Lue keskustelun säännöt.
Masentunut kaveri
24.06.2014 |
On opiskelija/sairauslomalla ja kertoo nukkuvansa suurimman osan päivästä että saisi pahan olonsa edes hetkeksi pois. Kävin hänen luonaan eilen ja huolestuin tosissani. Eteisen lattialla lojui koskemattomana monen päivän postit, seassa perintäkirjeitä, ei kuulemma vain ollut jaksanut maksaa laskuja (tilillä olisi rahaa). Ei ole hoitanut kela- eikä veroasioitaan, ei vastaa läheistensä puheluihin, ei ollut yli viikkoon vaihtanut vaatteita eikä syönyt muuta kuin pikapuuroa koska kotona ei ollut muuta eikä ole jaksanut käydä kaupassa. Näytti aivan kamalalta ja itki siinä likaisessa kämpässään miten kamala paha ihminen on. Masennuslääkkeensä oli sentään jaksanut ottaa.
Mitä tuolle voisi nyt tehdä? Päivystykseen? Mutta sieltä antavat todennäköisesti vain lisää lääkkeitä? Pakollahan hoitoon ei ketään saa, eikä kaverilla ole voimia hakea itselleen apua. Muutaman kerran vuodessa käy kyllä lääkärillä uusimassa uni- ja masennuslääkereseptit, mutta muuta hoitoa ei ole.
Asiaa mutkistaa vielä se että hän asuu Turussa ja hänen perheensä ja läheisensä (myös minä) pk-seudulla. Eli ei voida edes käydä montaa kertaa viikossa, eikä yleensä vastaa puhelimeenkaan.
Kommentit (51)
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 22:27"]
Kunhan et edes suosittele vanhempien luo palaamista ihmiselle, jota vanhemmat syyllistävät. Ei se tekisi hyvää terveellekään, saati sitten ihmiselle, joka on vereslihalla syyllisyydentuntojensa keskellä jo valmiiksi.
[/quote]
no ei tuossa tilassa tee hyvää olla yksinkään ilman ruokaa perintäkirjeiden keskellä. Mä patistaisin vanhemipen luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 15:04"]Unohda se! Paras vaihtoehto, ei masentunutta kukaan voi auttaa ja kaataa muuten sun päälle kaiken eli välit vaan poikki!
[/quote] tosi surullista että kaltaisiasi ihmisiä on olemassa.
Jos ei tuo laitoshoitovaihtoehto tai tihennetyt hoitokäynnit onnistu, niin ehkä vanhempien luo muuttamista voisi ajatella ihan parin viikon jaksonakin? Jos vanhemmille sopisi. Saisi säännölliset ateriat, joissa olisi ehkä vähän ravinteitakin ja seuraa. Siitä ihan pahimmasta lamaannuksesta yli pääsemiseen voi auttaa sekin, että tuolla tavalla ulkopuolelta patistetaan ensin noudattamaan päivärytmiä, sitten siitä on helpompi saada taas kiinni. Tuo kotiin jääminen on itseään vahvistava kierre, joka pitäisi saada rikottua.
Kiitos että olet tosiystävä! Se masentunut kaveri ei sitä ehkä nyt tiedosta, mutta myöhemmin on VARMASTI kiitollinen. Saat elämänikäisen ystävän.
Ap, masentuneelle voi hankkia apua hänen puolestaan ja tarvittaessa vaikka vasten tahtoa. Äititini teki minulle näin, kun olin jo täysi-ikäinen. En silloin itse ymmärtänyt, mutta oli mun parhaaksi. Sain lääkkeitä, olin osastolla ja terapiassa. Hoitojaksoja oli monta. Vieläkin yhteydet tarvittaessa polille mulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 15:01"]
Tuohon auttaa vain muutto pois Turusta..
[/quote]
??minne?
Soita vanhemmille, että lähtevät ilmoittamatta katsomaan tilanteen, saavat todellisen kuvan ja toivottavasti ottavat lapsensa mukaansa.
Tk-lääkärille vaikka yhdessä. Ei ole kyvykäs huolehtimaan itsestään ja ei välttämättä kerro sinulle, jos on itsetuhoisia ajatuksia. Muista, että sinä et voi häntä kannatella, auttaa voit, muttet pelastaa. Siihen tarvitaan ammattilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat kyllä varmasti haluavat tietää lapsensa tilan. Voi olla, että eivät ole täysin ymmärtäneet. Tuo oli ihanhyvä idea, pyytää heitä menemään yllätyskäynnille. Saavat varmaan helpommin apuakin lapselleen kuin sinä.
Kannattaa ehdottomasti ohjata kaveri ihan kunnalliseen terveydenhuoltoon tuon yksityisen lisäksi. Helsingissä sai todella helposti ihan viikottaista keskusteluapua psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja päiväsairaalaakin tarjottiin jos olo olisi ollut yhtään sellainen, ettei kotona pärjää. Itse siis olin vähän huonossa tilanteessa jokunen aika sitten (alle vuosi kuitenkin, tuore kokemus siis). Olin ihan yllättynyt siitä, miten hyvin apua sai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap tässä. Kiitos kaikista viesteistänne ja ohjeista!
Saatiin kaverini parin viikon kriisijaksolle sairaalaan, oli sen verran huonossa kunnossa jo fyysisestikin. Lyhyt hoitoaika kyllä, mutta parempi kuin ei mitään. Nyt pitäisi varmistaa ettei jää tyhjän päälle kun sieltä lähtee.
Onpa ihanaa että tuollaisiakin ystäviä on olemassa. Minulla ainut joka kuunteli oli tk-lääkäri.
Fair weather friends. Mutta nyt voin hyvin, eikä paljon nappaa tavata niitä "kavereita", vaikka varmaan olisin parempaa seuraa. Uudet frendit kehiin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 01:12"]
Onpa ihanaa että tuollaisiakin ystäviä on olemassa. Minulla ainut joka kuunteli oli tk-lääkäri.
Fair weather friends. Mutta nyt voin hyvin, eikä paljon nappaa tavata niitä "kavereita", vaikka varmaan olisin parempaa seuraa. Uudet frendit kehiin. :)
[/quote]
juuri näin :)
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 12:15"]
Ap, masentuneelle voi hankkia apua hänen puolestaan ja tarvittaessa vaikka vasten tahtoa. Äititini teki minulle näin, kun olin jo täysi-ikäinen. En silloin itse ymmärtänyt, mutta oli mun parhaaksi. Sain lääkkeitä, olin osastolla ja terapiassa. Hoitojaksoja oli monta. Vieläkin yhteydet tarvittaessa polille mulla.
[/quote]
ei aikuista masentunutta kyllä helpolla saa tahdonvastaiseen hoitoon kun vapaaehtoisillekaan ei riitä paikkoja/hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon auttaa vain muutto pois Turusta..
Minäkin katson ystävän taistelua tuota mörköä vastaan. Hänellä ei kuitenkaan ihan noin paha ja akuutti tilanne ole. Yritetään parhaamme mukaan tukea noita rakkaita ihmisiä niin toivottavasti hekin tukevat meitä sitten kun on vaikeaa. <3
Unohda se! Paras vaihtoehto, ei masentunutta kukaan voi auttaa ja kaataa muuten sun päälle kaiken eli välit vaan poikki!
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 15:04"]Unohda se! Paras vaihtoehto, ei masentunutta kukaan voi auttaa ja kaataa muuten sun päälle kaiken eli välit vaan poikki!
[/quote]Toivottavasti sairastut masennukseen ja äitisi, perheesi ja ystäväsi unohtavat sinut.
Minäkään en jaksa viedä roskia, käydä suihkussa, siivota, ja olen syömättä koska en jaksa käydä kaupassa. Mitäpä muuta sitä voisi tehdä kuin kokeilla aina vain uusia ja uusia lääkkeitä. Mutta en enää halua niitä syödä, ja toisekseen en saa aikaiseksi soitettua edes terkkariin ja uusittua verenpainelääkitystänikään.
Et sinä oikein muuta voi kuin puhua hänelle että ehkä hänen lääkityksensä ihan optimaalisesti ei toimi, ja että vaihtamalla voisi elämä parantua...
Mutta onneksi usein noista nousee nuoret varsinkin itsekin. Itsellänikin oli tuollainen kausi opiskelijana, laihduin 42-kiloiseksikin kun en vaan jaksanut ostaa ruokaa tai syödä enkä oikein poistua kotoa ollenkaan. Sieltä sitä vaan itsestään sitten nousin hiljalleen pohjalla käytyäni. Mulla ei ollut edes mitään lääkkeitä enkä hakenut apua.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 19:05"]
Sen kaverin pitäis päästä julkiselle puolelle hoitoon, yksityistä psykiatria ei kiinnosta varmasti kuin raha.
[/quote]
samaa mieltä, yksityisellä sektorilla ei yleensä ole mitään voinnin seurantaa