Heteromiehen lesbovaimo
Olen ollut mieheni kanssa parisuhteessa jo pian 10 vuotta ja lapsiakin meillä on. Mieheni tiesi jo suhteemme alussa bi-seksuaalisuudestani ja hyväksyi sen, mutta on aina ollut vähän mustasukkainen naispuolisista kavereistani. Rakastan miestäni ja olen ollut hänelle uskollinen, mutta viimeaikoina naiset ovat alkaneet kiehtoa minua aina vain enemmän. Eikä pelkästään seksuaalisesti, vaan haluaisin jakaa elämän kaikki puolet naisen kanssa. Rakastan miestäni kyllä, mutta ennemminkin ystävänä ja lasteni isänä kuin partnerina. Seksuaalisestikaan hän ei minua kiinnosta. Vaikka pitää itsestään huolta ja on muutenkin miellyttävä, hän on mies...
Toisaalta haluaisin erota miehestäni ja olla vapaasti oma itseni, toisaalta taas haluan pysyä turvallisessa perhe-elämässämme. Lasten suhtautuminen mahdolliseen eroon jne. on suurin huolenaiheeni. Missään nimessä en halua olla miehelleni myöskään uskoton, mutta mielestäni eräänlaista uskottomuutta olisi sekin, että vuosia haaveilisin häneltä salaa naisista ja sitten lasten aikuistuttua jättäisin hänet tästä nimenomaisesta syystä.
Onkohan minulla kohtalotovereita, joilla on kokemusta samankaltaisista tunteista?
Kommentit (5)
Teillä ei siis sinänsä ole miehesi kanssa yhteiselämässä ongelmia? Jos olisin miehesi niin ehdottaisin että saat pitää yhtä naisrakastajaa kunhan jatkat avioliittoa kanssani ja annat myös avioseksiä.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 16:41"]
Teillä ei siis sinänsä ole miehesi kanssa yhteiselämässä ongelmia? Jos olisin miehesi niin ehdottaisin että saat pitää yhtä naisrakastajaa kunhan jatkat avioliittoa kanssani ja annat myös avioseksiä.
[/quote]
Meillä menee muuten yhdessä ihan hyvin, tämä minun ongelmani on vaan... Enpä tiedä, miten mieheni suhtautuisi jos kertoisin tästä. On aina ollut mustasukkainen naisista. Kai tämä on eräs hänen suurimpia pelkojaan minun suhteeni. Kai täytyy haudata haaveeni ja olla kiitollinen siitä, mitä minulla on. Joutuuhan sitä monesta muustakin unelmasta elämän aikana luopumaan. Ap
Up, nyt lisää keskustelua tästä tärkeästä aiheesta.
Eihän vain kerran viikossakaan tapahtuvaa homoiluakaan lasketa...
On kohtalotovereita. Olisin voinut itse kirjoittaa tämän. Lisäisin tuohon vielä vain sen, että vaikka en ole uskonnollinen enkä vanhoillinen, niin pidän sitoumusta jonka olen tehnyt mieheeni vakavana. Rakastan häntä ja hän on hyvä ystäväni, mutta seksuaalisesti hän ei herätä minussa mitään tunteita. Olen ajatellut, että kaikkea ei voi saada, minulla on jo asiat "aika hyvin". Ja tietysti meillä on toimiva ja kiva perhe, jota en haluaisi itsekkäästi hajottaa.
Mutta tunnistan toki tuon, että jonkinlainen petos on tämäkin. Olen myös sortunut siihen, että olen salaa tapaillut naista. Miehelleni hän oli vain yksi hyvistä ystävistäni, joten ei hänellä ole ollut syytä epäillä mitään. Toki kun lopetin sen suhteen, ko. "ystävää" ei ole näkynyt, mikä on vähän tabu aihe...
Minäkin olen kertonut bi-seksuaalisuudestani, mutta luulen miehen uskovan sen olleen joku nuoruuden hairahdus :D