Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli todella pahasta vauvakuumeesta?
31.05.2014 |
Lapsen hankkiminen ei ole vaihtoehto. Olen 25v ja mulla on ollut jo vuosia ihan armoton vauvakuume. Olen ollut kuumeilun aikana parisuhteessa, sinkkuna ja nyt taas (tuoreessa) parisuhteessa. Mies on saman ikäinen. Mies ei nyt mitään vauveleita halua. Kuulemma voisi elää lapsettomana varmaan ihan tyytyväisenä, mutta todennäköisesti toivoo kahta tai kolmea lasta tulevaisuudessa. Ensin koulut, työelämään, asunto, rahaa ja sitten ehkä lapsi. Eli ei varmaan viiteen vuoteen ole halukas lapseen.
Eihän tässä ikäni puolesta kai mikään kiire ole, mutta kun en kestä tätä vauvakuumetta! Haluaisin lapsen todella kovasti. Opiskelen vielä vuoden ja rahatilanne heikohko, emme asu miehen kanssa yhdessä eli ei oo järkeä käyttää energiaa lapsijuttuihin. Varsinkaan kun toinen osapuoli ei halua. Toivon salaa jatkuvasti, että ehkäisy pettäisi :(. Katselen vauvablogeja, lastenvaatteita ja kaikkea! Olen kateellinen kaikille, joilla on jo lapsi tai suunnittelevat sitä lähitulevaisuueessa.
Mitä hittoa mä teen tälle kuumeilulle? Alitajuntaisesti pelkään, että seurustelen nyt ja ero tuleekin esim. kolmen, viiden tai seitsemän vuoden päästä eikä ole lasta. Sitten tulee kauhea kiire etsiä mies :(. Toinen mitä pelkään on se, että alan yrittämään liian myöhään. Kauheaa jos jää lapsettomaksi kun aika loppuu kesken jos tarvitsenkin vuosien hoidot. Joka puolella toitotetaan, että ihmiset lisääntyy liian myöhään ja parempi olisi hankkia lapsia nuorena. Endoa on epäilty, mutta ei ole varmaa onko mulla se vai ei. Ilmeisesti ei kauheen paha kuitenkaan jos jotain sellaista on, mutta ei se ajatus endosta mua ainakaan yhtään helpota. Tulevaisuudesta en toki voi tietää, mutta en halua tässä elämässä mitään muuta niin paljon kuin lasta..
Mitä olette tehneet hallitsevalle vauvakuumeelle? Tämä rajoittaa jo normaalia elämääni.
Kommentit (6)
No jos lapsen tekeminen ei vaan ole vaihtoehtona? En tosiaankaan kestä tätä oloa viittä vuotta. Mies ei halua ja vaikka haluaisikin, on vaan yksinkertaisesti järkevämpää saada talous kuntoon ja seurustella muutama vuosi.
Toki voisin pistää ukon pellolle ja mennä keinohedelmöitykseen tai jotain. Kuitenkaan en ainakaan tässä elämäntilanteessa haaveile yksinhuoltajuudesta (vaikka varmasti tarvittaessa pärjäisinkin). Mies on ihana ja näin, ei kai tän takia kannata pistää vaihtoon? Kuitenkin mies haluaa lapsia tulevaisuudessa, en olisi koko juttuun lähtenyt jos ei haluaisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu sen miehes kanssa. Älä säikytä sitä tietenkään, jos parisuhde on tuore. Mutta selkeät yhteiset arvot ja tavoitteet ob tärkeä tietää. Kerro että haluat lapsia heti kun mahdollista. Jos ei miehelle käy, silloin vaihtoon, jotta et ole siinä tilanteessa mitä kuvailit. Eli ero tulee, ei lapsia ja on kiire jo niitä hankkia. Jos eroat poikaystävästäsi, voisin kuvitella että sinulle sopisi hiukan vanhempi mies. Ehkä noin 30v tai hiukan alle? Sen ikäisellä on jo koulutus, vakaa talous ja tod näk halu hankkia lapsia. Ja ei, se kuume ei mene ohi ennenkuin sinulla on pieni nyytti sylissä :)
Ei tuo ole vauvakuumetta. Tuo on jonkinlaista ahdistusta, suorituspainetta. Jotain sairasta on jutuissasi.
Tiedän, että tämä on jo vähän liiallista. Kaveritkin tuntuvat perustelevan perhettä ja muuta :(. En tiedä, onko tämä vain jotain paniikkia. Mulla on kuitenkin elämässä muitakin tavoitteita kuin vauva, esimerkiksi valmistuminen korkeakoulusta ja vaikituinen työpaikka yms.. Miehelle olen sanonut, että nelikymppisenä en halua mitään vauva-arkea ja pelottaa jättää riskien yms takia vauvajutut selkeästi yli kolmenkympin. Oli kanssani samoilla linjoilla, että jos on sopiva elämäntilanne niin ei tässä mitään kymmentä vuotta odotella.
Koitan siis hillitä tätä kuumetta jotenkin. Salaa tosiaan toivon, että ehkäisy pettäisi.. Luulen kuitenkin, että jos oikeasti olisin raskaana niin tulisi kyllä tosi hankalaa taloudellisesti ja on vaan parempi sen lapsenkin kannalta, että en tule raskaaksi nyt.
Ap
Eipä siihen muu taida auttaa ku lapsen tekeminen. Mutta ei sekään kaikilla auta, sit ne tahtoo toisen...