Lue keskustelun säännöt.
On niin tyhjä olo pojan puolesta
02.06.2014 |
Pojan tyttöystävä ilmoitti, että heidän suhde on nyt poikki pojan tahdon vuoksi. Poika ei oikeasti tahdo sellaista. Oli vaan heikko hetki itsetunnossa ja koki, että hänestä on harmia ja toinen ehkä hänen vuokseen joutuu kärsimään. Tätä on nyt vatvottu. Lopputulema pysyy. Poika on kovin onneton. Tuntuu vähän siltä, että tyttö halusi pistää poikki, muttä omaa kilpeänsä kiillottaakseen sanoo, että se oli pojan tahto. Toivottavasti poika selviää tästä. Koville ottaa. Hän tiivoo, että tytölle tulee vielä ikävä...
Kommentit (23)
Kyllä ne on kaikilla sydänsurut ja erot elettävä elämässä itse läpi, ei siinä äitimamman sääli kuin pahenna asiaa jos nyt vaan silottelet koko asiaa ja yrität peruuttaa pahan.. En usko että on montaakaan ihmistä maailmassa jotka ei olisi kokeneen suruja rakkaudessa ja ihmissuhteissa. Harva nykyään ekan seurustelukumppanin kanssa on hautaan saakka satavuotiaaksi joten jostain on aloitettava harjoitukset, sitten tulevaisuudessa tietää milloin se oikea tulee kohdalle josta oikeasti haluaa pitää kiinni eikä tollaisten höpötysten takia erota kun ei höpistä noin typeriä... Sä mamma nyt annat pojan elää omaa elämää ja päästä jo ihmeessä irti siitä napanuorasta! tukea voi mutta älä ala liioitella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä näitä paapojamammoja oikein sikiää... Sitten kun poika on nelikymppinen ja pojalla oma perhe niin alottajan kaltaiset mammat tulee sössimään joka asian poikansa perheeseen ja puuttuu joka kohtaan. Oikeasti napanuora poikki NYT!
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 10:01"]
Käänne: poika on 45-vuotias.
[/quote]
ei muuten ole, kyllä tässä iha tytöstä ja pojasta puhutaan.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä ymmärrän tyttöä, en katselisi päivääkään mitään eipäsjuupas-touhua. Jos ollaan suhteessa, niin sitten ollaan. Pojalle nyt rutkasti itseluottamusta ennen seuraavan suhteen aloittamista.
Leffa nimeltään Cyrus, voi auttaa. Myös käänteispsykologisessa merkityksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua, ap. Äidin sydän on aina mukana lapsen elämässä, oli hän 2-, 8- tai vaikka 28-vuotias. Niinhän sitä sanotaan, että pieni lapsi ja pienet murheet, suuri lapsi -suuret murheet.
Kyllä minäkin elän aikuistuvien lasteni tunteissa ja elämänpolulla mukana, niin tekee myös äitini: itkee ja nauraa, huolestuu tai reimuitsee omien lastensa ja lastenlastensa mukana. Usein vanhempana joutuu vain odottelemaan ja vääntelemään hiljaa käsiään, kun kokemuksia viisaampana ja pienen etäisyyden päästä suuremman kokonaiskuvan nähdessään tekisi mieli neuvoa lapsiaan tekemästä virheitä.
Niinhän se ei toimi, jokaisen pitää itse oivaltaa ja tehdä ne väärätkin valintansa, että syvällinen oivallus ja viisaus karttuisi. Olen itsekin miettinyt tätä paljon, kun lapseni muutti kotoa jo 16-vuotiaana ja taiteilee nyt 21-vuotiaana elämänsä tärkeiden valintojen kanssa. Päätin jo silloin teinipojan kohdalla, etten tule koskaan sanomaan "mitäs minä sanoin". Ei sellaisella jälkiviiisaudella ole mitään arvoa.
On tärkeätä olla turvana, jos nuori tarvitsea apua ja vastaamassa, jos kysyy neuvoa, mutta toisen elämää ei tarvitse elää puolesta. ap, älä välitä noita ilkeistä kommenteista. On ihan normaalia tuntea empatiaa, sympatiaa, myötäelää. Aikamoinen Pääsiässaaren kivipää pitäisi olla, että oman lapsen sydänsuru ei hetkauttaisi äitiä. Vaikka se lapsi olisi 45.
T: lapsi 43
Sellaista se ensi rakkaus ja sen loppuminen teettää ja suru on oikeasti suuri silloin. Nyt pistät pojan biitsille uusia mimmejä tiirailemaan tai olisiko mahdollista tehdä kaveriporukalla jotain reissua? Tyttöhän tuossa halusi lopettaa, mutta voit kyllä kertoa pojalle senkin että liian marttyytriksi ei kannata alkaa koska harva nainen voivottelijaa ja märehtijää jaksaa katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos. Tukea tässä olenkin nyt antanut. Tiedän kyllä rajat, napanuora ei ole liian tiukka. On tuntunut hyvältä, kun poika on saanut puhuttua nyt parina päivänä näitä asioitaan. Monasti kun on pitänyt juttunsa sisällään, padoksi asti. Hän tietää, että nyt näitä voi purkaa. Hän myös tietää, että minäkin pidän tuosta tyttöystävästä ja haluan heille molemmille jatkossa vain hyvää, vaikka tämä tuntuukin menevän nyt näin. Poika oli jutellut asiastaan myös kaverilleen, joka oli toivonut, että tytölle tulisi vielä ikävä. Kyllähän näiden nuorten suhde vaikutti paljon minunkin elämääni. Vierailut vaikuttivat ruokalistaan, aikatauluja mietittiin, kuljetin heitä tarvittaessa eripuolille (julkistaliikennetä täällä ei ole kovin paljon), tehtiin erilaisia juttuja jopa yhdessä. Tytön kanssa juttelin paljon kaksinkin, hänellä ja minulle oli selvä luottamussuhde. Hän pystyi avautumaan ikävistäkin asioistaan. Eli vaikka tyttöystävä oli tietysti pojan ja suurin murhe on hänellä, niin kyllä tämä vaikuttaa hyvin moneen muuhunkin.
Tyttö viestitti itse minulle nk. pojan päätöksestä. Minä täällä tietty näen asian toisin.
Älä jää sitä spekuloimaan, että kuka oli "syyllinen", ei se ole oleellista lainkaan. Ymmärrä vain itseäsink, että teet ilman muuta surutyötä itsekin, kun tärkeä ihminen ja "miniäehdokas" on jättämässä perheenne. Kyllä se on menetys, vaikka hän on ollut ensisijaisesti poikasi tyttökaveri.
Kunhan haavat ovat vähän parantuneet, saatat huomata, että sinulle ja tytölle jäi jäljelle ystävyys siitä huolimatta. Usein niin käykin ja muistan omasta nuoruudestani erään "anopin". Hän kiintyi minuun niin, että kävi synnärillä onnittelemassa esikisvauvastakin, Hän huokaisi silloin niin sydäntäsärkevästi... Olisi toivonut, että kyse olisi ollut hänen lapsenlapsestaan.
Hyvä kun voitte puhua puolin ja toisin, kunhan se ei tosiaan mene siihen syyllisten etsimiseen.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aika pitkä välimatka, niin luulenpa, että ainakaan "vahingossa" emme törmää. oikeasti olisi kiva joskus ajan päästä nähdäkin. tämä päätös kun kävi niin kovin äkkiä erinäisten tapahtumien vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
------Vierailut vaikuttivat ruokalistaan, aikatauluja mietittiin, kuljetin heitä tarvittaessa eripuolille -----
Kunnon Helikopterimamma ja Helikopterianoppi
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 10:01"]
Käänne: poika on 45-vuotias.
[/quote]voi voi pikkumurua. Kyllä äiti varmaan kärsis ne sydänsurutkin pojan puolesta jotta pojun ei tarvi kärsiä. Jospa tekisit oikein ison pihvin kera valkosipulipottujen ja palan painikkeeksi pojan lempi olutta tai lempi väkevää.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 11:20"]
------Vierailut vaikuttivat ruokalistaan, aikatauluja mietittiin, kuljetin heitä tarvittaessa eripuolille -----
Kunnon Helikopterimamma ja Helikopterianoppi
[/quote]
mitä tein väärin: oli erityisruokavalio, viikonloppuvierasta varten yleensä pitää aikatauluja miettiä tai jos omansa päästää. Silloin ei esim. samaan aikaan mennä muualle. Ja olen tottunut kuljettelemaan (usein kauppasiat hoituu samalla), kun matkat on pitkät ja julkista ei ole. Tämän olen sisäistänyt jo ennen seurustelukumppaneita.
Voi ei, mä vaan luen tiettyjä tekstareita tuolta tytöltä. Ihania viestejä, joissa puhuu niin kauniisti pojasta ja sitten on tämä viimeinen. Pitäisi lopettaa tämä märehtiminen, tiedän, mutta tämä kai on sitä surutyötä.
onhan pojalla nyt jotakin tekemistä, ettei vain jää synkkyyteen? Aktiivisena ei ehdi pohtia niin paljon.
Lopetas nyt se pojan paapominen ja entisen tyttöystävän syyttely.
Voivoi ja nyyhnyyh. Nuorena nuo ihmissuhteet on epävakaita ja poukkoillaan kriisistä toiseen. Turha tehdä kärpäsestä härkästä.