamulla jos asiaa ei ole juteltu.

ap

Ette ilmeisesti asu yhdessä? Mitä jos et vaan menisi miehen luokse silloin, kun haluat suoraan nukkumaan. Se pelastaisi yöunesi ainakin tällä hetkellä.

Perinteiset koirankoulutuskeinot voivat toimia myös ihmiseen: jätä negatiivinen käytös huomiotta, palkitse positiivisesta.

Onkohan miehesi erityisherkkä?

Minä olen, ja oh my lord, olen juurikin noin hankala... :/ Loukkaannun mitättömän pienestä, kritiikki on vaikea ottaa vastaan, en kestä muutosta, pettymyksistä toipuminen kestää normaalila kauemmin. 

Neuvona sanoisin, että YMMÄRRÄ miestäsi, vaikka kuinka vtuttaisi! Mikään ei ole perseemmästä kuin jäädä yksin noiden hankalien luonteenpiirteiden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 11:15"]

Alan vaan huolestua, että eikö elämä tunnu aika raskaalta jos kaikkeen petytään jatkuvasti. Tuntuu vaan vähän ilkeälle olla keskustelematta. Ehkä mies pettyy sitten taas :D? Tai jotenkin se, että se on siinä harmissaan ja mä oon vaan et jaa no hyvää yötä, jutellaan joskus toiste tästä asiasta. Mies todennäköisesti mököttää myös aamulla jos asiaa ei ole juteltu.

ap

[/quote]

Toki se tuntuu raskaalta, mutta se on ihan terveellistä. Jossain vaiheessa se asian raskaus voi johtaa sen tajuamiseen, että näin ei jaksa enää jatkaa, ja sitä ehkä itse rukkaa omaa ajattleuaan niin ettei ole enää niin raskasta. Mutta usein se vaatii jonkun pohjakosketuksen, jollainen esim. itselläni oli ero ja se kun ei ollut enää mitään tukea josta imeä voimaa. Piti vaan kohdata raakana oman synkän ajattelunsa raskaus, ja sitä kautta sitä vähitellen ymmärsi senkin että minähän ITSE valitsen miten asioihin suhtaudun ja mitä ajattelen, eikä minun ole pakko kiduttaa itseäni näillä synkillä ajatuksilla.

Ihan varmasti mies pettyy jos et keskustele hänen kanssaan kun hän haluaa, mutta joskus se pettyminen on ihan vaan hyväksi ihmiselle. Ja kyllä sinun itsesikin pitää ajatella: ei sinun tarvitse uhrata öitäsi olemalla miehen ilmainen terapeutti, siksi ettei hän joutuisi kohtaamaan pettymyksiä. Aikusien ihmisen kuuluu pääosin kohdata ja käsitellä pettymyksensä itse, se kuuluu henkiseen kypsyyteen. 

16: Mulla itselläni on monia erityisherkkyyden piirteitä, mutta multa puuttuu toi että jotenkin negatiivisessa sävyssä vatvoisin päiväkausia asioita. Tai en ainakaan kerro siitä muille :D. Ennen minäkin otin itseeni kaikki asiat, mutta olen muuttunut viime vuosina. Muuten nuo erityisherkkyyspiirteet täsmää minuun. Mieheen ei niinkään, ei ole esim. arka äänille jne.  Toisaalta ehkä se onkin erityisherkkä kun on välillä noin hankala.

Ehkä mun pitäisi sitten koittaa olla ymmärtäväisempi?? Ihmiset ovat erilaisia, mutta en vaan voi käsittää miten joku loukkaantuu noin helpolla. En vaan jotenkaan ymmärrä tätä. Olen siis itsekkin aiemmin loukkaantunut helpommin kuin nykyisin, mutta en koskaan noin herkästi.  Olen koittanut olla niin, että en missään tapauksessa ala syyllistämään miestä tunteistaan kuten "siis mitä vittua miks sä tosta loukkaannuit, daa"-tyylisesti. Koitan olla mahdollisimman neutraali.

ap

Ap nostelee vielä.. Jos jollain on vielä vinkkejä.. Mitä mun kannattais konkreettisesti sanoa tolle miehelle jos huomaan, että se on taas menny hiljaseks (=loukkaantui jostain)? 

Minä käyttäydyn miestäni kohtaan välillä juuri noin. Vatvon ja vatvon asioita pikkutunneilla vaikka mies on väsynyt ja tarvitsee unta, eikä mikään tunnu auttavan mitä hän sanoo. Olen vähitellen opetellut ottamaan vastuuta omista tunteistani tuollaisina hetkinä. Tulemme tavallaan molemmat toisiamme vastaan: mies sanoo lohduttavia sanoja ja minä tietoisesti otan ne vastaan ja suostun tulemaan lohdutetuksi. Sitten lopetan vatvomisen ja yritän nukkua tai olen ainakin hiljaa että mies voi nukkua. Se on vaikeaa sillä hetkellä kun asiat painavat, mutta palkitsee seuraavana aamuna kun kaikki näyttää jo vähän valoisammalta. T:yksi erityisherkkä täälläkin