Lue keskustelun säännöt.
Miehen vauvakuume?
30.05.2014 |
Olen parisuhteessa miehen kanssa, jolla on ilmeisesti vauvakuume. Lisääntymisvietti hänellä on ilmeisen kova, kuten myös hoivavietti. Puhuu raskaudesta ja vauvoista päivittäin! Muilla samanlaisia miehiä? Miten olette menetelleet heidän kanssaan?
Suhteemme on aika tuore enkä halua tuosta noin vaan alkaa synnyttää hänelle lapsia. Ettei tilanne ole kohta se että olen neljän seinän sisällä monen lapsen kanssa ja mies menee missä huvittaa.
Olisi myös kiva tietää miten kauan miesten vauvakuumeet kestää ja voiko se parantua itsestään pois, kun on noin kovaa laatua?
Tämä on minulle todella outoa, koska aiemmissa suhteissani ei miehet ole lapsia kinunneet ja lapsista lässyttäneet. Nykyinen tuntuu jo melkein mahdottomalta, vaikka lapsirakas olen itsekin. Voiko mies todella olla hulluna vauvakuumeesta!!??
Kommentit (21)
Sama homma oli täälläkin. 3,5 vuotta jaksoi puhua vauvoista, lapsista, isyydestä jne, kunnes lopulta itsekin lämpenin ja esikoinen syntyy suunnilleen niihin aikoihin kun ollaan asuttu 6 vuotta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, kuulostaa siltä että jaksavat olla sinnikkäitä! Toisaalta myös vaikuttaa hyvältä, että ovat sitten innoissaan myös lapsista/sitoutuneet niiden hoitoon.
Eikö teille tullut sellainen olo, että olisitte miehille joku lapsenteko-mama? Minulla on joskus sellainen olo, kuin hän näkisi minut ensisijaisesti vauvatehtaana ja sen lisäksi tottakai tyttöystävänään (on selvästi rakastunut). Tuntuu vain että tuo asia pyörii hänen mielessään ihan jatkuvasti! Itseä harmittaa se, että mies haluaa kihlata minut tyyliin sitten kun olen raskaana. Minusta se ei tunnu mukavalta ajatukselta, vaan haluaisin "kelvata" ihan vain itsenäni.
Mies on isosta perheestä ja on haaveillut suurperheestä kuulemma salaa, voisikohan nuokin liittyä asiaan..
ap
Mun mies alkoi puhumaan lapsesta, kun oltiin oltu vajaa vuosi yhdessä. Hän on kauhean lapsirakas ja minä taas en. 1,5v jaksoi vauvakuumeilla ennenkuin itsekin aloin haluamaan lasta :) hän on todella hyvä isä ja jaksaa hoitaa poikaa. Esikoisen syntymän jälkeen ei mennyt montaa kuukautta, kun mies sai uuden vauvakuumeen.
Enkä edes ajatellut, että hän pitäisi minua "lapsenteko-mamana" :)
Tuollainen mies olisi ihana :3 Omanikin tykkää lapsista, muttei usen puhu mitään vauvoista, jollen itse intoile tarpeeksi. Ollaan kuitenkin sen verran nuoria vielä, etttä vauva olisi ajankohtainen vasta joskus 9-10v päästä :)
[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 11:21"]
Voi ei, kuulostaa siltä että jaksavat olla sinnikkäitä! Toisaalta myös vaikuttaa hyvältä, että ovat sitten innoissaan myös lapsista/sitoutuneet niiden hoitoon.
Eikö teille tullut sellainen olo, että olisitte miehille joku lapsenteko-mama? Minulla on joskus sellainen olo, kuin hän näkisi minut ensisijaisesti vauvatehtaana ja sen lisäksi tottakai tyttöystävänään (on selvästi rakastunut). Tuntuu vain että tuo asia pyörii hänen mielessään ihan jatkuvasti! Itseä harmittaa se, että mies haluaa kihlata minut tyyliin sitten kun olen raskaana. Minusta se ei tunnu mukavalta ajatukselta, vaan haluaisin "kelvata" ihan vain itsenäni.
Mies on isosta perheestä ja on haaveillut suurperheestä kuulemma salaa, voisikohan nuokin liittyä asiaan..
ap
[/quote]
Kyllä mäkin sitä aluksi vähän ihmettelin, että mikä ihmeen kiire miehellä on, mutten tuntenut kuitenkaan itseäni vauvojentekokoneeksi. Johtui osittain varmaan siitä, että kosi hyvissä ajoin ennen kuin alkoi vauvakuumeilu. Toki se oli usein ärsyttävääkin kun koitti koko ajan vihjailla jotenkin ja ihan suoraan sanoikin, että hänellä on vauvakuume. Ajattelin kuitenkin, että turha mun on yhtään valittaa; itsekin kun tiesin joskus haluavani lapsia. Sitten kun itselle tuli vauvakuumetta niin oli todella helppoa keskustella asiasta miehen kanssa ja pistää töpinäksi saman tien :)
Kyllä valitettavasti enemmän on niitä miehiä, joihin ei välttämättä koskaan iske vauvakuume eikä lapset ole aina etusijalla. Pidä kiinni omastasi, lapsirakkaat miehet on haluttua tavaraa jos nyt näin voi sanoa ;) Olen tuo numero 3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä olen kokenut vauvakuumeen, ja täytyy kyllä sanoa että se oli kyllä niin huikea kokemus, että vieläkin meinaan nousta ihan pilviin asti, kun muistelen tuota ihanaa aikaa! Kun vaimollani sattui vielä olemaan tuo samainen kuume, niin arvata saattaa, että olimme suurinpiirtein ´´erottamattomat yötäpäivää.´´ Koska miehen vauvakuumeesta ei yleensä edes puhuta, niin rohkenimpa viimein tuoda myös omanmielipiteeni esille! On varmaankin niin, että myös mieheen iskee vauvakuume ihan samalla tavoin, mutta jostain syystä siitä ei vaan julkisesti toitotella. Täytyy kyllä myöntää, että ihmisestä löytyy tarvittaessa näköjään aivan uusia puolia/ominaisuuksia. Kun lapsi syntyy, niin vaippa-ralli & pyykkääminen onkin ihan ´´hauskaa puuhaa´´, ja jostain kumman kätköstä sitä energiaa vaan piisaa, ja innostus on niin huipussaan tuohon pieneen olentoon, ja tietysti myös maimoon, joka on siis tehnyt sen suurimman ´´urakan´´, että meillä on tuo kullannuppu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olette jotain alla 10 vuotiaita?
Voin kompata, että miehen vauvakuume on todella voimakas tunne. Vasta sitten aloin itse ymmärtää naisia, joilla on vauvakuume.
Ensin on ajatellut elämän viisitoista seksuaalista vuotta että "herranjumala ei lapsia". Pelännyt, että nainen vauvakuumeineen jättää pillerit pois, valehtelee pillereistä, tekee reikiä kortsuihin.
Yhtäkkiä pakka vaihtui toisinpäin, alkaa itse miettimään pitäisikö ne pillerit tyyliin vaihtaa buranaan tai tehdä reikiä kortsuihin. En edes ole sellainen ihminen ja silti mietin? Nyt koko seksiaktin aikana miettii sitä, miten siittää vauva. Eli eri tavalla kuin aikaisemmin. Koko vauva-ajatusta ollut edes mielessä. Miten se on helvetin kiihottavaa yhtäkkiä? Siis VAUVAN tekeminen? Sellasen pienen pötkylän mikä on riesana seuraavat 20 vuotta vähintään. Miten se kuulostaa niin kivalta?
Ihmettelen myös, miten aiheesta puhutaan todella vähän. Toivon, että naiset ymmärtää, että miehelläkin voi tulla tämä hyvin voimakas vietti, vauvakuume. Se on varmasti ihan samanlaista kuin teillä naisillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaivoinpa vanhan ketjun naftaliinista. En ole ap, mutta olen yhdessä myös miehen kanssa, jolla on aivan tolkuton vauvakuume. Olemme jo yli 40-vuotiaita, mutta miehellä ei ole entuudestaan lapsia ja on aivan hysteerinen, että niitä pitää nyt saada. Ettei voi olla niin, että sukuhaara sammuu häneen. Saan kuulla päivittäin, miten lapsi olisi perillinen, hänen "työnsä jatkaja" ym shaibaa. En oikein tiedä mitä tehdä. On kimpussa joka kuukausi oletetun ovulaation aikaan, ihan kiihkoissaan tekemässä lasta.
Mies kiinnittää huomiota JOKA IKISEEN sinappikoneeseen, minkä näkee esim. vaikka vain auton ikkunasta tyyliin: "siellä rattaissa menee sellainen pieni".
Alkaa itseä jo ahdistaa. Olen itse jo kasvattanut yhden lapsen sellaiseen ikään, ettei joudu koko ajan katsomaan perään, enkä jaksaisi mitenkään aloittaa alusta. Helppohan niitä vauvoja on haluta, kun ei joudu uhraamaan koko kropaansa ensin raskaudelle ja sitten vauvavuodelle valvomisineen, imetyksineen yms. Yhteensä 2 vuotta minun elämästäni!! Ja sittenkin lapsi on vasta 1-vuotias ja täysin valvottava vielä monta vuotta.
Minun miehelläni tämä hulluus alkoi, kun täytti 40. Oli siihen asti keskittänyt huomion lähinnä uraan yms. Harmittaa että meille saattaa tulla jopa ero tämän takia. En halua estää miestä toteuttamasta lapsiunelmaansa, vaikka eihän vauvasta ole takuita kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan olet pulassa jos vauvakuume jatkuu...mies vaihtaa nuorempaan ja tekee lapsia. Elämällä kun ei ole sitä merkitystä, jos ei lisäänny. Siinä ei paina parisuhteet kun vauvakuume iskee.
Lisään vielä ettei naiset vedä herneitä hattuun. Olen siis kolmen lapsen isä ja kun tajusin mikä on elämän tarkoitus, niin iski vauvakuume. Kuume joka ei lähde kissoilla tai koirilla pois. Jotkut naiset diggaa miehestä joka nauttii vauvoista = myös omaa aikaa lapsen ollessa pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin vain âhtèríin tuollaisilta miehiltä.
Vierailija kirjoitti:
Kaivoinpa vanhan ketjun naftaliinista. En ole ap, mutta olen yhdessä myös miehen kanssa, jolla on aivan tolkuton vauvakuume. Olemme jo yli 40-vuotiaita, mutta miehellä ei ole entuudestaan lapsia ja on aivan hysteerinen, että niitä pitää nyt saada. Ettei voi olla niin, että sukuhaara sammuu häneen. Saan kuulla päivittäin, miten lapsi olisi perillinen, hänen "työnsä jatkaja" ym shaibaa. En oikein tiedä mitä tehdä. On kimpussa joka kuukausi oletetun ovulaation aikaan, ihan kiihkoissaan tekemässä lasta.
Mies kiinnittää huomiota JOKA IKISEEN sinappikoneeseen, minkä näkee esim. vaikka vain auton ikkunasta tyyliin: "siellä rattaissa menee sellainen pieni".
Alkaa itseä jo ahdistaa. Olen itse jo kasvattanut yhden lapsen sellaiseen ikään, ettei joudu koko ajan katsomaan perään, enkä jaksaisi mitenkään aloittaa alusta. Helppohan niitä vauvoja on haluta, kun ei joudu uhraamaan koko kropaansa ensin raskaudelle ja sitten vauvavuodelle valvomisineen, imetyksineen yms. Yhteensä 2 vuotta minun elämästäni!! Ja sittenkin lapsi on vasta 1-vuotias ja täysin valvottava vielä monta vuotta.
Minun miehelläni tämä hulluus alkoi, kun täytti 40. Oli siihen asti keskittänyt huomion lähinnä uraan yms. Harmittaa että meille saattaa tulla jopa ero tämän takia. En halua estää miestä toteuttamasta lapsiunelmaansa, vaikka eihän vauvasta ole takuita kenenkään kanssa.
Se on neljänkympin kriisi. Yoiset villiintyvät nahkahousuista, moottoripyöräilystä tai avoautoista. Ikäluokan huomioon ottaen olisin kovin kriittinen sen suhteen kiinnostaako vauva-arki miestä käytännön tasolla vai pelkästään ruusunpunaisissa haaveissa. Oma kuumeilijani lykkäsi surutta homman minulle, kun ei se ollutkaan kivaa (on ex ja lapsikin jo maailmalla). Miehen on niin kovin helppo haluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaivoinpa vanhan ketjun naftaliinista. En ole ap, mutta olen yhdessä myös miehen kanssa, jolla on aivan tolkuton vauvakuume. Olemme jo yli 40-vuotiaita, mutta miehellä ei ole entuudestaan lapsia ja on aivan hysteerinen, että niitä pitää nyt saada. Ettei voi olla niin, että sukuhaara sammuu häneen. Saan kuulla päivittäin, miten lapsi olisi perillinen, hänen "työnsä jatkaja" ym shaibaa. En oikein tiedä mitä tehdä. On kimpussa joka kuukausi oletetun ovulaation aikaan, ihan kiihkoissaan tekemässä lasta.
Mies kiinnittää huomiota JOKA IKISEEN sinappikoneeseen, minkä näkee esim. vaikka vain auton ikkunasta tyyliin: "siellä rattaissa menee sellainen pieni".
Alkaa itseä jo ahdistaa. Olen itse jo kasvattanut yhden lapsen sellaiseen ikään, ettei joudu koko ajan katsomaan perään, enkä jaksaisi mitenkään aloittaa alusta. Helppohan niitä vauvoja on haluta, kun ei joudu uhraamaan koko kropaansa ensin raskaudelle ja sitten vauvavuodelle valvomisineen, imetyksineen yms. Yhteensä 2 vuotta minun elämästäni!! Ja sittenkin lapsi on vasta 1-vuotias ja täysin valvottava vielä monta vuotta.
Minun miehelläni tämä hulluus alkoi, kun täytti 40. Oli siihen asti keskittänyt huomion lähinnä uraan yms. Harmittaa että meille saattaa tulla jopa ero tämän takia. En halua estää miestä toteuttamasta lapsiunelmaansa, vaikka eihän vauvasta ole takuita kenenkään kanssa.
Se on neljänkympin kriisi. Yoiset villiintyvät nahkahousuista, moottoripyöräilystä tai avoautoista. Ikäluokan huomioon ottaen olisin kovin kriittinen sen suhteen kiinnostaako vauva-arki miestä käytännön tasolla vai pelkästään ruusunpunaisissa haaveissa. Oma kuumeilijani lykkäsi surutta homman minulle, kun ei se ollutkaan kivaa (on ex ja lapsikin jo maailmalla). Miehen on niin kovin helppo haluta.
Totta, että miehen on helppo haluta lapsia, kun työn joutuu tekemään nainen ja myös kaikki terveydelliset riskit kohdistuvat naiseen ja lapseen. Jos pikkulapsiarki ei miellytäkään, voi lähteä ja hoitaa vastuunsa maksamalla elatusmaksut. Joku pieni maksu on mitätön panos siihen verrattuna, että nainen kantaa kokonaisvastuun kaikesta.
Toki niitä varmasti on sellaisiakin miehiä jotka haluavat lapsia ja sitten myös ovat näiden kanssa. Ehkä näiden nelikymppisten kohdalla on kuitenkin enemmän kyse oman kuolevaisuuden tajuamisesta.
Aloin lukemaan tätä, kun itselleni kävi samanlaisesti. Ehdin miehen kanssa olla kuukauden suhteessa, kun vauva halut nousi kynnykselle. Minä siis vakkari, 25 v ja mies 20 v, pääsemässä armeijasta. Mies sanoi että käy korkeakouluu, kunhan ovi aukenee. Mutta mä en halua äidiksi vielä ainakaa kahteen vuoteen. Mies sensijaan tivaa kuukautisten perään. Kauanko noi halut kestää ja onko ne miesten vauvakuumeet vain kertaluonteinen? Saisi nimittäin tulla ukolle, noin 5 vuoden kuluttua aikaisintaa tuo vauvakuume.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaivoinpa vanhan ketjun naftaliinista. En ole ap, mutta olen yhdessä myös miehen kanssa, jolla on aivan tolkuton vauvakuume. Olemme jo yli 40-vuotiaita, mutta miehellä ei ole entuudestaan lapsia ja on aivan hysteerinen, että niitä pitää nyt saada. Ettei voi olla niin, että sukuhaara sammuu häneen. Saan kuulla päivittäin, miten lapsi olisi perillinen, hänen "työnsä jatkaja" ym shaibaa. En oikein tiedä mitä tehdä. On kimpussa joka kuukausi oletetun ovulaation aikaan, ihan kiihkoissaan tekemässä lasta.
Mies kiinnittää huomiota JOKA IKISEEN sinappikoneeseen, minkä näkee esim. vaikka vain auton ikkunasta tyyliin: "siellä rattaissa menee sellainen pieni".
Alkaa itseä jo ahdistaa. Olen itse jo kasvattanut yhden lapsen sellaiseen ikään, ettei joudu koko ajan katsomaan perään, enkä jaksaisi mitenkään aloittaa alusta. Helppohan niitä vauvoja on haluta, kun ei joudu uhraamaan koko kropaansa ensin raskaudelle ja sitten vauvavuodelle valvomisineen, imetyksineen yms. Yhteensä 2 vuotta minun elämästäni!! Ja sittenkin lapsi on vasta 1-vuotias ja täysin valvottava vielä monta vuotta.
Minun miehelläni tämä hulluus alkoi, kun täytti 40. Oli siihen asti keskittänyt huomion lähinnä uraan yms. Harmittaa että meille saattaa tulla jopa ero tämän takia. En halua estää miestä toteuttamasta lapsiunelmaansa, vaikka eihän vauvasta ole takuita kenenkään kanssa.
Se on neljänkympin kriisi. Yoiset villiintyvät nahkahousuista, moottoripyöräilystä tai avoautoista. Ikäluokan huomioon ottaen olisin kovin kriittinen sen suhteen kiinnostaako vauva-arki miestä käytännön tasolla vai pelkästään ruusunpunaisissa haaveissa. Oma kuumeilijani lykkäsi surutta homman minulle, kun ei se ollutkaan kivaa (on ex ja lapsikin jo maailmalla). Miehen on niin kovin helppo haluta.
Totta, että miehen on helppo haluta lapsia, kun työn joutuu tekemään nainen ja myös kaikki terveydelliset riskit kohdistuvat naiseen ja lapseen. Jos pikkulapsiarki ei miellytäkään, voi lähteä ja hoitaa vastuunsa maksamalla elatusmaksut. Joku pieni maksu on mitätön panos siihen verrattuna, että nainen kantaa kokonaisvastuun kaikesta.
Toki niitä varmasti on sellaisiakin miehiä jotka haluavat lapsia ja sitten myös ovat näiden kanssa. Ehkä näiden nelikymppisten kohdalla on kuitenkin enemmän kyse oman kuolevaisuuden tajuamisesta.
Miehen työpaikalla miehillä on palkallinen 6kk isyysloma ja tämä on työntekijöiden keskuudessa ihan kovassa huudossa. Ihan hiljattain jäi esikoisensa kanssa vauvalomalle päälle nelikymppinen mies, jonka elämä on aiemmin pyörinyt enempi kalliiden harrastusten (lentäminen ja satunnainen rata-ajo omalla urheiluautolla) ympärillä. Reilu vuosi sitten sai vauvan jo viittäkymmentä lähestyvä mies, joka oli toisella kierroksella nuoremman vaimonsa kanssa. Hänen ensimmäiset lapset olivat jo lukiolaisia, mutta niin vain lähti uudestaan tähän vauvarumbaan nuorikkonsa kanssa. Ja tietenkin 6kk isyyslomalle hyvillä mielin. Mikä pahinta, oma viisikymppinen miehenikin ihan höpsähti, kun työkaveri oli käynyt näyttämässä vauvaa ja näytti kännykästä tohkeissaan vauvakuvia. Mitä ihmettä nyt oikeasti!? Kyllä hän meidän omastakin lapsesta sekosi silloin 32-vuotiaana, mutta ikinä aiemmin en ole nähnyt että muiden vauvat kiinnostaisivat ollenkaan.
Etsin näitä keskusteluja netistä nyt, kun vävylläni on paha vauvakuume ja hän vasta 22v. Todella ahdistavaa näin anopille, kun nuorten elämäntilanne ei ole ollenkaan sillä mallilla, että mitään lasta voisi ajatella. Kovasti vetosi tähän vauvakuumeeseen perusteluna, kun ihmettelin miksi edellisten lemmikkien lisäksi pitää taas hankkia uusi, tällä kertaa vielä sellainen joka elää 50 vuotta helposti o_O Eikö tähän viheliäiseen vaivaan oikeasti ole mitään hormonihoitoa tarjolla? Tai terapiaa?
Minä tavallaan tunnen olevani otettu siitä, että olen haluttu äitiehdokas. Näin kävi ex mieheni kanssa (14v naimisissa) aikanaan, hänen vauvakuumeestaan meillä on kaksi lasta joista toinen jo täysi-ikäinen.
Nyt uudella kierroksella nuorempi aviomieheni, jonka kanssa olemme olleet kohta 4v naimisissa, on kokoajan puhunut enemmän tai vähemmän perheen perustamisesta.
Itselle ei olisi niinkään paha olla raskaana ja synnyttää, mutta se yksin jääminen lapsen kanssa pelottaa jo ajatustasolla. Se voi hyvin tapahtua avioliitossakin että lopulta kasvatat lapset yksin ja kannat kaiken vastuun. Näin siis minulle kerran jo kävi. En tiedä olenko oikeasti valmis aloittamaan kaiken taas alusta. Onneksi mies on erilainen täysin.
Meillä oli sama. Mies halusi lasta. Kyllä se paljon sitä hoitaakin. Odottele viellä vähän. Nautitte kahenkeskisestä ajasta ja tutustutte rauhassa toisiinne. Parivuotta kun olette yhdessä. Tiedät kyllä haluatko lapsia hänen kanssa.