Oletko kateellinen ihminen?

Olen kateellinen niille, joilla on iso ja läheinen suku tai muuten vaan laaja ja läheinen ystäväpiiri.

En ole lainkaan kateellinen, mutta hyvin mustasukkainen kyllä.

En ole mielestäni kateuteen taipuvainen, hyvä mittari on oma työyhteisö; iloitsen jos jollakin menee hyvin ja annan toisten loistaa, en koe tarvetta kilpailla "parhauden" kanssa, olipa kyseessä omat lapset, oma elämä, varallisuus, koulutus jne.

Mutta, kyllä joskus harvoin tulee kadehdittua; jotakin oikein älykästä, hyvin koulussa pärjännyttä, kaunista, menestynyttä, rikasta. Siis ihmistä, jolla on kaikki mennyt elämässä "hyvin", varsinkin sellaisesta asiasta tulee kadehtittua, jos joku on saanut asiat ns. ilmaiseksi, kuten kauneutta ja älykkyyttä, jotka saatu syntymälahjana. Ja kun on oikein kaunis ja älykäs, on helppo saada hyvä itsetunto, kunnianhimoa ja motivaatiota tehdä töitä, koska pienelläkin panostuksella saa hyvä tuloksia esim. koulussa (tämän olen huomannut oikein lahjakkaiden opiskelutoverieni kohdalla),>menestystä, vaikutusvaltaa, asemaa ja uraa, hyväpalkkaisia, mielenkiintoisia duuneja. Miehet kuolaavat perään ja pääsee ns. hyviin naimisiin miellyttävän ja menestyneen miehen kanssa, saa kauniita ja älykkäitä lapsia jne. Menestys on itseään ruokkiva kierre.

Tällaisille ihmiselle olen kateellinen, koska heille menestys tulee lähes itsestään selvyytenä, kun on tarpeeksi luontaista kyvykkyyttä, ja ulkonäköä, ja oikea tausta! Sitten mennään opiskelemaan suvun perinteiden mukaan Hankenille, Oikikseen jne. ja saadaan hyvä koulutus, ja suhteilla hyvät ensiduunit, kalliit omistusasunnot (vanhempien osittaisella rahoituksella) jne.

En tiedä onko se kateutta, mutta harmittaa vietävästi ettei itsellä ole minkäänlaista tukiverkostoa = ei koskaan mahdollisuutta tehdä miehen kanssa kodin ulkopuolella kaksistaan mitään.

Usein sitä sanotaan että tehkää kotona, katsokaa leffaa jne mutta kyllä kuusi vuotta sellaista alkaa jättämään jälkensä. Siinä samalla kuuntelee kun kaveri pariskunnat käy kerran kuussa parisuhdetta hoitamassa, pikku lomilla yms..

Harmittaa vaan lähinnä, aikansa kaikkea, eikö?

Kyllä olen. Olen orpo, jolla ei lainkaan tukiverkkoja. Kateeksi käy kaikkia, joilla paljon sisaruksia ja muuta sukua. Nytkin vietän pääsiäistä täällä av:lla teidän kanssanne, haudoille vein jo narsissit.

Minusta on iän myötä tullut kateellinen ja katkera. Lapsuusystävät olivat kaikki hyväosaisista perheistä mutta se ei aikanaan haitannut mitään. Olin hyvä koulussa ja ahkera yrittämään kaikenlaista ja ajattelin, että saisin rakennettua itsellenikin hyvän toimeentulon. Sitten tuli vakava sairaus ja huomasin, miten työpaikat jaetaan suhteilla. Tässä sitä käydään pätkätöissä ja säästetään käsirahaa asuntoon. Kaverit asuu kohta velattomissa omakotitaloissa ja harrastaa ja matkustelee. Voivat nauttia elämästä ihan toisella tavalla. Yritän iloita pienistä onnistumisista mutta kyllä välillä kyrsii ja raskaasti.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 23:37"]

En ole mielestäni kateuteen taipuvainen, hyvä mittari on oma työyhteisö; iloitsen jos jollakin menee hyvin ja annan toisten loistaa, en koe tarvetta kilpailla "parhauden" kanssa, olipa kyseessä omat lapset, oma elämä, varallisuus, koulutus jne.

Mutta, kyllä joskus harvoin tulee kadehdittua; jotakin oikein älykästä, hyvin koulussa pärjännyttä, kaunista, menestynyttä, rikasta. Siis ihmistä, jolla on kaikki mennyt elämässä "hyvin", varsinkin sellaisesta asiasta tulee kadehtittua, jos joku on saanut asiat ns. ilmaiseksi, kuten kauneutta ja älykkyyttä, jotka saatu syntymälahjana. Ja kun on oikein kaunis ja älykäs, on helppo saada hyvä itsetunto, kunnianhimoa ja motivaatiota tehdä töitä, koska pienelläkin panostuksella saa hyvä tuloksia esim. koulussa (tämän olen huomannut oikein lahjakkaiden opiskelutoverieni kohdalla),>menestystä, vaikutusvaltaa, asemaa ja uraa, hyväpalkkaisia, mielenkiintoisia duuneja. Miehet kuolaavat perään ja pääsee ns. hyviin naimisiin miellyttävän ja menestyneen miehen kanssa, saa kauniita ja älykkäitä lapsia jne. Menestys on itseään ruokkiva kierre.

Tällaisille ihmiselle olen kateellinen, koska heille menestys tulee lähes itsestään selvyytenä, kun on tarpeeksi luontaista kyvykkyyttä, ja ulkonäköä, ja oikea tausta! Sitten mennään opiskelemaan suvun perinteiden mukaan Hankenille, Oikikseen jne. ja saadaan hyvä koulutus, ja suhteilla hyvät ensiduunit, kalliit omistusasunnot (vanhempien osittaisella rahoituksella) jne.

[/quote]

sanot että et ole kateellinen ja kuitenkin ole aivan mahdottoman kateellinen lähes kaikesta, loppupeleissä. Ei täällä kukaa ilmaisksi saa mitään ja kaikilla on omat murheensa.
Ja juu, en kuulu noihin kultalusikkaperheisiin, köyhästä kodista olen mutta ei tulisi mieleenkän kuvitella että kukaan saa mitään ulkomuodolla tai että tutkinnot tai työpaikat annettaisiin kenellekään, ehkä miehet saavat työpaikkoja hyvävelikerhon kautta, mutta naiset, ei tod.

Taidanpa olla. Lähinnä olen kateellinen sellaisista yllätysjutuista kuten lottovoitto, kenovoitto, perintö..

Nyt kun oikein mietin, niin raha on se oma kateuden aihe.

Taidanpa olla. Lähinnä olen kateellinen sellaisista yllätysjutuista kuten lottovoitto, kenovoitto, perintö..

Nyt kun oikein mietin, niin raha on se oma kateuden aihe.

Rahasta, vain ja ainoastaan. Olen köyhä, eikä tässä ole mitään romanttista tai kasvattavaa. Ainoastaan kitumista.

Inhottavaa tuntea kateutta mutta tunnen silti välillä. Pienistä asioista... Rahasta, ulkonäöstä, matkoista, motivaatiosta

En osaa olla kateellinen tai mustasukkainen. Touhotan oman elämäni parissa. Iloitsen toisten onnesta.

Miten edes voisi olla kateellinen toiselle? Ainahan löytyy joku jolla on enemmän jotakin. Jokaisen elämänpolku on oma, ei niitä voi vertailla.

Minä keskityn omaan "pieneen" elämääni. Toteutan asioita, jotka tuovat onnea minulle ja läheisilleni.