Muiden lasten ojentaminen, missä menee raja?

Olimme taannoin kyläilemässä reilu 3v lapsemme kanssa puolitutuilla joilla n 2v ja vauva. Kaikki meni ihan kivasti, meidän lapsi leikki omiaan ja puuhaili tyytyväisenä. Jossain vaiheessa alkoi puuhailemaan sellaista minkä näin aiheelliseksi kieltää ja kielsinkin. Lapsi ei tehnyt siis ko juttua vaan jäi tuijottamaan minua (äitiä) uhmakkaasti. Sitten tämä rouva jolla oltiin kylässä päätti puuttua asiaan ensin napakalla huomautuksella ja sitten ottamalla lelun lapselta pois väkisin (ei siis ollut vieläkään tehnyt kiellettyä juttua eikä meinannutkaan, kunhan tuijotteli minua). Ok, huutohan siitä tuli mutta tämä oli vielä ok minulle. Sitten kävi niin, että lapsi seuraavaan puuhaan siirryttyään sai vahingossa vedet päälle ja tiputti hermostuneena ämpärin maahan. Rouva rientäsi taas väliin ilmoittamalla että sulle ei enää mitään leluja ja nappasi ämpärinkin pois. Itsellä oli tässä vaiheessa lapsen kanssa asiasta keskustelu kesken. Lapsi meni paniikkiin kun täysin vieras ihminen tuli aina väliin tiuskimaan ja repimään tavaroita kädestä. Rouva siihen totesi että ei taida päiväkoti teillä onnistua. Yritettiin siitä sitten hiipiä nopeasti kotia... vieläkin on tästä paha mieli ja lapsi oireile nyt kaikkia kyläreissuja. On hyvin kiltti ja tottelevainen lapsi varsinkin mitä vieraisiin aikuisiin tulee. Käytös ei missään vaiheessa ollut kyläillessä huonoa, leikki hiljaa ja totteli käskyjä. Vesien päälle tulemisesta hermostui ja tiputti käsistään ämpärin.

Itse olen sitä mieltä että koko kylä kasvattaa, mutta ei kyllä näin :( Itsekin ohjaan monesti muiden lapsia jos vanhemmat ei paikalla / lapsi tekee jotain kiellettyä tai vaarallista, mutta ystävällisesti. Mitä mieltä olette? Olenko aiheetta loukkaantunut?