Kotoa muuttaneet nuoret aikuiset / aikuiset

En ole ihan nuori aikuinen  ja olen muuttanut kotoa jo 17 vuotta sitten ja minulla on vieläkin avain vanhempien taloon. Selvittelen vierailujani kyllä etukäteen, koska asun vajaan 8000 kilometrin päässä.

Ei ole avainta enää ja kysyn, milloin voin vierailla. Heillä on oma elämänsä, kuten meilläkin.

Ei ole avainta,sovitaan kyläilyt etukäteen

Muutin kotoa pois 18-vuotiaana, sain lapsen muutama kuukausi myöhemmin. He saivat tulla luokseni milloin vain ja minä heille. Tietenkin kohtuudella, esim. töiden jälkeen kahville ollessani kotona. Eli oli sovittu, että onko kotona ja sopiiko tulla. Vanhemmillani oli silloin asuntoni vara-avain. Nykyisin asun satojen kilometrien päässä, joten ns.arkikyläilyä ei enää tule vaan pidempiä reissuja puolin ja toisin. Lapsuudenkotiin minulla on vielä avain ja olen tervetullut milloin vain, kuten vanhempani myös luokseni.

Muutin pois kotoa kolmisen vuotta sitten. Äidille on avain, isälle ei. Ei tarvitse sopia tulemisista, tosin asun muutaman sadan kilometrin päässä molemmista, joten yleensä ilmoitan tulevani käymään/yökylään jne.

Kysyn aina milloin voi tulla. Avainta ei enää ole, koska vaihtoivat lukot vähän sen jälkeen kun muutin eikä teetetty minulle.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 13:41"]

Ei ole avainta,sovitaan kyläilyt etukäteen

[/quote]

Tämä sama ja mulla vanhempien kanssa välimatkaa 200 km.

On avaimet (ihan senkin takia, että on vara-avain jossain, jos oma häviää tai jää lukkojen taakse), mutta sovitaan aina etukäteen kyläilyt. Vanhemmista voisin tosin mennä sinne ilmoittamattakin, mutta haluan olla kohtelias. Eivätkä he omasta mielestäänkään voi tulla minun luokseni ilmoittamatta.

On avaimet puolin ja toisin. Asutaan lähekkäin, joten avain on kätevä, jos itse vaikka unohtaa tai lapsi unohtaa avaimen, niin voi mummilta hakea. Jos tulemme kylään, soitamme etukäteen ja jos on sovittu, niin silloin voi mennä myös niillä omilla avaimilla. Jos taas ex-tempore vierailu, niin sitten ringitellään sitä ovikelloa.

Minulla on vielä avain vanhempieni kotiin, mutta ilmoitan kyllä aina etukäteen jos olen tulossa käymään.

Minulla ei ole koskaan ollut avainta nuoren aikuisen tyttäreni asuntoon. Ilmoitan etukäteen tulostani. Ei hänelläkään ole avainta minun kotiini. 

Esikoinen muuttamassa pois kotoa, avain lapsuudenkotiin pysyy hänellä ja on tervetullut ilman ilmoittamatta kotiin koska vaan. Saa käydä jääkaapilla ihan vapaasti jne.

Mulla ja esikoisella on avain äidilleni, saa mennä koska vaan, kaapista saa ottaa mitä mielii jne. Ei tarvi ilmoitella etukäteen. Yleensä niin kuitenkin tehdään.

Anopille oli avain silloin kun vielä asui kotona (nyt hoivaosastolla), ilmotettiin aina kun mentiin. Matkaa parisataa km.

Olen 22 ja asunut omillani nyt 2,5 vuotta josta puolisen vuotta avopuolisoni kanssa :) äitini luokse minulla on yhä edelleen avain ja vaikka yleensä ilmoitankin tulemisistamme tiedän myös, että voin mennä heille vaikka keskellä yötä nukkumaan ja olen aamulla vain iloinen yllätys, ts. Olen aina tervetullut kotiin. Asumme samalla paikkakunnalla ja näen perhettäni muutenkin useamman kerran viikossa. Isäni luokse avainta ei ole ja kyläilyt sovitaan aina erikseen (eri kaupunki). Avopuolisollani on myös avain lapsuuden kotiinsa ja olemme sinnekin yleensä tervetulleita, mutta tilanpuutteen ja hänen vanhempiensa työvuorojen (ovat usein ulkomailla tai esim. Yövuorossa) soitamme aina erikseen ennen että sopiiko tulla. Vara-avaimemme on miehen siskolla, ei siis kummankaan vanhemmilla

Aikuisella lapsella on avain meille, mutta meillä ei ole avainta hänen kotiinsa. Itselläni ei ole avainta vanhempieni kotiin, mutta tiedän, missä sitä säilytetään, elleivät ole kotona. Eli pääsen aina sisään. Meille voi tulla ilmoittamattakin, meillä ei voi törmätä mihinkään, mitä ei saisi nähdä.

Meilläkin on avain mummoloihin. Juuri sen takia että isovanhemmilla on se omakin elämä ja he eivät välttämättä ole kotona kun saavumme perille, omalla autolla kuljemme ja matkaan menee 5-8 tuntia riippuen montako kertaa pitää pysähtyä, joten saapumisaika on erittäin epämääräinen. Tympeää se olisi pari tuntia istua autossa odottamassa paukkupakkasilla, lämpöisillä keleillä nyt voisi olla ulkona mutta mielummin sitä menee sisälle ja asettuu taloksi.

Minulla ei ole avainta lapsuudenkotiini. (Koska lähdin sieltä riidoissa ja avaimen jättäminen postilaatikkoon oli se viimeinen mielenosoitus.) Miehellä on lapsuudenkotinsa avain, mutta ei ole käyttänyt sitä vuosikausiin. Omista lapsista yksi on muuttanut omilleen, hänellä on edelleen avain meille ja lupa tulla koska vaan kuin kotiinsa tulisi. Meillä on hänen vara-avaimensa, mutta se tosiaan on vain vara-avain emmekä käytä sitä.

on avain mutta soitan ennen.

Itse en ole aivan nuori enää, jo neljänkymmenen, muuttanut kotoa pari vuosikymmentä sitten. Minulla on avain vanhempieni kotiin, mutta soitan ennen kuin menen. Vanhemmillani ei oleavainta eille, mutta anopilla on. Hän soittaa, ennen kuin tulee. Miehelläni on avain anoppilaan, hän soittaa yleensä ennen kuin menee, mutta voi joskus käväistä jotain tuomassa tai viemässä ilmoittamattakin.

minulla ja miehelläni on avaimet meidän 17-vuotiaan omaan asuntoon ja 17-vuotiaalla on vielä koti, huone, avaimet ja vapaa kulku- ja olo-oikeus (ja joskus -velvollisuus) myös meillä kotona.

Muutin 19-vuotiaana pois kotoa, nyt olen 23. Minulla ei enää poismuuttoni jälkeen ole ollut avainta vanhempieni luo ja kysyn aina etukäteen, voinko mennä heille kylään. Tähän mennessä kyläily on sopinut joka kerta. :) Vanhemmillani on minun kotini vara-avain, mutta eivät hekään tule koskaan kysymättä kylään. 

Olen 28 ja muuttanut 10 vuotta sitten vanhemmiltani pois, mutta avain on edelleen (kuten sisaruksillanikin). Mielestäni olisi todella outoa, jos minulla ei enää olisi avainta vanhemmilleni, eikä todellakaan tarvitse ilmottaa, jos menen sinne (tai syön ruokaa jääkaapista ym.). Itse asiassa minulla on avain myös siskolleni ja mökillemme.