Miten jotkut jaksavat reissata/kyläillä jatkuvasti?

En tiedä, ehkä niilläon joku sisäinen tyhjyys että ei kestä vaan olla ja siksi pakko tunkea kylään koko ajan.

Samaa ihmettelen hyvin usein. Mulla on yksi tuttavaperhe enkä jaksa ymmärtää miten he jaksavat olla niin monessa mukana. Tänäänkin ovat ajaneet lomareissulta monta sataa kilsaa ja heti laittoivat kotiin tultua meille viestiä, voitaisko nähdä. Eipä silti, ovat äärimmäisen mukavia ihmisiä, mutta joskus ihmetyttää kuinka joillakin voi olla niin paljon virtaa ja voimia tavata päivittäin kavereita, käydä johtotason töissä, matkustella monta kertaa vuodessa kaukomaille ja monta kertaa kuussa ihan Suomen sisällä. Ehkä olen pikkuisen kadekin - mulle jo yksi Prismareissu päivässä vie kaikki voimat :D

Enkä kyllä usko että on kyseessä mikään sisäinen tyhjyys - toiset on vaan luonteeltaan aktiivisempia kuin toiset eivätkä väsy matkoilla tai sosiaalisissa tapahtumissa. Toiset ei välttämättä kaipaa semmosta palautumista matkoilta, mitä itse taas pidän ihan välttämättömyytenä.

Reissata jaksetaan kyllä, mutta kyläilyt ovat nihkeässä :) En tiedä, miksi en jaksa reissata? Kyläillä siis jaksettaisiin, mutta ei vaan oikein huvita, ei siis ole sellaisia ystäviä, että olis kiva käydä usein?

On se joillakin sitä sisäistä tyhjyyttä. Ne ovat näitä jotka puoli tuntia kotiuduttuaan viikonlopun reissulta, jolla olivat usean kaverinsa kanssa, päivittävät kuinka kurjaa ja tylsää elämä on, lähtiskö joku hänen kanssaan tekemään jotain?

Ja sitten ovat ne jotka oikeasti saavat energiaa ystävien tapaamisesta ja todella nauttivat ihmisten seurasta mutta eivät toisaalta tunnea itseään surkeaksi yksin kotonakaan.

Itse kuulun niihin joiden pitää saada palautua rauhassa matkoilta tai vaikka ihan vain kahvihetkestä ystävän kanssa. (Kohta joku haukkuu mun ihan kummalliseks, mielisairaaksi todennäköisesti....)

Miksi ihmiset eivät vaan voi hyväksyä sen että kaikki ovat erilaisia ja nauttivat erilaisista asioista? Se että meillä jotka tykkäämme reissata olisi joku "sisäinen tyhjyys" on mielestäni todella loukkaavaa sanoa. Voin yksinkertaisesti aina paremmin kun minulla on paljon suunnitelmia, kyläilyä ja matkustelua, ihan sama onko se kahvittelua ystäväni kanssa vai etelänmatka. Jos olen kauan yksikseni niin minulle tulee hirveä ahdistus, joka menee useimmiten pois heti kun tapaan ystäviä/sukulaisia. Vaikka olen ns. herkkä persoona niin minulla on tarve muiden seuraan, ja teen sen mielelläni. En koe sitä velvollisuutena vaan hauskanpitona!

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 18:43"]

En tiedä, ehkä niilläon joku sisäinen tyhjyys että ei kestä vaan olla ja siksi pakko tunkea kylään koko ajan.

[/quote]

Only in Finland. Ei mikään ihme, että suomenruotsalaiset elää pidempään.

Mun mielestä arki-iltaisin ehtii hyvin levätä ja viikonloput ja lomat voi käyttää matkailuun. Enpä muista milloin olisi ollut lomaa ettemme olisi miehen kanssa olleet reissussa tai vähintään mökillä. :) Viikonloppuisinkin on ihana tehdä pikapyrähdys parin tunnin lentomatkan päähän tai sitten käydä ystävien luona/kanssa syömässä jossain mukavassa paikassa. Arki arkena, vapaa-ajat vapaalla! :D

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 18:38"]

Miten jotkut jaksavat käyttää kaikki viikonloppunsa ja lomansa, usein myös iltansa kyläilyyn ja matkustamiseen? Miten sitä jaksaa, jos ei saa välillä LEVÄTÄ?

[/quote]

Me reissaamme (ulkomailla) 5-6 vkoa vuodessa eli kaikki lomat plus joku viikonloppukin. Se on meille lomaa kun pääsee arjen ympyröistä pois, kotona vaan jahtaisin villakoiria ja miettisin tekemättömiä töitä.

Me ei niinkään vierailla kavereilla mutta 2-3x kuukaudessa meillä käy ruokavieraita. Ystävien ja perheen tapaaminen on parasta lepoa ja viihdettä millä taas jaksaa.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 18:58"]

 Jos olen kauan yksikseni niin minulle tulee hirveä ahdistus, joka menee useimmiten pois heti kun tapaan ystäviä/sukulaisia.

[/quote]

Tämä on juuri se asia, jonka vuoksi joillakin pitää olla koko ajan ohjelmaa. Sitten on taas se toinen puoli ihmisiä, jotka kaipaavat sitä omaa aikaa enemmän ja ahdistuva tilman sitä. Sosiaalisesti hyväksytympää on olla sellainen aina menossa tyyppi, johan se näistä vastauksistakin näkee. Olisi hyvä, jos kaikenlaiset elämäntyylit hyväksyttäisiin. Ja mikä parasta, jos samanlaiset ihmiset löytävät toisensa.

Minullakin tuttavaperhe, joilla oli esim. pääsiäisenä käynyt viidet vieraat. Yhtenä päivänä kahteen eri aikaan ja muina päivinä yhdet vieraat. Soittelivat mullekin, että tule iltateelle. Itse olin kys. päivänä ollut jo kyläilemässä niin en enää jaksanut. Muut kolme päivää huilasin ja tein pihahommia välillä. Itse en pystyisi tuollaiseen sosiaalisuuteen mutta ihailen heitä jotka pystyvät. Meitä on moneksi.

Ekstrovertista muiden ihmisten seura ei ole väsyttävää vaan energisoivaa.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 18:58"]

Miksi ihmiset eivät vaan voi hyväksyä sen että kaikki ovat erilaisia ja nauttivat erilaisista asioista? Se että meillä jotka tykkäämme reissata olisi joku "sisäinen tyhjyys" on mielestäni todella loukkaavaa sanoa. Voin yksinkertaisesti aina paremmin kun minulla on paljon suunnitelmia, kyläilyä ja matkustelua, ihan sama onko se kahvittelua ystäväni kanssa vai etelänmatka. Jos olen kauan yksikseni niin minulle tulee hirveä ahdistus, joka menee useimmiten pois heti kun tapaan ystäviä/sukulaisia. Vaikka olen ns. herkkä persoona niin minulla on tarve muiden seuraan, ja teen sen mielelläni. En koe sitä velvollisuutena vaan hauskanpitona!

[/quote]

Itsehän juuri kuvailit sen sisäisen tyhjyyden sanoilla "jos olen kauan yksikseni niin minulle tulee hirveä ahdistus, joka menee useimmiten pois heti kun tapaan ystäviä/sukulaisia".

Ja miten jotku jaksaa olla kylässä 6 tuntia!! Eilen kaveri ei lähteny taas kulumallakaan! Ja olen sanonu et kahville voi tulla tai hetkeksi ja et meen aikasin nukkumaan ja etten jaksa pitkiä kestejä. Silti se jää aina asumaan ja ihmettelee kun en taas viikkoihin jaksa nähdä.

Ja miten jotku jaksaa olla kylässä 6 tuntia!! Eilen kaveri ei lähteny taas kulumallakaan! Ja olen sanonu et kahville voi tulla tai hetkeksi ja et meen aikasin nukkumaan ja etten jaksa pitkiä kestejä. Silti se jää aina asumaan ja ihmettelee kun en taas viikkoihin jaksa nähdä.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 08:28"]

Useimmiten on mennyt hyvin, mutta myös niitä kertoja on ollut, kun lapsi on itkenyt väsymystään tai pelästyttyään jotain tms. Silloin tietty rauhoitetaan lapsi mahdollisimman nopeasti ja/tai poistutaan paikalta, mutta silti joku on saattanut sen muutaman sekunnin ajan häiriintyä lapsen itkusta.

[/quote]

Kuulostaa siltä, että olette toimineet ihan oikein. 

-25

Minua taas ihmetyttää, että miksi ihmiset vain käpertyy sinne kotiin. Itse yritän nauttia tästä elämästä, enkä vain suoriutua arjesta, mutta kovin vaikeaa se on, kun muut eivät jaksa tai halua... Haluaisin täyttää arkeni niillä merkityksellisillä hetkillä: jutella ystävän kanssa ja tehdä jotain kivaa yhdessä. Mutta soittokierroksen jälkeen joudun usein tuijottamaan jotain TV-sarjan uusintaa, kun muut haluavat vain olla perheen kesken.

Olin ennen juuri tuollainen reissaaja ja menijä. Lomilla oli aina pakko päästä reissuun ja viikonloppuisin oli pakko olla menoa. Arki-illat täytin harrastuksilla. Tuolloin olin epätyydyttävässä parisuhteessa, minkä olen jälkeenpäin ymmärtänyt.

Nykyään viihdyn kotona ja perheen kanssa. Toki reissaamme perheenä, harrastemme, mökkeilemme, sukuloimme jne, mutta olemme myös paljon kotona. Ei tarvitse hakea sisältöä elämään eikä arkeen muualta, kun  sitä sisältöä elämään saa lapsesta ja aviomiehestä :) 

Joten olen vähän sitä mieltä, että jos perheellä täytyy koko ajan olla vierasta seuraa niin lomilla kuin muunakin vapaa-aikana, niin silloin perhe ei viihdy keskenään eikä saa tarpeeksi sisältöä ja voimaa elämään toisistaan. Ei kotona ja perheen kanssa viihtyminen välttämättä kerro aktiivisuudesta, sillä kyllä kotonakin voi puuhastella kaikenlaista. Sinkkujen tarpeen kyläilyihin ja muihin ihmisiin toki ymmärrrän :) 

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 08:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 08:06"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 08:02"]

Matkustamme myös paljon ja silloin syömme aina ravintoloissa (ei tosiaankaan koskaan missään Rosson tasoisissa vaan parhaimmillaan Mich* tai muuten  noteeratuissa). Vain 1 kerran kuluneiden 33 vuoden/4 lapsen aikana on 18kk iässä yksi lapsista hermostunut ja itkenyt ravintolassa.

[/quote]

Hieno juttu. Joko teillä on käynyt tuuri, tai sitten teette kasvatuksessa jotakin oikein. :) Erinomaista!

-25

[/quote]

Lyöttekö lapsia? Tai kokevatkko he että saavat ilmaista tunteita vai joutuvatko pidättelemään? Tuo ei nimittäin kuulosta normaalin lapsen toiminnalta, sillä lapsi ei vielä osaa säädellä tunteitaan tai käyttäytymistään.

Me elämme kuten te, mutta lapset näyttävät tunteensa myös ravintolassa ja matkoilla.

[/quote]

Häh?

Mun mielestä ihan normaalia käytöstapojen vaatimista. Ei tarvitse hakata tai lyödä. Meillä on aina riittänyt kun sanoo, että katso ympärillesi, täällä on muitakin ihmisiä jotka on tulleet tänne nauttimaan hyvästä ruoasta ja tunnelmasta. Lapset, 3 kpl ovat aina osanneet käyttäytyä ravintoloissa ja lentokoneissa ja paljon niissä on myös käyty.

Vauva on tietenkin asia erikseen, mutta fiksu vanhempi osaa viedä sen vauvankin vaikka sitten sivummalle tai muuten pyrkiä tyynnyttämään sen lapsen jollain muulla tavalla.

Kyllä mun mielestä jonkun 5-vuotiaan "tunteiden näyttäjän" paikka on ihan muualla kuin jossain hyvässä ravintolassa. Harjoitelkoot vaikka sit just siellä Rossossa kunnes älyää sen miten eri tilanteissa käyttäydytään.

Mutta nykytrendi taitaa olla, ettei lapsilta voi vaatia mitään käytöstapoja ja "ei" sana on täysin tuntematon, kun pitää saada näyttää tunteita.

Tyhjyys ja elämän suorittaminen mullakin ykkösveikkauksena.

Toiset tykkää tuollaisesta. Kukaan ei jaksaisi kyläillä ja matkustella ikävissä paikoissa. Kivoista paikoista saa moni energiaa ja sisältöä.