Lue keskustelun säännöt.
Alkoholisoitunut läheinen & siihen suhtautuminen
30.06.2014 |
Lähes loppuunkulutettu, mutta sitäkin surullisempi aihe, josta koin tarvetta kuulla nyt mielipiteitä.
Olen parikymppinen naishenkilö, jonka isä on juonut niin kauan kuin aloin asioista jotain tajuamaan. Useita vuosia siis. Juo vain kaljaa, mutta kulutus on erittäin suurta. Viikottain on juomista harrastettava ja vieläpä kaavalla aamusta iltaan, perjantaista sunnuntaihin. Pahimmillaan loma-aikana selviä päiviä ei viikkoon kerry kuin muutama...
Isäni täytti juuri 54. Hän tupakoi eikä urheile ja syö myös erittäin epäterveellisesti. Kiinnostus huoltaa omaa terveyttään tuntuu olevan olematon. Hän on kuitenkin vakituisessa työssä eikä työviikkoina juo arkena. Välillä hän ottaa kuitenkin omaa lomaa ja nämäkin päivät kuluvat alkoholilla läträtessä.
Äitini ja isäni ovat olleet naimisissa yli 20 vuotta. Heidän välillä on ollut kitkaa tämän asian vuoksi, myös minulla ja isälläni on ollut paljon yhteenottoja. Väkivaltaisuutta ei ole esiintynyt, mutta muuten ääliömäistä käytöstä kyllä. Äitini on ollut jättämässä isäni, mutta sitä ei kuitenkaan tapahdu.
Olen yksinkertaisesti täysin turtunut koko asiaan. Olen taistellut yrittääkseni takoa järkeä molempien päähän, mutta muutosta ei ole ikinä tapahtunut. Isäni ei vähennä, vaikka anelisi ja kertoisi miten huolissaan tämän terveydestä on.
Välit vanhempiini ovat kuitenkin ihan hyvät enkä ajattele pahaa kummastakaan. En osaa. Turhautunut ja ymmälläni olen ollut, koska itse en ikinä jäisi suhteeseen tuon tapaisen ihmisen kanssa. Turhautunut myös, koska he ovat täysin sokeita tälle ongelmalle.
Hulluinta koko jutussa on se, että en enää edes usko isäni elävän pitkään. Toivon perustavani perheen jossain vaiheessa ja haluaisin vain, että molemmat vanhempani näkisivät tämän... Jos totta puhutaan en kuitenkaan haluaisi, että omat lapseni olisivat hoidossa henkilön luona joka on juovuksissa.
Onko täällä muilla vastaavanlaista taakkaa elämässänne? Miten pärjäätte asian kanssa? Jos kellään olisi mitään neuvon tapaista niin kuulisin senkin mielelläni.
Kommentit (15)
Ap totta kai olet huolissasi isästäsi ja koetat takoa järkeä. Kyse on epäilemättä muusta kuin järkeen vetoavasta asiasta. Eli vetoaminen ja järjen käyttö ei auta.
Autat varmaan parhaiten jättämällä isäsi rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Minun isäni joi rajusti mutta hoiti samalla vaativan työnsä, kunnes sai sydäninfarktin. Selviytyi siitä, mutta joutui ohitusleikkaukseen muutaman vuoden myöhemmin, ja jäi sairaseläkkeelle. Siitä alkoi entistä holtittomampi sekoilu, jonka äitini mahdollisti hyysäämällä häntä. Samalla kaatoi kaiken pahan olonsa minun niskaani, enkä osannut pistää vastaan vaan kuuntelin kiltisti, kun kuvittelin että asia kuuluu minullekin. Kesti pitkään tajuta, etten voi muuttaa heitä enkä heidän sairaita kuvioitaan. Yritin auttaa äitiäni, neuvoa häntä eroamaan. Olin lopen uupunut selvittelemään heidän riitojaan, kuuntelemaan äitini katkeria purkauksia siitä kuinka elämä valuu hukkaan ja kuinka rankkaa hänellä on. En saanut tukea omiin opiskeluihini tai harrastuksiini, äidin kaikki energian kului tuohon kuvioon. Isän energia juomiseen.
Lopulta sain sanottua isälleni mitä mieltä olen hänestä, jonka seurauksena hän katkaisi välit ja vain pahensi sekoilujaan. En koskaan pystynyt puhumaan mistään hänen kanssaan, minun tarpeitani ei kuunneltu, niitä ei ollut.
Olin pitkään katkera hänelle ja varsinkin äidilleni, jonka aika ja energia on mennyt alkoholistin hyysäämiseen. Hän on nyt jo kuollut, ja äitini on niin sairas, etten hänen kanssaan ole ikinä voinut käydä näitä asioita läpi. Itse olen sairastunut läheisriippuvuuteen ja miellyttämiseen, minulla on vaikeuksia vetää omia rajojani. Se on aihettanut suurta kärsimystä elämässäni. Olen jo lähemmäs 50-vuotias, mutta isäni alkoholismi vaikuttaa vieläkin elämääni sitä kautta, millainen minusta tuli.
Neuvoni on, että suojele itseäsi, älä ajattele että voit tehdä mitään vanhempiesi eteen. Vain he voivat itse auttaa itseään. Tiedosta, ettet ole syyllinen etkä vastuussa heidän teoistaan. Vain sinä voit auttaa itseäsi, vanhempiasi ei voi kukaan muu auttaa, heidän pitää itse tehdä valintansa. Olet vielä nuori ja sinulla on elämä edessä, jos olet viisas, et yritä muuttaa heissä mitään, vaan alat elää omaa elämääsi. Sinä voit valita mihin elämäsi käytät, et voi auttaa vanhempiasi.
Ap, olen sun kohtalotoveri, tosin jo 40v. Isäni on nyt 65v. Tästä riittäisi niin paljon kerrottavaa.
Isäni on juonut aina. Silloin kun olin pieni, niin vain viikonloppuisin. Kun olin noin 10v. Isäni alkoi yksityisyrittäjäksi ja eli vaan työlle. Teki ympäripyöreitä päiviä, poltti ja joi silloin kun ei ollut töissä. Tuli univaikeudet yms. Ikinä ei ole ollut väkivaltainen, mutta ihan niinkun sunkin isäsi kännissä- ääliö. Löysin poikakaverin ja muutin hänen kanssaan asumaan. Halusin pois kotoa. Olin 17v.
Tuli 90 luvun lama ja isän firma meni konkurssiin. Isä jäi työttömäksi. Siitä se riemu sitten alkoi. Ryyppäämisestä tuli joka päiväistä ja mukaan tuli myös unilääkkeet. Välillä rakastamani henkilö on ollut ihan toisella planeetalla - näiden aineiden yhteisvaikutuksesta.
Tiedän kuinka paljon kärsit. Eikä se auta, että muuttaa pois. Huoli omasta rakkaasta isästä, joka on selvinpäin ihana - kännissä aivan joku muu ääliö.
Äiti ja isä ovat olleen naimisissa yli 40v. Koville se on ottanut. Ja ihan niinkuin sinunkin äitisi on sanonut lähtevänsä, ei mun äitini ole lähtenyt. Tiedän, ettei mun isäni selviäisi yksin yhtään mistään.
Nykyisin menee hieman paremmin. Isäni juo edelleen olutta, ei sellaisia määriä kun ennen. On ryhdistäytynyt kun minulla ja siskollani on lapsia. Lapsenlapsista on saanut vähän ryhtiä ja otetta.
Et sä pysty isäsi tapoja muuttamaan. Ainakaan mä en pystynyt vaikka itkin ja rukoilin pyysin ja kinusin. Niinkun todettu. Muutos pitää lähteä hänestä itestään.
En myöskään vihaa isääni. Hän on mulle todella rakas ja on aina ollut.
Tsemppiä sulle!!!
Neuvoni on, että suojele itseäsi, älä ajattele että voit tehdä mitään vanhempiesi eteen. Vain he voivat itse auttaa itseään. Tiedosta, ettet ole syyllinen etkä vastuussa heidän teoistaan. Vain sinä voit auttaa itseäsi, vanhempiasi ei voi kukaan muu auttaa, heidän pitää itse tehdä valintansa. Olet vielä nuori ja sinulla on elämä edessä, jos olet viisas, et yritä muuttaa heissä mitään, vaan alat elää omaa elämääsi. Sinä voit valita mihin elämäsi käytät, et voi auttaa vanhempiasi.
ap, kuuntele tätä kokemuksen ääntä. Ymmärrä, ettet voi auttaa ja keskity omaan elämääsi. Karua, mutta totta.
Itse sain lopullisesti tarpeekseni alkoholistisukulaiseni katteettomista lupauksista, ainaisesta valehtelusta sekä jatkuvasta syyttelystä, että me kaikki muut olemme suurin syy hänen ongelmiinsa. Ratkaisuna lakkasin yksinkertaisesti pitämästä ja ottamasta häneen mitään yhteyttä ja antaen hänen siten jatkaa omaa viinanhuuruista elämäänsä parhaaksi näkemällään tavalla ja siten myös antamatta minkäänlaista aihetta valittaa puuttumisesta hänen elämäänsä.
Yhteisiltä sukulaisilta kuulee silloin tällöin jotakin hänen tempauksistaan, mutta ne ovat lakanneet hetkauttamasta minua jo aikoja sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tuhannesti teille vastauksista.
Totta kai tiedostan, että vastaavia ihmissuhteita on monilla muillakin. Surullista siitä tekee sen, että mitään ei tosiaan pysty tekemään tilanteen muuttamiseksi. Ja siksi en ole enää yrittänyt. Puhe tai faktojen pöytään lyöminen ei auta.
Silti sitä miettii, mikä olisi se kunnolla todellisuuteen herättävä asia. En missään nimessä toivo kummallekaan vanhemmistani sairauksia, mutta pahoin pelkään, että ne odottavat kulman takana.
Isänikin on ns. hyvä tyyppi ja on kiinnostunut elämästäni, mutta totta kai olisi kivempi, jos häntä näkisi enemmän selvänä. Julkisilla paikoilla liikkumisessa on aina se tietty häpeä, kun tietää ihmisen olevan humalassa (vaikkei siis sekoilekaan tai örvellä).
Uskon jo nyt, että jos jokin sairaus tai kuolema juuri tämän vuoksi tapahtuu, tulen olemaan niin vihainen ja raivoissani. Asiat olisi voinut tehdä toisin! Miksei toinen ihminen sitä nää?
On kohtalotovereita. Oma isä hylkäsi minut kun olisin tarvinnut apua ja käytti lopulta törkeästi rahallisestikin hyväkseenkin juomisensa takia kun olin parikymppinen, liian monimutkainen juttu selitettäväksi.
Ei kannata yrittää puuttua, keskity omaan elämääsi ja anna isällesi vain pieni ja pinnallinen pala siitä. Äläkä rupea hänen palvelijakseen missään vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 21:58"]
Kiitos tuhannesti teille vastauksista.
Totta kai tiedostan, että vastaavia ihmissuhteita on monilla muillakin. Surullista siitä tekee sen, että mitään ei tosiaan pysty tekemään tilanteen muuttamiseksi. Ja siksi en ole enää yrittänyt. Puhe tai faktojen pöytään lyöminen ei auta.
Silti sitä miettii, mikä olisi se kunnolla todellisuuteen herättävä asia. En missään nimessä toivo kummallekaan vanhemmistani sairauksia, mutta pahoin pelkään, että ne odottavat kulman takana.
Isänikin on ns. hyvä tyyppi ja on kiinnostunut elämästäni, mutta totta kai olisi kivempi, jos häntä näkisi enemmän selvänä. Julkisilla paikoilla liikkumisessa on aina se tietty häpeä, kun tietää ihmisen olevan humalassa (vaikkei siis sekoilekaan tai örvellä).
Uskon jo nyt, että jos jokin sairaus tai kuolema juuri tämän vuoksi tapahtuu, tulen olemaan niin vihainen ja raivoissani. Asiat olisi voinut tehdä toisin! Miksei toinen ihminen sitä nää?
[/quote]Eivät ne näe. Ja alkoholistien lapsille sen ajatteleminen miten kaiken olisi voinut tehdä toisin on kai tyypillistä, minä myös olen miettinyt sitä paljon.
Nämä jutut tekee mut niin surullisiksi. Itselläni on samanlainen kohtalo. Enkä mä niinkään sure meidän itsemme puolesta, meitä on jo liian myöhäistä auttaa, mutta kun tämä jatkuu!
Tälläkin palstalla saa koko ajan lukea jonkun äidin miettivän, mitä tehdä kun mies juo liikaa. Ja selittelyjä miksi ei voi jättää miestä. Tekosyitä, minun mielestäni. Ja varmaan suurin osa alkoholistien aikuisista lapsista tunnistaa haavat ja vammat itsessään.
Miksi miksi miksi näille nykyisillekään äideille ei mene perille totuus? Vaikka sitä tulee joka tuutista, joka paikassa läheiset ja asiantuntijat kertoo kuinka pahaksi juova vanhempi on lapsille? Se vaikuttaa koko lapsen elämään, terveyteen, tasapainoon, kaikkeen.
Voi kun vanhemmat alkaisi vihdoinkin joskus avata silmiään sille, että lasten on paljon parempi kärsiä se yksi avioero, kuin vuosikausien juominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on molemmat vanhemmat alkoholisteja, raju juominen alkanut eläkeiässä. Aiemmin rankkaa viihdekäyttöä, mutta ei esim. Viikoittaista. Itse asun toisella paikkakunnalla, mutta huoli oli alkaikoina kova, nyt on enää ärsyynnys ja väsymys. He kuolevat juomiseensa, tavalla tai toisella. Olen luovuttanut hyysäämisen ja moittimisen, teen aina varasuunnitelman yöpaikasta mennessäni kylään. en enää soita heille jos kaipaan apua tai tukea. pahoitan vain mieleni jos siellä ollaan kännissä. En tiedä mitä sanoisin, luovuta ja keskity omaan elämääsi. Tee kuitenkin vanhemmillesi selväksi mitä mieltä olet, ja että juominen vaikuttaa sinuun. Silloin olet tehnyt sen minkä pystyt.
Minäkään en voi ymmärtää, miksi äitini on jäänyt tuohon tilanteeseen. Varsinkin kun on aika todennäköisesti aikaisessa vaiheessa nähnyt, että juominen on isälleni ongelma. Olisi voinut lähteä. Niin paljon he riitelivät silloin kun vielä asuin kotona ja juuri isäni käytöksen vuoksi kun otti. Niin monet kerrat olen kuullut, että on väsynyt tuohon... Kuitenkin sallii täysin juomisen.
Ainakin pystyn omille lapsilleni takaamaan täysin erilaisen lapsuuden. En halua heidän näkevän, millaista perhe-elämä voi alkoholin takia olla.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele raakasti, onko isälläsi enää virkaa tässä elämässä. Onko hän korvaamaton, ovatko muut hänestä taloudellisesti riippuvaisia? Onko alaikäisiä lapsia? Jos ei, ihminen joutaakin jo kuolla jos on juoppo.
Katsoitko ap n. Viikko sitten aamusydämellä ohjelman? Alkoholistin läheisenä tms. Otsikolla. Löytyy yle areenasta. Suosittelen katsomaan ja yritä vaikka vanhempasikin saada katsomaan se. Siinä joku 30-40v alkoholistina ollut ja hänen siskonsa kertovat alkoholismista ja hoidoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani ap:n puolesta, mutta ei ole hullua ajatella, ettei isäsi enää elä pitkään. Jos tuleva lapsesi olisi hoidossa hänellä, olisi lastensuojeluasia, nyt vain aikuisen ihmisen oma asia.