Lue keskustelun säännöt.
Yhden lapsen vanhemmat, miten vietätte lomaa?
04.07.2014 |
Melkein viikon kesäloman jälkeen alkaa tuntua että koko loma menee pilalle kun emme osaa olla yhdessä. Meitä on kolme: äiti, isä ja neljävuotias. Lapsi haluaisi tietenkin joka päivä uimaan, leikkipuistoon ja huvipuistoon, vanhemmat vain sitä että kaikilla olisi välillä kivaa.
Oltiin sitten kotona, uimalassa tai leikkipuistossa, lapsi vaatii jatkuvaa huomiota ja seuraa, eikä kykene leikkimään yksin puolta minuuttiakaan. Se on tietenkin ymmärrettävää, vaikka rasittavaa onkin. Muita lapsiperheitä meillä ei ystävissä ole, joten lottovoitto on jos leikkipuistoon osuu muita samanikäisiä.
Välillä toinen vanhemmista vie lapsen ulos, jotta toinen saa tehtyä kotitöitä. Illalla istutaan sohvalla ja mietitään mitä huomenna.
Lomaohjelmassa olisi vielä mökkeilyä, reissuja ja muuta kivaa, mutta eihän se lomalta tunnu kun lapsen viihdyttäminen on kokopäivätyö. Tiedän ettei lapsi mene siitä rikki, jos koko ajan ei ole viihdykettä, mutta jos emme leikitä häntä, hän huutaa tahallaan suoraa huutoa keskustelujemme päälle, roikkuu jalassa tai kiipeää päälle riehumaan yms. Kaikkien huomio on lapsessa ihan koko ajan.
Rakastan lastani ja ymmärrän että vanhemmuuteen kuuluu paljon rankkoja asioita, yövalvomisia, hoitamista ja murheita. En silti jaksa ohjelmatoimistona ja viihdyttäjänä olemista. Olisi varmaan pitänyt vaihtaa ystäväpiiri lapsen syntymän jälkeen paikallisen puiston mammoihin, joilla on samanikäisiä lapsia mutta, omat ystäväni ovat minulle myös tärkeitä. Ja sisarusta lapsellamme ei vielä ole, koska sitä ei ole meille suotu.
Miten selviämme tästä lomasta?
Kommentit (42)
Minkä takia susta tuntuu, että vanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsestaan ,jos sitä pikku kullanmurua ei huomioida koko ajan. Sä käyt läpi nyt jotain omaa traumaa tolla asenteella. Koska kyllähän sä oikeasti tiedät, että asia ei ole niin.
quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:57"]Ehkä meillä ei sitten ole tarpeeksi kuria. Tuntuu vaan niin järjettömältä, että lomalla, kun pitäisi olla mukavaa yhdessä, joudumme opettamaan lapselle ettei äidistä tai isästä ole sinulle seuraa, meitä ei kiinnosta.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytöstapoja: toisten päälle ei puhuta ja toisillekin annetaan rauhaa välillä.
Olisko lapsen hoitokavereita maisemissa loman aikaan. Tänään leikitään pari tuntia teillä ja ylihuomenna kaverilla.
Jonain päivänä dvd ja toisena uusi palapeli. Ei tietenkään uutta tavaraa jatkuvalla syötöllä, mutta jos kesäloman aikaan vaikka pari uutta juttua, joiden parissa tietää lapsen viihtyvän hetken itsekseenkin.
Nyt vois myös opettaa niitä kotitöitä: viikkaamaan pyykkiä ja tyhjentämään tiskaria... auttamaan vuorostaan äitiä/isää.
Pari vuotta ja et edes muista tätä ongelmaa, kun eskari-ikäinen alkaa olla omatoiminen.
Me vietämme lomaa kotona, matkustelemalla ulkomailla ja kotimaassa sekä tapaamme sukulaisia ja ystäviä. Samalla tavalla lomat ovat menneet jo 4 edellistä kesää ja samat suunnitelmat nyt 5v lapsen kanssa. Joka vuosi tietysti helpompaa, isomman lapsen kanssa ei tarvita erityisjärjestelyjä, rattaita kaupunkilomille jne.
Lapsi osaa kyllä jo 4-vuotiaana leikkiä lyhyitä aikoja yksinkin, mutta helpommalla te vanhempina pääsisitte, jos järjestäisitte lapselle välillä leikkikavereita. Kesäkohteissa voi käydä kaveriperheiden kanssa tai sukulaisten kanssa, voisitten myös kutsua lapselle leikkikaverin kotiin. Eivät kaikki ihmiset ole kaikonneet mökeille lomaa viettämään.
Kotona ollessa lapselle voi välillä sanoa, että nyt pidetään tauko tässä leikissä ja voit leikkiä/piirtää/muovailla sillä aikaa, kun äiti/isä tekee ruokaa tai muuta, lukee vaikka uutiset. Lasta voi opettaa viihtymään välillä yksin ja käyttämään omaa mielikuvitustaan leikkien keksimiseen pakottamatta ja jättämättä kylmästi huomiotta. Ensi kesänä teilläkin on varmasti helpompi tilanne, 5v on jo huomattavasti itsenäisempi, vaikka aika paljon viihdytystä teidän lapsenne tuntuukin kaipaavan. Meille loma on kuitenkin ollut lomaa, vaikka lapsi on 24/7 omassa hoidossa kaikki lomat, illat ja viikonloput, päiväkodissa sentään työajalla.
7 jatkaa vielä vähän. Onko teidän ainokaisella vaikeuksia keksiä itse tekemistä? Vai onko vain niin, että hän keksii kyllä tekemistä, mutta haluaa kaveria?
Itse olen tehnyt niin, että ehdottelen siksi aikaa lapselle tekemistä kun minä teen jotain muuta (jos ei itse keksi). Jos on kyse siitä, että haluaa vaan kaveria ja pystyn menemään kaveriksi kunhan saan hommat hoidettua, niin pyydän laittamaan leikit / pelin jne. valmiiksi sillä aikaa kun minä teen hommani loppuun ja aloittelemaan jo leikkiä (jos on mahdollista). Pikkuhiljaa lapsi on sitten itsekin alkanut oppia keksimään sitä tekemistä tai leikkimään itsekseen. Tosin tulee vielä 10-vuotiaallekin aikoja, jolloin "ei ole mitään tekemistä" ja mikään ehdotettu ei kelpaa. Mutta näin taitaa olla vaikka olisi kyse lapsesta, jolla on sisaruksia.
Meillä myös vain yksi lapsi, mutta ei meillä onneksi ihan tuollaista ole. Tehdään perheenä yhdessä kaikenlaista, toiset jutut enemmän lapsen ehdoilla (mennään uimaan, retkeillään, mennään huvipuistoon yms.) ja toiset jutut sitten ehkä enemmän aikuisten juttuja, mutta lapsi on niissäkin halutessaan mukana, esim. pihan hoito, ruoanlaitto, käydään torilla jne. Välillä pelataan lautapeliä yhdessä, mutta lapsi viihtyy kyllä itsekseenkin. Ja välillä toki on kavereita ja serkkuja kylässä yms.
Ottakaa joku selkeä aika, vaikka yksi tunti, jolloin teette yhdessä jotain, mitä lapsi haluaa. Sen jälkeen teet selväksi, että nyt äiti lukee/tiskaa/laittaa ruokaa ja silloin on ihan turha vaatia koko ajan jotain. Älä palkitse huonoa käytöstä sillä, että lapsi saa haluamansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:52"]Mitä sä rankutat sille lapselle? Mene lapsen tasolle, ota kiinni kädestä. Katso silmiin. Sano "Ei, minä tiskaan nyt, myöhemmin."
Jos lapsi rankuttaa, huutaa, kiipeilee, häiritsee. Katso silmiin ja sano tiukasti "Nyt jos et lopeta, joudut arestiin!"
Kun aikuiset puhuu, lapsi vaikka viittaa tai pyytää puheenvuoroa, ei puhu päälle eikä varsinkaan kimitä kovaan ääneen omaa juttuaan.
[/quote]
Mitä on rankuttaa?
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:44"]
Kerro lapselle, että nyt on tosiaan tylsää, istutaan vaan sohvalla ja pidetään tylsää. Ota samalla sekuntikellolla aikaa, kauanko lapsi jaksaa viettää tylsää vai meneekö etsimään tekemistä.
[/quote]
Tämä on oikeasti todella hyvä neuvo.
Kuulostaa aika rankalta teidän elämä. Kenties olette sortuneet hieman liikaa curling-vanhemmuuteen..? Minä varmaan komentaisin lapsen kyllä jalasta pois riippumasta. Sanoisin: "en pidä että jalassani roikutaan (tms.). Jos et keksi tekemistä,niin olet itseksesi, mutta äiti lukee nyt rauhassa lehteä. Kun olen valmis, tulen hakemaan sinut leikkimään."
Teidän vanhempien tulee asettaa rajat sille, miten lapsi saa teitä kohdella ja lisäksi lapsen voi antaa opetella vaikka kiukkuamisen kautta oppia olemaan itsekseen.
Muistakaa säännöllinen ulkoilu, ruokailua ja mahd vähän tv/puhelin-yms. pelit.
Lisäksi kannattaa muistaa, että osa lapsista viihtyy paremmin itsekseen kuin toiset. Ei siis tarvitse syyllistää itseään siitä jos teidän lapsi ei viihdy yksin. Yksinolo on kuitenkin tärkeä taito. Kannattaa tosissaan miettiä vanhempina omia reaktioitanne ja sitä että ette huomiosi kaikkea kiukuttelua. Ei kannata reagoida lapsen roikkumiseen yms. Lapsen voi tyynesti siirtää kauemmas ja sanoa, mikä käytös ei sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:44"]
Kerro lapselle, että nyt on tosiaan tylsää, istutaan vaan sohvalla ja pidetään tylsää. Ota samalla sekuntikellolla aikaa, kauanko lapsi jaksaa viettää tylsää vai meneekö etsimään tekemistä.
[/quote]
Ei jaksa. Pyörii sohvalla ja pyytää vanhempia mukaan leikkimään vaikka omaan huoneeseensa, huutaa, kitisee, riehuu, mitä vaan.
[/quote]
Lapsi on selvästi oppinut, että kun noin käyttäytyy, saa vanhempien huonon, positiivisen tai negatiivisen.
Ainoa keino saada muutosta aikaan, on että te vanhemmat katsotte peiliin ja mietitte omaa toimintaamme.
Anna kitistä ja pyöriä. Jos huutaa, niin sitä ei tarvitse sallia. Lapsi siirretään omaan huoneeseen huutamaan.
Lapsi määrää teillä tahdin ja se tekee lapsellekin vain huonoa.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:52"]
Mitä sä rankutat sille lapselle? Mene lapsen tasolle, ota kiinni kädestä. Katso silmiin. Sano "Ei, minä tiskaan nyt, myöhemmin."
Jos lapsi rankuttaa, huutaa, kiipeilee, häiritsee. Katso silmiin ja sano tiukasti "Nyt jos et lopeta, joudut arestiin!"
Kun aikuiset puhuu, lapsi vaikka viittaa tai pyytää puheenvuoroa, ei puhu päälle eikä varsinkaan kimitä kovaan ääneen omaa juttuaan.
[/quote]
Minulla on tapana mennä kyykkyyn, ottaa lasta molemmista käsistä kiinni ja kertoa miksi ei. Kun lapsi huutaa keskustelujen päälle, lopetamme keskustelun ja kerromme hänelle että nyt on aikuisten puheenvuoro, sinun on sitten sen jälkeen. Kun yritämme aloittaa keskustelua uudelleen, alkaa taas se ÄLÄLÄLÄLÄ jonka tarkoitus on vain häiritä, joten lopetamme keskustelun ja selvitämme lapselle että ei näin. Näihin selvityksiin menee yleensä kaikki se aika, minkä olisi voinut käyttää keskusteluun tai vaikka siihen tiskaamiseen, eikä kukaan ole silti tyytyväinen.
[/quote]
Olisko ongelma liiallinen selittäminen. Sitä ei tarvitse selittää, että päälle ei puhuta tms. Se vain todetaan (edelleenkin 7v kanssa joka päivä...). Nuo ovat asioita, joista neuvottelemiseen ei käytetä aikaa.
Vaikuttaa siltä, että lapsi on oppinut tuolla tavalla käyttäytymällä saamaan teidän huomion.
Kun LÄLÄLÄ alkaa, jos lapsi ei sitä heti lopeta kun tiukasti asiasta sanotte, käskette lapsen omaan huoneeseen tms. mutta, huom ETTE lopeta omaa keskusteluanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4-vuotias ja koet asian ongelmaksi? Onko kyseessä erityislapsi?
Avasin tän ketjun vähän erilaisin odotuksin. Meilläkin vain 1 lapsi, mutta jo koululainen. Olen miettinyt, että nyt vähän isompana hän alkaisi jo kaivata seuraa esim. huvipuistoihin ja pidemmille lomareissuille. Alle kouluikäisenä ei viihtymisen kanssa ollut ongelmaa. Eikä vielä 4-vuotiaan pitäisi osata haluta huvipuitoihin!
Ettei vaan mammalla olisi lisääntymisvietti aktivoitumassa ja täältä hakee tukea ajatuksilleen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kyllä taas pakko kerran huokaista, miten helpon lapsen tuossa mielessä olen saanut. On tosi pienestä asti viihtynyt itsekseen puuhissaan ja vaikka sosiaalinen onkin, edelleen teini-iässä arvostaa omaa rauhaakin. Ollaan reissattu paljon, ja pikkulapi-iästä saakka. Ohjelmaksi on riittänyt matkaseura ja keskustelu yhdessä. Toki on ohjelmaa jäejestetty myös lapsilähtöisesti.
Lapset vaatii sitä huomiota jos tajuaa että sitä kinuamalla saa. Meillä on 3.5v ainokainen ja eilen minua väsytti illalla ja mies oli pelaamassa jalkapalloa, ilmoitin lapselle että äiti katsoo nyt tätä tv:tä ja sinä voit tehdä mitä teet. Ja sehän sitten puuhaili omiaan, olen kyllä tuuppinut siihen itsekseen viihtymisen suuntaan vauvasta saakka.
Meillä on kesälomaohjelmistossa: uimarantailua (jossa äiti ottaa aurinkoa/lapsi kirmaa meressä), telttailua (jossa lapsi saa vapaasti pelastusliivit päällä hortoilla kallioilla ja tehdä omia pieniä seikkailuja, tietenkin retkeillään saaressa yhdessäkin, teemme trangialla ruokaa yms.), mökkireissu, lintsillä käydään kerran, korkeasaaressa kerran, laivalla myös kerran. Näistä kaikista tykkää jokainen. Mitä asioita te haluaisitte tehdä? Me emme lähtökohtaisesti tee meille vanhemmille vastenmielisiä asioita, ainakaan sen takia että lapsi vaatisi viihdytystä.
Emme ole lapsen viihdytystoimisto, olemme aikuisia joilla on myös oman ajan tarpeita eikä tämä ole ollut lapselle ikinä epäselvää. Meillä on kyllä ihan rangaistu huonosta käytöksestä jos tylsyyttään jotain häröä on alkanut touhuamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 30 jatkaa vielä, että tietenkin lapsen kanssa kuitenkin puuhataan yhtä sun toista: keskustellaan, leikitään, luetaan. Mutta ei hampaat irvessä, hampaat irvessä ei tehdä yhtään mitään, silloin pitää mennä vaikka ulos kävelylle jos vanhemmuus on jatkuvasti sellaista, että jaksaa taas olla oikeasti läsnä.
Kiitos hyvistä neuvoista. Lapsemme on ollut todella voimakastahtoinen vauvasta asti, ja olemme joutuneet pitämään uskomattoman tiukkaa kuria tietyissä asioissa. Tuttavien perheissä on ihan erilaisia lapsia, eikä ole aina helppoa muistaa että meidän lapsi vaatii paljon kuria ja todella selkeät rajat. Yhen tuttavani lapsi istuu mielellään hiljaa kun luonnontieteilijäisä kertoo avaruudesta ja planeetoista. On ollut sellainen syntymästään asti, oikein rauhallinen ja kohtelias pieni mies.
Ja kun kaikesta on vääntöä, tuntuu välillä ettei meillä muuta tehdäkään kun asetetaan rajoja, jäähytetään ja ollaan jämäköitä. Siksi ote saattaa lipsua aina välillä.
Huvipuistoon lapsi mankuu tietysti siksi, että olemme siellä kerran olleet, heti kesän alussa.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:52"]
Kiitos 7 ja 3. On hyvä muistaa, että tämä menee ohi. Tuntuu vaan niin rankalta kun retki uimarannallekin tuntuu rangaistukselta. Haluaisin joskus vaikka vain maata, nauttia auringosta tai ehkä lukea luvun jostain kirjasta, mutta päädyn olemaan joko ilkeä äiti joka ei halua huomioida lastaan, tai puistotäti leikkeineen ja lauluineen.
[/quote]
Vaikka sinulla olisi viisi lasta, et voi maata rannalla omissa ajatuksissasi, jos tenavat kirmaavat keskenään veden äärellä. Silloinkin sinun pitää vahtia ja pitää silmällä lapsia, puuttua riitelyihin, käyttää pissalla, estää hukkumiset jne. Olipa lapsia yksi tai useampi niin perään on katsottava. Vain yksi silmänräpsähdys, kun joku menee hukkaan, jos ei vahdita.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:56"]Eli toistan kysymyksen, kannattaisiko laittaa selvät rajat? Tuo jatkuva toistelu ei näytä toimivan, kuulostaa enempikin vain että kinaatte kilpaa ja lopulta lapsi voittaa, kun vanhemmat on saaneet kahvinsa juotua ja viihdyttävät taas lasta. Kyllä lapsi tajuaa yhdellä tai kahdella kerralla, mitä olet sanonut, ei sinun sen jälkeen tarvitse kiinnittää häneen huomiota vaan juot kahvit rauhassa. Huomiotahan hän noinkin saa, kun saa sinut koko ajan jotakin hänelle puhumaan. Voi olla, että ensimmäiset 20-50 kertaa lapsi roikkuu lahkeessa jatkamassa huutamista, mutta kyllä se jossakin vaiheessa tajuaa ettet kiinnitä huomiota ennenkuin olet oman hommasi tehnyt. Tässä kohtaa olisi varmaan ihan loistava paikka opettaa sitä toisten huomioimista ja oman vuoron odottelua. Loma saattaa mennä siinä, mutta jos ongelman saatte nyt ratkaistua, niin jatkossa ei tarvitse tätä sietää. Kannattais varmasti myös miettiä, onko ainoa rajojen pitäminen vain jatkuvaa sanallista toistoa. Lelut jäähylle, lapsi jäähylle, jätetään menemättä jonnekin kivaan jo sovittuun paikkaan jos kiukuttelee jne.
[/quote]
Meillä on 3 v kanssa aika samanlaista kuin ap:lla. Ei se kuule nro 12 tuolla ignoroinnilla ole mihinkään loppunut. :) Me teemme niin, että aika paljon leikimme tai annamme lapsen osallistua maalaukseen, tiskaukseen, jne vaikka sotkua tulee ja sillä aikaa toinen vanhempi voi vaikka lukea kirjaa tai mitä nyt haluaa. Tai vain toinen vanhempi mukaan puistoon tai rannalle. Yhteisiä keskusteluhetkiä ei kyllä vanhempien välillä niin paljon ole, jos ei ole mukana reissussa toista lapsiperhettä. Mutta uskon, että tilanne muuttuu parissa vuodessa.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 13:43"]
Kiitos hyvistä neuvoista. Lapsemme on ollut todella voimakastahtoinen vauvasta asti, ja olemme joutuneet pitämään uskomattoman tiukkaa kuria tietyissä asioissa. Tuttavien perheissä on ihan erilaisia lapsia, eikä ole aina helppoa muistaa että meidän lapsi vaatii paljon kuria ja todella selkeät rajat. Yhen tuttavani lapsi istuu mielellään hiljaa kun luonnontieteilijäisä kertoo avaruudesta ja planeetoista. On ollut sellainen syntymästään asti, oikein rauhallinen ja kohtelias pieni mies.
Ja kun kaikesta on vääntöä, tuntuu välillä ettei meillä muuta tehdäkään kun asetetaan rajoja, jäähytetään ja ollaan jämäköitä. Siksi ote saattaa lipsua aina välillä.
Huvipuistoon lapsi mankuu tietysti siksi, että olemme siellä kerran olleet, heti kesän alussa.
[/quote]
Hei, minä en kannata jäähyjä, eikä niitä koskaan ole meillä harrastettu. Meillä yksi todella voimakastahtoinen, yksi joka pitää kaikesta tekemisestä ja yksi joka leikkii itsekseen vaikka missä. Tuon voimakastahtoisen kanssa on vähän samanlaista kuin teillä, kova mankumaan jne. Parasta on aina pysähtyä kuuntelemaan sitä mikä on mankumisen takana. Toinen tärkeä juttu on pysyä tiukkana, mutta lempeänä, varsinaisia rangaistuksia ei pidetä, mutta päälle ei puhuta jne. Pidän omat rajani jne.
Jatkuvaa neuvottelua säännöistä ei harrasteta. Sen sijaan välillä kysytään, että miten sinusta joku asia pitäisi hoitaa.
Herkut ja tv on tälle lapselle levottomuutta aiheuttavia.
Voimakastahtoiselle lapselle jäähyt yms. rangaistukset voivat olla kauhistus ja tavallaan vain pahentaa käytöstä. Siksi kuuntelu ja jämäkkyys ovat meillä a ja o.
Joku kirjoitti tuossa hyvin, että pääasiassa pitää tehdä asioita, joista aikuinenkin nauttii. Toki välillä tehdään jotain vain koska lapsesta hauskaa ja silloin aikuisen pitää osata mennä siihen mukaan oikealla asenteella.
Hampaat irvessä ei tule tehdä mitään.
Olette varmaankin vauvasta saakka leikkineet lapsen kanssa jatkuvasti?
Yhdellä kaverillani on samalainen tilanne, lapsi on tottunut siihen että vanhemmat ovat leikkikavereita ja ei osaa leikkiä yksin yhtään.
Itse olen sitä mieltä että vanhempien ei tulisi olla leikkikavereita lapselleen ainakaan näin vahvasti.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:57"]
Ehkä meillä ei sitten ole tarpeeksi kuria. Tuntuu vaan niin järjettömältä, että lomalla, kun pitäisi olla mukavaa yhdessä, joudumme opettamaan lapselle ettei äidistä tai isästä ole sinulle seuraa, meitä ei kiinnosta.
[/quote]
Tottakai äidistä ja isästä on lapselle seuraa, mutta lapsen on opittava etteivät vanhemmat ole mikään viihdytystoimisto. Aikuisilla on omat puuhansa joiden aikana lapsen on opittava odottamaan ja keksimään itse omaa puuhaa. Ei tuo lapselle tarkoita sitä, etteikö vanhempia kiinnostaisi vaan sitä, että toisia ihmisiä ja heidän tekemisiään kunnioitetaan niin kuin elämässä yleensäkin.
Sanot tyynesti, että äiti tiskaa nyt ja leikkii kanssasi kun homma on valmis. Ja muistat sitten vaan pitää "lupauksesi" ja leikit tiskauksen jälkeen. Tai rannalla sanot, että äiti lukee nyt tämän lehden ja sitten voidaan mennä tekemään hiekkakakkuja jne.