Elämäsi tv-sarjana.

Minun elämästäni tehty tv-sarja olisi varmastikin piirretty. Idea siinä olisi samantapainen kuin Kelju K. Kojootissa ja Maantiekiitäjässä. Päähenkilö (minä) aina tarinan alussa keksisi uuden mahtavan idean joko kuntoiluun, opiskeluun, työnsaantiin tai muuhun, sitten jahtaisi unelmaansa järjettömällä innolla, uusimmalla tekniikalla ja suurella itsevarmuudella. Lopussa päähenkilö putoaa jyrkänteeltä ja unelma kipittää kauas horisontin taa.

Joskus on sellainen olo, että elämäni on jo huumorisarja. Luulisi ettei kukaan voisi epäonnistua aina näin näyttävästi.

Ihan selkeä draama olisi.

Elämästä ja ihmisistä etääntynyt kolmekymppinen nainen yrittää selvitä elämästään etsien itseään ja onnellisuuttaan. Ulkopuolelle paistaa hymy, mutta sisällä loistaa kysymys: miksi ja kuinka? Paljon stressiä ja painetta ja pelkoa, peiteltyä masennusta ja vihaa.

sarjassa esiintyisi kiltti miesystävä, painostava seurapiiri "anoppi" , liuta ystävättäriä jotka ovat ainoita joiden kanssa päählö voi olla oma itsensä sekä kahtena puhelinäänenä äiti ja sisko.

Katsoisitko?

Sairaaladraama, minä potilaana milloin missäkin ja joka jaksossa leikkauspöydällä. Välillä näytetään kun oksennan kivusta, välillä taas raahustan kepeillä ruokakauppaan. Taustalla pateettinen viulumusiikki ja tunnari on mustavalkoinen. Varma prime time -hitti.

Pu