Lue keskustelun säännöt.
Mitä hyvää on siinä, että saa vaativan vauvan?
28.04.2014 |
Vaativan vauvan hoitaminen on sinänsä jo kova homma. Mutta asiaa ei auta se, että lisäksi vaativien vauvojen vanhempia syyllistetään kyvyttömiksi ja osaamattomiksi, tyhmänäkin pidetään. Itse olen tuota tyhmänä pitämistä saanut kokea ihan kavereilta ja neuvolastakin, täältä palstalta tietenkin myös.
Mutta mitä hyvää on siinä, että saa vaativan vauvan? Yritetäänpä keksiä hyviä puolia niiden iloksi, joille asia on tuttua!
Minulla on ajatus, että se vaativa vauvavuosi oli niin kova koulu, että siitä selviäminen nosti itseluottamuksen todella korkealle. Minulla on kova luottamus elämästä selviytymiseen. Sen vuoden jälkeen ei ole pelottanut ryhtyä talonrakennusprojektiin pienten lasten kanssa. Miehen kanssa ollaan tehty useita, osin suuriakin yritysinvestointeja, eivätkä nekään ole hirvittäneet. Mielestäni tuo vaativa vauvavuosi hitsasi meidän yhteistyön niin sujuvaksi, että sen jälkeen on ollut kova luottamus siihen, että yhteistyö toimii.
Mitä hyviä puolia muille tulee mieleen?
Kommentit (19)
Taaperovuosi oli tuntui todella helpolta. Kuten myös uhmaikä. Meidän taapero oli keskimääräistä vaativampi ja todella vilkas, mutta vauvavuoteen verrattuna se oli helppoa. (Tästä huono puoli oli taas se, että ei voinut tajuta niiden "normaalien" vauvojen ja taaperoiden vanhempien valitusta, mikä siinä taaperossa nyt niin raskasta olisi.)
Vaativa vauva myös pakotti keskittymään vauvaan todella intensiivisesti ja olemaan tälle henkisesti läsnä jatkuvasti. Raskasta, mutta uskon, että se vaikutti siihen, että minulle on ollut aina myöhemminkin helppo ymmärtää lasta ja hänen tarpeitaan, kun joutui olemaan täydellisessä symbioosissa lapsen kanssa ja lukemaan tämän ajatuksia ja jokaista inahdusta ekat vuoden pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri esimerkiksi kakkoselle näitä hyviä puolia olisi kiva keksiä. ap
Hmm, meidän vaativa vauva on nyt 1 v 8 kk taapero. En oo vielä keksinyt, mikä siinä ekassa vuodessa olis hyvää... No ehkä se, että lapsi on nyt tosi reipas ja rohkea, ainakaan ei oo perusturvallisuus päässyt kärsimään, kun niin rajusti vaati sitä läsnäoloa ja ihokontaktia... Nyt on jo helpompaa, mutta lähestyvä uhma "pelottaa", on sen verran temperamenttinen ja omatahtoinen tapaus. Toinen lapsi tulossa, toivon hartaasti, että tulokas olis edes vähän leppoisampi. Tai ei ainakaan vaikeampi (voisi sitä olla kai sellainenkin koliikki, jossa huudetaan 24/7, ja jotkut vauvat kuulemma nukkuvat vain 15 minuutin pätkiä, eka sentään puolta tuntia...).
se seuraavan vauvan helppous ei vaan lakkaa hämmästyttämästä.
t. kiitollinen mamma
Miksi vauvan vaativuutta aina korostetaan?
Lapsi voi olla vaativa missä iässä tahansa mutta ei kukaan vaativan koululaisen äidin päätä taputtele että onpas rankkaa.
Vaativuus on muutenkin vain subjektiivinen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 14:12"]
Juuri esimerkiksi kakkoselle näitä hyviä puolia olisi kiva keksiä. ap
[/quote]
Mutta kun mä koin myös uhmaiän todella hankalaksi verrattuna tuttujen lapsiin ja murrosikä on jo alkanut ja kaikesta väännetään ja ovia paiskotaan jo nyt, vaikka lapsi on vielä alakoululainen. Lapsella on myös syömishäiriö. Eli en siis koe, että tämä elämä olisi muttunut sen vauvavuoden jälkeen vieläkään helpommaksi. Tai että olisin jotenkin "vahvistunut" alun vaikeuksien myötä.
Ja lapsi valvottaakin edelleen - tosin eri syistä- ja vaatii koko ajan todella paljon. Siis hyvä, jos te muut koette, että vauvavuoden jälkeen kaikki muut vaiheet lapsen kehityksessä ovat tuntuneet helpolta, mutta kun minusta ei tunnu niin. Toki hetkellisesti on välillä ollut helpompaakin, mutta pääsääntöisesti ei.
t. nro 2
Keksikää mullekin!!!
t. vaativan vauvan äiti, vauva on jo kyllä 12v... ja erittäin raskasta meillä on edelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 14:21"]Miksi vauvan vaativuutta aina korostetaan?
Lapsi voi olla vaativa missä iässä tahansa mutta ei kukaan vaativan koululaisen äidin päätä taputtele että onpas rankkaa.
Vaativuus on muutenkin vain subjektiivinen kokemus.
[/quote]
No kyllä se on kaikkea muuta kuin subjektiivinen kokemus kun refluksikkovauva kirkuu tuntikaupalla päivittäin eikä juurikaan nuku...
Meidän osalta laskisin plussaksi jo muidenkin mainitseman symbioosin vauvan kanssa, on saanut syliä ja huomiota ja me ollaan todellakin päästy tutustumaan vauvan sielunelämään, mikä toisaalta kantaa nyt hedelmää taaperon kanssa.
Se vaativa vauva (riippuu toki vaativuuden syistä) on todennäköisesti sitten nuorena ja aikuisena sellainen, joka pärjää tässä maailmassa. Häntä ei niin vain nujerreta, osaa pitää puolensa, on päättäväinen ja hyvällä tavalla itsepäinenkin.
Ei ollenkaan huonoja ominaisuuksia:)
Minun vaativa vauvani on jo 19-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaativia vauvoja ei ole olemassakaan. Luonteenpiirteet lapsella tulee esiin vasta vähän myöhemmässä vaiheessa. Vauvat nyt vaan sattuvat vaatimaan sitä ympärivuorokautista hoitoa ja läsnäoloa. Ei se kestään tee vaativaa. Mulla on viisi lasta ja jokainen ollut omanlaisensa vauva. Toiset nukkuneet lyhyitä unia pitkin päivää, on yksi koliikkivauva, kolme paremmin nukkunutta. Yhtäkään heistä en silti kokenut vaativaksi. Ihania vauvoja olivat jokainen, eikä minulla ainakaan ollut mitään vaikeutta vastata lapsen tarpeisiin. Allergiat ja sairaudet on tietty eri lukunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 14:30"]
Minkälainen on vaativa vauva?
[/quote]
Sellainen, joka ei nuku kuin vartin pätkissä. Huutaa koko valveillaoloaikansa. Meillä esim. huudettiin ekat puoli vuotta klo 16-02 taukoamatta. Välillä lapsi meni aivan siniseksi ja hervottomaksi, mutta sitten sai jotenkin taas vedettyä henkeä ja jatkoi. Muu valveillaoloaika kitistiin ja oltiin vain sylissä ja kantaa piti koko ajan. Ja nukkuakin piti sylissä ja liikkeessä - ei muuten. Lapsi ei myöskään suostunut millään syömään, ei mitään. Sairasti ekan puolen vuoden jälkeen ihan koko ajan. Ja se sairastelu on jatkunut jo 11 vuotta. Vähintään kerran kuussa on kipeänä. Eikä edelleenkään syö oikein mitään. On todella omapäinen ja kiukuttelee kaikesta. Ei anna kenellekään periksi mistään ja on jatkuvasti ongelmissa koulussa. Ja nukkuu todella huonosti. Tämä on mun käsitys vaativasta vauvasta/lapsesta. Ja meille on sattunut näitä kaksi kappaletta, että ei tullut edes sitä helppoa kakkoslasta :) Tosin toinen sentään syö, mutta nukkuu sitten sitäkin huonommin.
t. nro 2
Onko nro 2 hakenut apua esim. perheneuvolasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että ylipäätään on vauva!
Ja se "vaativuus" voi pikku hiljaa kaikota. Meillä oli vaativa vauva (löytyi lopulta allergiat), mutta nyt on aivan ihanan kultainen pieni leikki-ikäinen. :)
2/14:
Tuo ei kuulosta enää terveeltä! Lääkäriin ja allergiatesteihin/refluksitutkimuksiin ja sassiin!
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 15:28"]
2/14:
Tuo ei kuulosta enää terveeltä! Lääkäriin ja allergiatesteihin/refluksitutkimuksiin ja sassiin!
[/quote]
Voi kuule, on käyty! Toisella on allergioita, mutta toisella ei. Silti molemmat olivat vauvoina ihan samanlaisia huutajia, valvojia yms. Jälkimmäinen on vaan se vaativa vauva/lapsi (nyt jo siis 11-vuotias) ihan muuten vaan. Näin sanoi meille psykologi. Toisella siihen vaativuuteen on sentään ollut syynsä.
nro2
Minusta ei ole mitään hyviä puolia ellei sitten se, että vanhemmat hankkivat vähemmän todennäköisesti toisen lapsen.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 14:25"]
Keksikää mullekin!!!
t. vaativan vauvan äiti, vauva on jo kyllä 12v... ja erittäin raskasta meillä on edelleen
[/quote]
Sinulle ja kakkoselle: Sitten kun nuo lapset ovat työelämässä ja tarvitaan sitä ihmistä, joka jaksaa sitkeästi viedä sitä projektia eteenpäin, joka kusee koko ajan, niin nuo teidän lapset on niitä, joilla riittää sinnikkyyttä jatkaa, kun muut ovat jo aikaa sitten luovuttaneet.
Kun sen sinnikkyyden saa kanavoitua oikein, niin on alansa huippuyksilö.
Ei tule äkkiseltään mitään hyvää mieleen :( Ja kun ei se vaativa lapsi muutu sen helpommaksi vauvavuoden jälkeen. Nyt on 11 vuotta takana tätä "vaativaa vauvavuotta" eikä loppua näy. Erokin tuli kaiken sen väsymyksen keskellä - tosin lasta en tietenkään siitä syytä. Kai tämä jotenkin on mua ihmisenä kasvattanut. Toisen lapsen kanssa olisi saattanut olla helpompaa tämän vaativan lapsen jälkeen, jos se toinen lapsi ei olisi ollut superallerginen. Mutta nyt on sekin koette. Ja hengissä selvitty :)