Te joilla on ollut kaksi koiraa ja toinen menehtynyt...

up

Ei juuri mitenkään. Oli alussa ehkä hieman apea. Luulen, että tiesi/vaistosi ettei kaveri enää ollut terve (syöpäkasvain mahassa).

Koira A oli ihan pallo hukassa kun koira B lopetettiin. A oli hiukan levoton, vinkui ja etsiskeli B:tä, ja sillä oli lenkiltä aina kova kiire kotiin katsomaan, että joko B olisi kotona. Kävi kyllä sääliksi reppana... Mutta puoli vuotta tuosta A sai uuden kaverin, koira C:n :)

Kun sitten A aikanaan lopetettiin, C ei reagoinut yhtään mitenkään. Se käyttäytyi ihan täysin normaalisti kun A ei enää ollut läsnä.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 22:13"]

Koira A oli ihan pallo hukassa kun koira B lopetettiin. A oli hiukan levoton, vinkui ja etsiskeli B:tä, ja sillä oli lenkiltä aina kova kiire kotiin katsomaan, että joko B olisi kotona. Kävi kyllä sääliksi reppana... Mutta puoli vuotta tuosta A sai uuden kaverin, koira C:n :)

Kun sitten A aikanaan lopetettiin, C ei reagoinut yhtään mitenkään. Se käyttäytyi ihan täysin normaalisti kun A ei enää ollut läsnä.

[/quote]

Kysymys herää, että minkärotuinen oli koira C ;) ?

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 22:15"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 22:13"]

Koira A oli ihan pallo hukassa kun koira B lopetettiin. A oli hiukan levoton, vinkui ja etsiskeli B:tä, ja sillä oli lenkiltä aina kova kiire kotiin katsomaan, että joko B olisi kotona. Kävi kyllä sääliksi reppana... Mutta puoli vuotta tuosta A sai uuden kaverin, koira C:n :)

Kun sitten A aikanaan lopetettiin, C ei reagoinut yhtään mitenkään. Se käyttäytyi ihan täysin normaalisti kun A ei enää ollut läsnä.

[/quote]

Kysymys herää, että minkärotuinen oli koira C ;) ?

[/quote]

Snautseri, joka piti enemmän ihmisistä kuin muista koirista... Kyllä se A:stakin piti ja sen kanssa välillä leikki, mutta ihmiset oli kuitenkin sille ykkösiä. 

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 22:18"]

Snautseri, joka piti enemmän ihmisistä kuin muista koirista... Kyllä se A:stakin piti ja sen kanssa välillä leikki, mutta ihmiset oli kuitenkin sille ykkösiä. 

[/quote]

Tarkennan: tutuista ihmisistä, oman perheen ihmiset ja tutut hoitajat oli sille kaikki kaikessa.

Ekan viikon kierteli ympäri kämppää, rauhottui sen jälkeen. Koirat oli läheisiä keskenään, luulin että ois mennyt pidempi aika. Ekan koiran poismeno otti mulle tosi koville

Meillä oli kissa ja koira, ja kun kissa kuoli niin koira oli ihan hukassa parisen viikkoa. Etsi kaveriaan kokoajan ja oli alakuloinen :(

Me annettiin vanhemman olla reilu vuorokausi esillä kuoleman jälkeen. Siinä se kuolema realisoitu itselle ja nuoremmalle koiralle. Edelleenkään nuorempi ei uskaltanut lähestyä kuin kunniottaen hitaasti takaapäin, edestä ei kuolleenakaan. Aina välillä kävi sitten tsekkaamassa kuollutta ja ei muuten reagoinut missään vaiheessa mitenkään.

Eivät olleet mitään sydänystäviä keskenään, juuri ja juuri sietivät toisiaan, että taisi nuorempi olla vaan tyytyväinen, kun tarvitse jakaa mitään.

PS. Vuorokaudessa hautaan, sen jälkeen alkaa pikku hiljaa tulemaan ruumiin nesteitä... Ei vielä hajua, mutta sekin olisi ollut varmaan pian edessä.

Monta kuukautta oli ihan surkeana, vaisu, ruoka maistui huonosti, ei innostunut kovin herkästi. Oli ollut enemmän koiran kaveri kuin "ihmisen koira". Nykyään on enemmän ihmistä lähellä kun on ollut ainoana koirana jo 2 v, mutta kyllä varmasti toinen koira olisi hyvä. Kun vaan jaksais itse sen pissaa-kakkaa-pentuajan...

Oli pallo hukassa muutaman päivän.

jälkeenpäin mietittynä vanheni silmissä kun kaveri viereltä hävisi.

sittemmin otettu kaveriksi samanrotuinen nuorempi koira. Ihminen ei korvaa koirakaveria :).tosi hyvä ratkaisu ollut tuo.

8 kuukautta makoili apaattisena kaverin hävittyä. Alunperin tuli siis meille pentuna, jolloin vanhuskoira oli suorastaan idoli pennulle. Yksin jäätyä innostui leikittäessä, mutta entistä spontaania kipinää ei juuri näkynyt. On ehdottoman ihmisrakas koira, oli aiemmin touhuissa mukana, mutta myös arka. Koirakaveri tuntui tuovan turvaa työpäivien ajan. Yritettiin antaa ekstrahuomiota jne. mutta lopulta oli luovutettava ja hankittava pentu kaveriksi. Oli kuin lyhtyyn olisi sytytetty kynttilä. Ilo on noiden temmellystä katsoa, vaikka kahta koiraa ei olisi enää suunniteltu. Onneksi tämä nuorempi tapaus ei näytä olevan yksinolosta moksiskaan. En yleensä tykkää lemmikeiden inhimillistämisestä ja tunne-elämän tulkinnoista, mutta uskon koiramme olleen masentunut yksin eläessään.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 22:54"]

Monta kuukautta oli ihan surkeana, vaisu, ruoka maistui huonosti, ei innostunut kovin herkästi. Oli ollut enemmän koiran kaveri kuin "ihmisen koira". Nykyään on enemmän ihmistä lähellä kun on ollut ainoana koirana jo 2 v, mutta kyllä varmasti toinen koira olisi hyvä. Kun vaan jaksais itse sen pissaa-kakkaa-pentuajan...

[/quote]

ottakaa joku aikuinen löytökoira

:(

Kun B kuoli , A rentoutui, näki unia ym. Pojilla taisi olla kuitenkin kireät välit vaikka ei tappeluita ollutkaan :(. Ei tullut A lle uutta kaveria tämän vuoksi.