Miten sua kosittiin?

Mä ja mies sovittiin asia keskenämme, ja sitten mies kävi mun pyynnöstäni kysymässä mun kättä mun isältä (muodon vuoksi) :D 

Yhtenä iltana sängyssä (5 vuotta sitten) ennen nukahtamista pohdittiin että pitäiskö mennä naimisiin. Tultiin siihen tulokseen että kyllä ja seuraavana päivänä varattiin kirkko,

Siitä kuukauden päästä oli pienet häät.

Lentokentällä matkalle lähdössä. Oli kuitenkin ollut epävarmuutta ja minun turhautumista ennen sitä. Silti onnistui yllättämään.

Ei mitenkään. Kun alettiin seurustella oli puhetta että tottakai kihloihin ja naimisiin mennään, ja sitten kun aloin puhua siitä vuoden päästä että mennäänkö jo kihloihin, ei tässä enää nuorennuta, niin mies oli vastahakoinen, ja sitten kun naimisiin piti mennä niin vielä enemmän alkoi peruutella, että sehän on vaan pala paperia. Itse ostin sormukset ja kaikki. Mies pelkäsi että järjestän kauheat isot ja prameat häät, ja hän kun inhoaa kaikkia juhlia... Mutta hyvin meni sitten kuitenkin.

Minun mieheni huumorimiehenä päätti sitten kosimisesta tehdä kunnon spektaakkelin. Ja onnistui siis kosimaan minua tavalla, jonka olin mieltänyt kauheimmaksi tavaksi kosia. Suostuin silti ja myöhemmin myönsi kuulleensa kun kavereideni kanssa olimme jakaneet tarinoita ällöromanttisimmista kosinnoista. Kukin kylläkin tyylillään, mutta kun itse en piittaa noista romanttisista eleistä.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 20:06"]

oonko tyhmä kun mökötän jalkapallon erätauoilla tehdystä kosinnasta, vaikka polvistui ja sormus on upea?

[/quote]

Ehdotan, että lopetat mökötyksen ja kapsahdat kosijasi kaulaan, vastaat kosintaan ja kerrot, että rakastat häntä, jos hän on sinulle rakas!

Hän halusi jotain erikoista miesmäisellä tavalla ja sinulle romanttisen kosinnan ja ihanan sormuksen! Salli hänelle se pieni erikoinen ele, miehet kun eivät aina osaa keksiä meitä naisia viehättäviä juttuja, ellei ne ole jo yleisessä tiedossa, kuten tuo polvillaan kosiminen. Opettelethan olemaan mököttämättä asioista, jotka ovat poikamaista ymmärtämättömyyttä? Hän varmaan on pettynyt itseensä, kun yritti tehdä sinuun vaikutuksen miesmäisellä tavalla ja epäonnistui!  

Barcelonassa 30v. Synttäripäivänä:)

Ei ole koskaan kosittu. Naimisissa kuitenkin oltu jo 23v

No yhdessä sovittiin mekin, joskin aika usein kostean illan päätteeksi sain vielä kosinnankin. Mieleen painuvin (ja ensimmäinen) oli kun istuin pissalla ja mies kosi. Eräs myöhempi kosinta eräällä parkkipaikalla matkalla baarista kotiin sai mut jopa kyynelehtimään onnesta. Nykyään lähinnä naurattaa. Mutta onnellisesti ollaan naimisissa ja lapsiakin, että ei se kosinnasta ole kiinni.

Niin ja kyllä mies sai pyytää kättäni myös isältäni, kiva perinne mielestäni vaikkei sillä varsinaisesti ollut merkitystä.

Olimme ihanalla ulkomaanmatkalla (paras matka jolla ollaan oltu), olimme silloin olleet yhdessä 3 ja puoli vuotta. Istuimme ja söimme mansikoita lämmössä, sitten mieheni polvistui ja kysyi "mennäänkö naimisiin?"

Sormus oli rasiassa jonka olin ihan suhteen alkuaikoina nähnyt jossain kaupassa ja sanonut "haluun tollasen rasian jos mua joskus kositaan :D" hän oli näköjään käynyt sitten sen jälkeen ostamassa rasian valmiiksi, ei niitä pitkään siinä kaupassa myyty. Oli niin ihanaa tunnistaa se rasia heti, se että hän silloin ihan alussa oli mennyt ostamaan sen tulevaisuutta ajatellen oli niin suloista. Sormus siellä sisällä oli aivan täydellinen, kaikki jota olin toivonut :) 

Sanoin tietysti kyllä ja hän pujotti sormuksen sormeeni ja suutelimme ja halasimme, otimme muutaman kuvankin muistoksi. Molemmilla oli kyyneleet silmissä ja oli kyllä aivan täydellinen kosinta :) enkä ollut odottanut sitä ollenkaan silloin, joten oli yllätyskin.

Mun mies pyysi Taivaan Isältä, että antaa hänelle vaimoksi minut, tuntemattoman tytön, jonka näki kävelevän suojatien yli!!! En tiennyt tästä vasta kuin jo avioliitossa ollessamme!

No, pyyntöön vastattiin, tapasimme, seurustelimme ja nuorukainen meni isältäni pyytämään kättäni, johon isä kyynelsilmin vastasi, että toki saat! Sitten rakastettuni pyysi perinteiden mukaan polvillaan minua vaimokseen, suostuin ja sen jälkeen kävimme valitsemassa kihlat.

Pian tulee 40 vuotta siitä, kun kävelimme urkujen pauhatessa alttarille sanomaan julkisesti toisillemme "tahdon!"

Kreikassa !

Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen mies tokasi, eiköhän mennä kihloihin? Sormukset ostettiin sen jälkeen. Siitä meni kolme kuukautta ja ihmettelin huonoa oloa. No raskaustesti näytti plussaa. Mies tokasi taas toisen kerran, eiköhän tässä mennä naimisiin? Mentiin salaa naimisiin maistraatissa. Nyt ollaan oltu 15 vuotta naimisissa ja meillä on 2 lasta. Ja kyllä mies puhuu edelleen samalla tavalla, eiköhän tehdä sitä tai tätä. Eli kosi juuri hänelle sopivalla tavalla.

Ulkomailla yllättäen. En antanut heti vastausta. Ajattelin että tässä täytyy tehdä avioehto joka tehtiin ja mikä oli hyväksi koska erosimme muutamien vuosien päästä.