Lue keskustelun säännöt.
En aio hoitaa syöpääni.
Kommentit (126)
Oho, väärä lainaus. Piti olla kommentti siihen, että hoidot on biologiaa eikä mitään hengen voimalla voitettavaa taistelua. t: 97
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies varmasti pärjää yksin lapsen kanssa. Pyytää sitten anoppia apuun ja toivottavasti löytää pian jonkun uuden naisen( minun toiveeni ei miehen) niin siinä on sitten lastenhoitaja hänelle.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 14:48"]
Mies varmasti pärjää yksin lapsen kanssa. Pyytää sitten anoppia apuun ja toivottavasti löytää pian jonkun uuden naisen( minun toiveeni ei miehen) niin siinä on sitten lastenhoitaja hänelle.
[/quote]
Pystytkö sä ajattelemaan ketään muuta kuin itseäsi? Onko sulla mitään suhdetta sun lapseen?
Joo firma meni yhtäkkiä konkkaan viikko sen jälkeen kun oli palkattu kesätyöntekijä ja sinulle tuli sitten syöpä...voi vittu ku jollain mammalla on taas tylsää...
Lymfoomasta ei koskaan anneta mitään "2 vuotta elinaikaa" ennustetta. Lymfoomia on erilaisia, osa hyvin kilttejä ja hitaasti eteneviä, hyvin hoidettavia. Hoitojen jälkeen voi jatkaa ihan normaalia elämää vanhuuteen saakka. Osa lymfoomista on taas hyvin ärhäköitä ja näihin kuollaan jopa muutamassa viikossa-muutamassa kuukaudessa. Näistä viime mainituista voidaan jotain ennustetta antaa (eli elinaika todennäköisesti viikoissa tai kuukausissa) mutta kahden vuoden päähän kukaan lääkäri ei varmasti sano yhtään mitään taudissa, jonka reagointi nähdään vasta kun tautia hoidetaan ja seurataan.
t. lääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 14:45"]
Oho, väärä lainaus. Piti olla kommentti siihen, että hoidot on biologiaa eikä mitään hengen voimalla voitettavaa taistelua. t: 97
[/quote]
Jos ei itse ole kokenut syöpää, ei voi edes kuvitella miltä ne sytostaatit tuntuu. Ei muuten ole kevyttä kamaa. Syöpää itsessään ei voiteta tahdonvoimalla. MUTTA taistelutahtoa tarvitaan hoitoväsymystä vastaan. Se kun voi iskeä keneen tahansa hoidon luonteesta ( parantava tai palliatiivinen) huolimatta. Vaikka hoito olisi parantavaa, potilas voi kokea, ettei jaksa enää ottaa sitä vastaan. Siinä se kyllä tuntuu taistelulta. Totta kai täytyy muistaa, että jokainen tuntee hoidon rankkuuden yksilöllisesti. Kaikki eivät saa hoidosta voimakkaita haittavaikutuksia. t. 96
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:10"]
Syöpähoidot eivät ole yhtään niin kamalaa "kiduttamista", kuin mistä täällä puhutaan. Hoitoja on erilaisia ja potilaiden kokemat sivuvaikutukset ovat erilaisia.
Joku pääsee tosi helpolla ja joku toinen on tosi huonossa kunnossa. Osa paranee, osa ei.
Mutta sitä minä en ymmärrä, ettei hoitoja oteta siitä syystä, kun "ne on niin rankkoja". Ei ne välttämättä ole, ja se hoitoaika on kuitenkin rajallinen. Ei sitä ikuisuuteen kestä.
Ja joka tapauksessa kuolema voi olla tosi kivulias. Esim. useimmat rinta- ja keuhkosyöpäpotilaat hukkuvat, keuhkot täyttyvät nesteestä, tulee tulehduksia, esim. keuhkokuume. Eli se, ettei ota hoitoja, ei takaa "rauhallista ja helppoa kuolemaa". Se kuolema on ihan samanlainen molemmissa tapauksissa. Jos ei hoitaja ota, se tulee vaan aikaisemmin.
[/quote]
Ei se kuolema ihan samanlainen välttämättä ole. Isoisäni teknisesti ottaen parani kyllä syövästään, mutta kuoli nopeasti sen jälkeen sydämen pettämiseen. Hoidot olivat liian rankkoja sydämelle.
Jokainen reagoi hoitoihin tavallaan ja kaikki eivät tosiaan saa juuri mitään sivuoireita. Mutta näiden tasapainoksi on myös tapauksia, joille hoidot ovat yhtä rankkoja kuin tauti: todella kivuliaita ja tappavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 15:07"]
Joo firma meni yhtäkkiä konkkaan viikko sen jälkeen kun oli palkattu kesätyöntekijä ja sinulle tuli sitten syöpä...voi vittu ku jollain mammalla on taas tylsää...
[/quote]
Joo, tautiluokitukseen tarvittais uusi kohta, sairalloinen provoilu.
Provo tai ei, vastaavanlaiset omalla itsemurhallaan hurmostelvat ja marttyyriaseentella olevat henkilöt ovat mielestäni empaattisen ihmisen irvikuvia. Kuinka te kehtaatte nostaa TEIDÄN jaksamisen, TEIDÄN tuskan, TEIDÄN oikeuden kuolla niin paljon korkeammalle, mitä te muissa ihmisissä teollanne aiheutatte? Vanhemmat jotka tekevät itsemurhan ovat itsekkäitä paskoja. Piste. T:monia itsemurhant ehneiden vanhempien lapsia työnsä kautta tavannut. YKSIKÄÄN näistä lapsista ei ole selvinnyt tapauksesta ilman jonkinlaista traumaa, joka pahimmassa tapauksessa vaikeuttaa heidän koko elämää (osalle niin pahasti, että he itse jo varhaisteini-iässä ovat päättäneet elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni on rohkeaa olla menemättä hoitoihin elämäntilanteesta riippumatta. Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa, että joku on itsekäs kun ei syöpäänsä hoida. Eikö se ole vasta itsekästä vaatia jotakin kestämään rankat hoidot, niiden oireet ynnä muut, vain siksi, että itsellä on parempi olla? Itsemurha on eri asia kuin hoitamatta jättäminen, mutta ei itsemurhakaan ole itsekästä. Ketään ei voi vaatia jaksamaan päivästä toiseen, jos ei kerta kaikkiaan halua siihen ole. Pienet lapset tai ei, kenenkään vuoksi ei voida vaatia elämään. Täällä ollaan "minä", ei "muut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numero kaksi osallistuu: Luin kaikki kommentit ja en aio enää täällä viettää turhaan aikaani, halusin oikeasti keskustella hoitojen ulkopuolelle jättäytyvän syistä päätökseen. Verrattuna omaan tilanteeseen, jolloin kivunlievitys on enää ainoa mahdollisuus. Ilmeisesti kaikki palstalla kirjoittelevat halveksuvat kuolemaa, elämisen etuoikeutta tai oman kestämisen rajoja. Syöpä voi viedä nuorenkin ja jossain vaiheessa diagnoosi on hyväksyttävä, halusi tai ei. Vieläkään en ole uskaltanut perheelle kertoa. Sappikivileikkauksesta on jo pari viikkoa. Silloin selvisi, ettei sappikivet olleetkaan syynä kipuihin. Perhe olettaa mun vain toipuvan em. leikkauksesta. Tähystyksellä tehtiin ja olisi pitänyt jo palata töihin. Pomo soittelee ja kyselee kuulumisia, mua tarvittaisiin siellä. Kirjoittelen kirjeitä päivisin rakkaille (lähettämättä niitä) ja suunnittelen äärimmäisen pienimuotoisia hautajaisia. Ja nukun aina kun on mahdollista. Hävettää, kun perhe tulee semisotkuiseen kotiin. Meillä oli ennen niin siistiä aina, vaikka kävinkin töissä. Ruokaa laitan, mutta en syö heidän kanssaan. Miten kauan kestää, ennen kuin on pakko kertoa? Toivon, että viimeisenä päivänä, joten ei tarvitse elää ja kestää heidän suruaan. Toimin itsekkäästi, mutta mun sydän särkyisi jos lapset yrittäisivät olla ihmisiksi, eivät nahistelisi ja kotona olisi hautajaistunnelma mun loppuelämän. Haluan just tuon älämölön, riitelyn, musiikin täysillä ja spontaanit halit silloin tällöin. Katsoin Big C-sarjan maratoonina netistä, enkä halua olla samanlainen. Palatakseni kommentteihin: eläkää hetki toisen elämää, silloin on oikeus tuomita toisen valintoja, koska samalla tuomitset itsesikin. Ja tovereille: kuolema on vain syövän ikävä sivuvaikutaus! Toivottavasti uskon tuohon vielä itsekin... <3
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:13"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:09"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:07"]
Olen itsekin ollut 15 vuotta masentunut joten tiedän miten raskasta on kun haluaisi kuolla eikä voi, mutta juttu on niin että sinä päivänä kun hankkiutuu raskaaksi menee oikeus itsemurhaan. Jos tätä ei pysty hyväksymään niin sitten ei tehdä niitä lapsia!!!!!!
[/quote]
Ei se minusta ole itsemurha jos syöpään kuolee. ap
[/quote]
MIeti sun lasten tuskaa kun ne joutuu seuraamaan kuolemaasi tietäen että olisit voinut parantua mutta itsekkäästi päätit jättää heidät äidittömäksi. Tuo on vielä hirveämpi taakka lapsille kuin itsemurha. He joutuvat voimattomina SEURAAMAAN äitinsä itsemurhaa kuukausitolkulla. Jos tuosta ei seuraa vuosikausien ptsd niin mistä sitten.
[/quote]
Lapset pidetään erossa tällaisista asioista! Tarkoitan tällä sitä, ettei tietenkään mennä sanomaan, että hoitoja olisi mutta niitä ei halua. Jos joku niin tyhmä on, että lapsilleen seikkaperäisesti selvittää, niin huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään. Mikä syöpä ja mikä ennuste?
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 07:40"]
En minäkään. Mikä syöpä ja mikä ennuste?
[/quote]
Lymfooma ja elinaikaa 2v.
Minulla haimasyöpä ja annettiin max 4kk.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 07:49"]
Minulla haimasyöpä ja annettiin max 4kk.
[/quote]
Olen pahoillani puolestasi. Onko sinulla lapsia? minulla 1 hänellä ikää 5,5v.
Minkä tyyppinen lymfooma sinulla on?
Suurin osa syövistä voidaan parantaa ja ihmetten miksi joku ei ottaisi hoitoja.
Onko taustalla joku vakamus, itsetuhoisuus vai mitä ihmettä.
Haimasyöpä toki on vaikeasti parannettava mutta hoidoilla voi elää muutamia vuosia.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:34"]
Ettekö te nyt huomaa että tämä on se ammattivalittaja monisairas heikkolahjainen, jonka mies on yrittäjä. Mites se mies sitten meinaa lapsen kanssa jatkaa kun pitää olla vuorokauden ympäri töissä, missä lapsi on sen aikaa?
[/quote]
Samaa mieltä. Taisteluretoriikkaa käytetään ihan liikaa ja se voi joillain nostaa kynnystä lähteä hoitoihin, kun kokevat etteivät jaksa henkisesti taistella. Hoitoihin pitäisi suhtautua paljon käytännöllisemmin ilman sodankäynnin symboliikkaa.