Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei osaa hallita pieniä pettymyksiä ollenkaan. Neuvoja?
02.06.2014 |
Tämä alkaa nyt olla jo aika rasittavaa. En enää uskalla sanoa miehelle kohta yhtään mitään kun aina se onnistuu jostain loukkaantumaan. Miehen ongelmana on siis se, että hän loukkaantuu ja harmistuu erittäin herkästi. Mies on kuitenkin aika analysoiva ja keskusteleva eli nämä asiat tulevat tietooni.
Otetaan kuvitteellinen esimerkki. Menen miehen luokse yöksi suoraan töiden jälkeen (klo 24). Haluan alkaa heti käymään nukkumaan, koska olen väsynyt. Halailen toki miestä vielä hetken sängyssä jne, mutta en varsinaisesti jaksa enää tehdä mitään. Mies tahtoisi kuitenkin halailla monta tuntia tai katsoa vaikka telkkaria. Mies loukkaantuu ja harmistuu tästä. Se ei ole mitään "aijaa no höh, ehkä ens kerralla" -tyyppistä pikkujuttua.
Mies todennäköisesti menee hirmu vaisuksi ja inttää "ei oo mikään" kun kysyn mikä vaivaa. Sängyssä sitten pyörii ja tuhahtelee eikä kumpikaan saa unta. Lopulta alkaa puhumaan, että häntä harmittaa kun minä en anna huomiota. Saatamme puhua monta TUNTIA tästä asiasta. Olen sanonut monta kertaa, että ymmärrän kyllä pienen pettymyksen ja kai se ymmärtää mun olevan väsynyt. Nähdään paljon muutenkin kun mun töiden jälkeen eli näin ei tosiaankaan ole aina. Mies sanoo ymmärtävänsä väsymyksen. Silti se on niin pettynyt ja sille tulee paha mieli.
Lopulta mua alkaa ärsyttää ihan kunnolla, suututin taas miehen enkä saa unta kun tätä asiaa on pakko vatvoa pitkästi ja joka suunnalta.
Muita tällaisia dramaattisen pettymyksen aiheita voisi olla:
- En suostu tekemään jotain, mitä mies haluaisi. En esimerkiksi haluakkaan hieroa, silitellä tai muuten miellyttää
- Joku ihminen on miehelle ilkeä, esimerkiksi tiuskasee töissä jotain. Miehen päivä menee täysin pilalle ja hän jää miettimään asiaa kovasti, todennäköisesti mies keskustelee mulle tästä asiasta ja kauan
- Minulta tulee joku tyly tai vähän töksähtävä lause. Sama homma.. Siis miten päivä voi mennä pilalle tollasesta?! Vaikka sanoisin, et no sori oli huono sanavalinta ja anteeksi jos ymmärsit väärin, ei ollut tarkoitukseni. Sitten alkaa vatvomaan.
Onko miehellä teidänkin mielestä joku ongelma? Mitä mun pitäisi sille oikein sanoa? Mun mielestä on ok pettyä ja harmitella jotain asiaa, mutta tämä on jo mielestäni aika ylidramaattista.
Kommentit (31)
Oon ite juuri samanlainen kuin miehesi (no en ihan yhtä herkkä mutta kuitenkin) ja Minulla johtuu siitä etten lapsena saanut ollenkaan huomiota! (varsinkaan äidiltä), joten johtuisiko jostain lapsuuden kokemuksista? Olen itse saanut itseäni muutettua ja uudessa suhteessa olen aika erilainen, kun olen ajatellut asiaa toisen näkökulmasta, sellaisen jolla ollut normaali lapsuus yms. Esimerkiksi tuo läheisyydenkaipuu ja huomionhaku ja pienistä asioista kimpaantuminen voi kertoa siitä että hän ajattelee ettei hänestä välitetä jos hänelle ei anneta huomiota, tai sitten jos joku sanoo pahasti, hänelle tulee tunne ettei hänestä välitetä. Hänen pitäisi jotenkin saada ymmärrettyä että rakastat häntä vaikket antaisikaan koko aikaa jhuomiota yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piti vielä lisätä: hänellä ei välttämättä lapsuudessa ole hänestä pidetty huolta ja hänestä tuntuu kummalliselta kun nytkään kukaan ei ole vieläkään häntä " hoitamassa" koko ajan. Itse huomasin että oma käytökseni johtui siitä että olin lapsuutenikin joutunut hoitamaan ja huolehtimaan muista eikä kukaan pitänyt huolta minusta joten aikuisena oli kummallista jatkaa samanlaista kun taas sellaiset joista on pidetty lapsena huolta, osaavat itsenäistyä aikuisena eivätkä alati tarvitse toista ihmistä oman turvallisuuden ja hyvänolon pitämiseen
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 11:00"]Olen sanonut usein, että okei no jutellaan vaikka puolisen tuntia. Asia vaan ei koskaan tule puolessa tunnissa valmiiksi :D. Sinänsä ajattelen, etät siinäpähän sitten loukkaantuu. Olen kuitenkin vähän huolissani niin meidän suhteesta kuin miehen muustakin elämästä, eikö tuo ole aika raskasta pettyä koko ajan ja kaikkeen? Haluaisin vain ymmärtää miestä enemmän.
Mies on muutaman kerran loukkaantunut jopa siitä, että on joutunut pyytämään jotain asiaa. Ongelmana oli siis se asian pyytäminen ja ääneen sanominen, ei se että en olisikaan halunnut tehdä jotain.
ap
[/quote]
Ahaa, no sitten perun aiemmat puheeni kompromissien teosta, miehellä tuntuu olevan ylittämättömiä vaikeuksia tunne-elämänsä kanssa. Kukapa meistä täydellinen olisi, ja minusta ihmisen leimaaminen narsistiksi ja ties miksi hulluksi siksi, että on huono itsetunto ja on herkkä, on naurettavaa, mutta jos mies ei puolestaan pysty joustamaan yhtään, siinä on kyllä sellaisia ongelmia, joihin vähintään terapiaa tarvittaisiin.
Mies sanoo että rakastaa ja haluaa että minulla olisi hyvä olla, kietoo kädet ympärilleni ja silittää hiuksia. Silloin minun on tehtävä päätös haluanko nauttia hänen rakkaudestaan vai ryvettävä edelleen turhissa ongelmissa ja itsesäälissä. Yhä useammin valitsen nukahtamisen mieheni rakkauteen. Mielestäni sinun miehesi ei ole mikään narsisti, vaan tarvitsee joskus erityistä rakkautta ja huolenpitoa. Mutta hänen on myös itse otettava se vastuu sanoistaan ja teoistaan, opittava hallitsemaan herkkiä hetkiä ja tunteitaan. Viestin 20 kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 13:02"][quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 11:00"]Olen sanonut usein, että okei no jutellaan vaikka puolisen tuntia. Asia vaan ei koskaan tule puolessa tunnissa valmiiksi :D. Sinänsä ajattelen, etät siinäpähän sitten loukkaantuu. Olen kuitenkin vähän huolissani niin meidän suhteesta kuin miehen muustakin elämästä, eikö tuo ole aika raskasta pettyä koko ajan ja kaikkeen? Haluaisin vain ymmärtää miestä enemmän.
Mies on muutaman kerran loukkaantunut jopa siitä, että on joutunut pyytämään jotain asiaa. Ongelmana oli siis se asian pyytäminen ja ääneen sanominen, ei se että en olisikaan halunnut tehdä jotain.
ap
[/quote]
Ahaa, no sitten perun aiemmat puheeni kompromissien teosta, miehellä tuntuu olevan ylittämättömiä vaikeuksia tunne-elämänsä kanssa. Kukapa meistä täydellinen olisi, ja minusta ihmisen leimaaminen narsistiksi ja ties miksi hulluksi siksi, että on huono itsetunto ja on herkkä, on naurettavaa, mutta jos mies ei puolestaan pysty joustamaan yhtään, siinä on kyllä sellaisia ongelmia, joihin vähintään terapiaa tarvittaisiin.
[/quote]
Olen vähän eri mieltä kanssasi. Se ei ole naurettavaa, eikä terapia ole ainoa vastaus vaan se että mies alkaa käsitellä tunteitaan tietoisesti itse. Olen itse alkanut hyväksyä sen että erityisherkkyyteeni liittyy näitä huonoja puolia, mutta niitä voi oppia hallitsemaan ja silloin herkkyydestä tuleekin voimanlähde itselleni ja parisuhteellemme sen sijaan että se olisi kompastuskivi. T:20
Enpä huomannutkaan, että tästä aiheesta oli tänään ketju. Aloitin itse sen harrastamisen tärkeyttä kuvaavan ketjun. Kokemukseni mukaan tälläisiä herkästi loukkantuvia ja silkkihansikkain kohdeltavia ykslöitä ovat ne, jotka eivät lapsena harrastaneet mitään vaativaa. Jos on 2-vuotiaasta kuunnellut kritikkiä ja palautetta vaativassa harrastuksessa, niin on myöhemmin elämässä erittäin helppoa ottaa palautetta vastaan. Näitä ongelmia ei olisi, jos ihmiset tottuisivat kritiikkiin lapsesta lähtien. Se, että osaa ottaa palautteen vastaan järkevästi on hyvin tärkeä taito. Aikuisen itkupotkuraivari mitättömistä kritiikeistä on kauheaa katseltavaa. Laittakaa ne lapsenne musiikki- ja tanssiopistoihin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 13:55"]Enpä huomannutkaan, että tästä aiheesta oli tänään ketju. Aloitin itse sen harrastamisen tärkeyttä kuvaavan ketjun. Kokemukseni mukaan tälläisiä herkästi loukkantuvia ja silkkihansikkain kohdeltavia ykslöitä ovat ne, jotka eivät lapsena harrastaneet mitään vaativaa. Jos on 2-vuotiaasta kuunnellut kritikkiä ja palautetta vaativassa harrastuksessa, niin on myöhemmin elämässä erittäin helppoa ottaa palautetta vastaan. Näitä ongelmia ei olisi, jos ihmiset tottuisivat kritiikkiin lapsesta lähtien. Se, että osaa ottaa palautteen vastaan järkevästi on hyvin tärkeä taito. Aikuisen itkupotkuraivari mitättömistä kritiikeistä on kauheaa katseltavaa. Laittakaa ne lapsenne musiikki- ja tanssiopistoihin jne.
[/quote]
Minä harrastin lapsena pianonsoittoa ja ratsastusta. Sain paljon kritiikkiä, sekä hyvää että huonoa palautetta. Osaan edelleen ottaa palautetta vastaan. Silti olen erityisherkkä edelleen. Eli se siitä teoriastasi. T:20
Ei ole tarkoituskaan poistaa erityisherkkyyttä. Mutta siis, kun kerran osaat ottaa palautetta vastaan, niin silloinhan kaikki on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt haiskahtaa sianjätöltä.
Alue: Aihe vapaa
20: Mitä miehesi yleensä sit sanoo sulle? Munkin mielestä miehen pitäis ottaa jotenkin enemmän vastuuta omista ajatuksistaan. Kukaan muu ei niihin voi vaikuttaa kun se itse. Hänen mukaansa niitä ei voi kuitenkaan hallita, vaikka ei se ihan niinkään mene. Vaikeaa se on, mutta mielestäni ihan mahdollista..
ap