Aloitan syksyllä uudessa työpaikassa. Tarvitsen neuvojanne.

No meillä ainakin keskustelut on sillä tavalla yleisellä tasolla. Tiedetään, onko perhettä tai lapsia ja minkä ikäisiä. Jutellaan lasten toilailuista tai missä oltiin kesälomalla, kommentoidaan yleisellä tasolla tyyliin Etelä-Ranskan maisemat on hienot, siellä on hyvä ruoka, oliko teillä hyvät kelit jne. Keskustellaan puutarhan hoidosta ja siitä, joko sun pionit kukkii tai onko metsässä jo kanttarelleja tai kerrotaan jotain hauskaa, mitä sattui kotimatkalla bussissa. Kovin vaikeista asioista ei jutella kovin syvällisesti, esim. avioeron syyt tms. Politiikkaa voidaan kommentoida yleisesti, mutta kauhean selkeästi kukaan ei tuo poliittisia kantojaan esille. Sitten tietysti joku aina jonkun kanssa saattaa ystävystyä ja jutella syvällisemminkin, mutta näin mennään esim. isolla porukalla kahvipöydässä.

Uutisista yms. ajankohtaisista asioista, säätilasta, tv-ohjelmista, elokuvista, harrastuksista ja muista mielenkiinnonkohteista, ruuanlaitosta ja resepteistä. Noilla voisi päästä alkuun.

Harrastukset on aika vaaraton aihe, omien perheenjäsenten edesottamuksista ei kannata kovin paljon kertoa, jotain vaan hyvin yleisesti tyyliin  " äitini on aika huonossa kunnossa sairaalassa " - sen jälkeen jatkat jostakin muusta aiheesta.

Kun on mies naisvaltaisessa virastossa, ei tarvitse jutella juuri mistään. Akkojen jutut eivät kiinnosta, ja miesten juttuihin tarvitsisi muita lajitovereita. Ei siis vaaraa liian yksityisistä keskusteluista, joten voin keskittyä työntekoon niin kuin työpaikalla kuuluukin.

Mulla on työ, jossa olen paljon ihmisten kanssa tekemississä, ja mun on oltava kohtelias ja avulias, vaikka olen jonkun verran introvertti. Mä annan sulle neuvon: pysy hyvin yleisissä aiheissa.

Jätä sukuriidat, perheriidat - ja vaikeudet jne. kertomatta, omat potutukset sun muut. Jätä henkilöhistoriasi kertomatta. Pysy aiheissa, jotka eivät aiheuta juoruilua ja joissa on helppo olla kohtelias.

Mä en koskaan tuo henkilökohtaisia tai koti-asioista työpaikalle, muuten kuin ehkä mainiten että kävin tyttären kanssa jossain tai muuta, mutta älä koskaan ns. avaudu että samalla reissulla tytär sai helvetillisen kiukkukohtauksen. Jätä sellaiset osiot pois. Vältät hemmetin monta juorua ja sun on helppo pysyä asiallisissa väleissä kaikkien kanssa. Vedä siis rajat ympärillesi. Minä en myöskään osallistu työpaikan kuppikerhoihin enkä juoruile tai hauku koskaan selän takana ketään. Pitää muistaa, että tämän työpaikan jälkeen edessä voi olla uusi työpaikka - ja suosittelijaa tarvitaan. Tyyppi, joka hoitaa työnsä ja pidetään mukavan neutraalina juttelijana ja kaikkien kanssa toimeentulevana, saa yleensä hyvät suositukset.

Aika harva haluaa tietää työkaverista kovin henkilökohtaisia asioita.

Kiitos kutonen hyvästä vastauksesta. OIkeastaan tuotakin aprikoin, mitä asioita on soveliasta kertoa omista lapsista muutakuin nimet ja nyt juhlittiin synttäreitä jne. Meillä on yksi erityislapsi, on arka asia minulle ja mietin myös sitä, miten pitää erityisyys omana tietonani, tuntuisi että se ei kuulu töihin.

ap

Jos kivan tuntuinen työkaveri kysyy itse jotain henkilökohtaista, etkä halua vastata, niin onko siihen vinkkejä, miten sen kiertää olematta tyly?

No ei minusta erityislapsi ole mikään salailun aihe. Ei nyt tietenkään tarvitse kaikkia ongelmia ruotia perin pohjin, mutta jos lapsi on vaikkapa kehitysvammainen, niin asian voi todeta, että näin on. Jos tuo erityisyys aiheuttaa joskus vaikka sun poissaoloja töistä tms. niin asia on helpompi selittää, kun jo valmiiksi tiedetään suunnilleen, mistä on kyse.

Salailu on aina vaikeaa ja aiheuttaa päänvaivaa, joten en pyrkisi salailemaan jotain olennaista elämästäni. Kaikkea ei silti tarvitse kertoa ja kaikesta ei ole pakko jutella.

Jos joku utelee liikaa, niin aina voi vastata jotain ympäripyöreetä ja vaihtaa puheenaihetta. Jos joku on tosi sinnikäs ja jatkaa vain uteluaan, aika hyvä tapa on esittää vastakysymys ja kysyä, miksi tämä asia sinua kiinnostaa.

Mä kerran jäin tuollaisen vastakysymyksen uhriksi ja tuntui jotenkin nololta. Kysyin siis jotain ja työkaveri sanoi: Kuule, puhutaan siitä, mitä sulle kuuluu. 

En tiedä, mutta vaikutti väleihimme, koin että hän nolasi minut.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 15:22"]

Jos kivan tuntuinen työkaveri kysyy itse jotain henkilökohtaista, etkä halua vastata, niin onko siihen vinkkejä, miten sen kiertää olematta tyly?

[/quote]

Tuo on hankala tilanne. Usein tulee lipsautettua sitten jotain, mitä katuu myöhemmin. Oma pyrkimykseni on tällaisessa tapauksessa yrittää palauttaa keskustelu yleiselle tasolle. 

Osalla ihmisistä on sellainen tyyli, että ensin kerrotaan omasta elämästä jotain henkilökohtaista ja sitten ikäänkuin odotetaan, että toinenkin avautuisi siitä samasta asiasta ikäänkuin palkinnoksi toisen avoimuudesta. Itse väistän tällaiset tilanteet vaihtamalla puheenaihetta.

Työpaikalla kannattaa todella olla varovainen siinä, mitä kertoo omasta elämästään. On työkavereita, jotka utelevat kaikenlaista, teeskentelevät kaveria ja sitten juoruavat kaiken toisille työpaikalla. 

Jänniä vastauksia...

Mitä ihmeen juoruamista nyt jossain tavallisissa arkisissa, mutta henkilökohtaisissa asioissa on? Kai nyt kaikilla joilla on lapsia on kokemusta lasten uhmaiästä yms?

Kamalan tylsää teillä, jos ette opi tuntemaan ollenkaan toisianne töissä, keskustelette vain säästä ja televisio-ohjelmista... Itse olen saanut ihan hyviä vinkkejä ja apuja moniin asioihin.

Ap, minullakin on erityislapsi (ADHD+dysfasia), ja olen minä sen kertonut, koska hänen asioittensa hoitaminen aiheuttaa hiukan myöhästymisiä tai aikaisempia töistälähtöjä ym. Mutta en esim. tilitä hänen henkilökohtaisia asioitaan, kuten koulumenestystä, terveysasioita tai sellaista. Voin tietysti sanoa, että vähän huonosti on nukuttu, kun lapsi on ollut kipeänä, mutta koen, että hänelläkin on oikeus yksityisyyteen.

Olen itse ollut sellaisella työpaikalla, jossa jokainen tiesi toistensa asiat, ja oli kavereita työajan ulkopuolella, minusta se oli ahdistavaa ennen pitkää, koska tuntui ettei vapaa-ajallakaan päässyt töistä eroon. Syntyi myös supi-supi-kerhoja sun muuta, ja silloin päätin, että pysyn ulkona sellaisesta ja työpaikan asiat jää työpaikalle, kaverit on ihan erikseen.

Hyviä vastauksia kovin henkilökohtaisiin kysymyksiin on väistää aihetta, sanoa jotain "niiin semmoistahan se on meillä kaikilla/joillain", "kaikenlaistahan sitä sattuu itse kullekin " jne. jotain hyvin yleisluontoista, eikä koskaan ole pakko olla rehellinen tyyliin "mä vihaan mun miestäni".

Olen oppinut välttelemään yksityisasioista puhumisia, kun huomasin, että jotkut olivat kateellisia ihan tavallisistakin asioista ja piikittelivät sitten niistä. Lopetin jopa kertomasta, mistä olen jonkun vaatteen hankkinut, jos se oli ostettu jostain vaikka kesälomamatkalla ulkomailla. Kyselyihin vastasin kierrellen ja kaarrellen, mutta parempi niin.