Miten jotkut jaksavat reissata/kyläillä jatkuvasti?

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 18:58"]

Miksi ihmiset eivät vaan voi hyväksyä sen että kaikki ovat erilaisia ja nauttivat erilaisista asioista? Se että meillä jotka tykkäämme reissata olisi joku "sisäinen tyhjyys" on mielestäni todella loukkaavaa sanoa. Voin yksinkertaisesti aina paremmin kun minulla on paljon suunnitelmia, kyläilyä ja matkustelua, ihan sama onko se kahvittelua ystäväni kanssa vai etelänmatka. Jos olen kauan yksikseni niin minulle tulee hirveä ahdistus, joka menee useimmiten pois heti kun tapaan ystäviä/sukulaisia. Vaikka olen ns. herkkä persoona niin minulla on tarve muiden seuraan, ja teen sen mielelläni. En koe sitä velvollisuutena vaan hauskanpitona!

[/quote]

Itsehän juuri kuvailit sen sisäisen tyhjyyden sanoilla "jos olen kauan yksikseni niin minulle tulee hirveä ahdistus, joka menee useimmiten pois heti kun tapaan ystäviä/sukulaisia".

[/quote]

Miten oikein määrittelet "sisäisen tyhjyyden"? Itse olen myös eksovertti ja olen aikalailla täynnä iloa ja positiivisuutta, jota saan muun muassa muiden ihmisten tapaamisesta ja reissaamisesta. Yhtä lailla voisin sanoa että introverteillä on sisäinen tyhjyys kun eivät nauti sosiaalisesta kanssainkäymisestä samalla lailla kun minä. Miksi ei vaan hyväksyä että ihmiset saavat merkitystä elämäänsä eri tavoin?

Mielestäni on surullista että suomalaisessa kulttuurissa oletustila on se että ollaan yksin jossain kotona, ehkä perhekin mukana mutta ei ole välttämätöntä. Että jopa omien parhaiden ystävien tapaaminen koetaan "uuvuttavana", en itse tietenkään montaa viikkoa putkeen halua hengata jatkuvasti saman ihmisen luona mutta viikonloppu hyvässä seurassa on ihanaa. Ja jos joku ei pysyttelekään kaikki päivät omassa asunnossaan niin on yhtäkkiä tyhjä sielu koska haluaa kokea muutakin elämässä. Saada esimerkiksi nautintoa toisten seurasta tai kokea uusia kultuureja. Mutta ei, jos et halua olla yksiksesi niin sinulla on kyllä sisäinen tyhjyys.

En ymmärrä?

Olen samaa mieltä kun nro 16, jo ruotsalainen kulttuuri on paljon avoimempi puhumattakaan eteläeurooppalaisesta. Olen asunut vuoden Espanjassa ja olin niin positiivisesti yllättynyt siitä että miten niitä vierailuja tuli ja meni, ja ne ei ollut mikään big deal. Jotenkin tuntuu että Suomessa kerätään kaikki viikon energian yhteen parituntiseen vierailuun ja sitten ollaankin niin uupuneita koko loppuviikon. Eikö se vierailun pointti ole se että se on energiaa ja iloa antava positiivinen muisto?

Tietenkin ymmärrän jos joku ei joka päivä halua tavata ystäviään tai sukulaisia, mutta antakaa niiden olla jotka haluaa!

Ei kestä olla itsensä kanssa.

Ulkomailla sitä ja tätä. Minä olen suomalainen erakko ja hyvä niin. Ihan sama mitä muualla, minun luonteeseeni kuuluu saada olla yksin ja sen kanssa on muidenkin elettävä, eli meille ei kylään kutsuta. Vaikka menisin sinne Espanjaan, olisin samanlainen, luulisin. 

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 21:06"]

Ja miten jotku jaksaa olla kylässä 6 tuntia!! Eilen kaveri ei lähteny taas kulumallakaan! Ja olen sanonu et kahville voi tulla tai hetkeksi ja et meen aikasin nukkumaan ja etten jaksa pitkiä kestejä. Silti se jää aina asumaan ja ihmettelee kun en taas viikkoihin jaksa nähdä.

[/quote]

Helposti! Meillä oli blinijuhlat kuukausi sitten ja porukat tuli klo 16,  lähtivät 01:) Normi viikonloppudinnerille tullaan klo 16 ja lähdetään 21 maissa. Näitä pari kertaa kuukaudessa:D Johtuneekohan siitä että olemme suomenruotsalaisia?

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:09"]

Ekstrovertista muiden ihmisten seura ei ole väsyttävää vaan energisoivaa.

[/quote]

Olen ehkä hieman introverttiyteen taipuva, mutta kuitenkin ymmärrän tuon muista ihmisistä saadun energian. Minua noissa kyläilyissä ja matkoissa kuitenkin väsyttää ihan konkreettisesti se ajan käyttäminen esim. autossaoloon, pakkaamiseen, leipomiseen, siivoamiseen jne. Eli oikeasti on kiire, mikä on väsyttävä tunne. Erityisen väsyttävää tietenkin on se, jos joutuu unestaan tinkimään jotta ehtii leipomaan, siivoamaan jne. 

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:01"]

Minua taas ihmetyttää, että miksi ihmiset vain käpertyy sinne kotiin. Itse yritän nauttia tästä elämästä, enkä vain suoriutua arjesta, mutta kovin vaikeaa se on, kun muut eivät jaksa tai halua...

[/quote]

Meidän perhe ainakin nauttii elämästä. Nimittäin siitä arjesta. Emme elä juhlasta toiseen, vaan ne tavalliset päivät perheen kesken ovat mukavia.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:29"]

Olin ennen juuri tuollainen reissaaja ja menijä. Lomilla oli aina pakko päästä reissuun ja viikonloppuisin oli pakko olla menoa. Arki-illat täytin harrastuksilla. Tuolloin olin epätyydyttävässä parisuhteessa, minkä olen jälkeenpäin ymmärtänyt.

Nykyään viihdyn kotona ja perheen kanssa. Toki reissaamme perheenä, harrastemme, mökkeilemme, sukuloimme jne, mutta olemme myös paljon kotona. Ei tarvitse hakea sisältöä elämään eikä arkeen muualta, kun  sitä sisältöä elämään saa lapsesta ja aviomiehestä :) 

Joten olen vähän sitä mieltä, että jos perheellä täytyy koko ajan olla vierasta seuraa niin lomilla kuin muunakin vapaa-aikana, niin silloin perhe ei viihdy keskenään eikä saa tarpeeksi sisältöä ja voimaa elämään toisistaan. Ei kotona ja perheen kanssa viihtyminen välttämättä kerro aktiivisuudesta, sillä kyllä kotonakin voi puuhastella kaikenlaista. Sinkkujen tarpeen kyläilyihin ja muihin ihmisiin toki ymmärrrän :) 

[/quote]

No siellä reissussa nimenomaan ollaan keskenämme paljon enemmän kuin kotona! Hassu ajatuskin:) Kai sekin on perheen kesken viihtymistä kun kotoa muuttaneet lapset kumppaneineen ja appikset tulee harvase viikonloppu syömään.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 21:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:09"]

Ekstrovertista muiden ihmisten seura ei ole väsyttävää vaan energisoivaa.

[/quote]

Olen ehkä hieman introverttiyteen taipuva, mutta kuitenkin ymmärrän tuon muista ihmisistä saadun energian. Minua noissa kyläilyissä ja matkoissa kuitenkin väsyttää ihan konkreettisesti se ajan käyttäminen esim. autossaoloon, pakkaamiseen, leipomiseen, siivoamiseen jne. Eli oikeasti on kiire, mikä on väsyttävä tunne. Erityisen väsyttävää tietenkin on se, jos joutuu unestaan tinkimään jotta ehtii leipomaan, siivoamaan jne. 

[/quote]

Meillä siivotaan normaalistikin kerran viikossa joten vieraita varten ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä lisäsiivousta. Perjantaina siivous niin lauantaina voi keskittyä ruokiin ja itse vieraiden tuloon. Onneksi meillä välimatkat ystävien kesken on lyhyitä (200m-20km) joten autossaolokaan ei rassaa, useimmin nuo tulee meillepäin.

Toki näin vanhemmiten tuo iltaunesta tinkiminen rassaa hieman mutta väsymyskin unohtuu siinä ystävien kanssa. Aamulla ei tarvitse herätä yhtään aikaisemmin tämän takia.

20

Up

Kotona ei ole kaikki hyvin!

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 19:43"]Kotona ei ole kaikki hyvin![/quote]

Tätä väitettä mä en ihan tajua?? Jos matkustamme yhdessä koko perhe, käymme perheenä kylillä ja olemme perheenä saman pöydän ääressä kun meillä on vieraita?? Jos emme viihtyisi yhdessä emme tosiaankaan tekisi mitään em!! Päinvastoin kaikki tuo osoittaa sen että yhdessäolo kaikissa muodoissaan on meille tosi tärkeää!

Jos matkustamme 5 vkoa vuodessa, kyläilyjä puolin ja toisin on noin 24 vuodessa niin jäähän tuossa vielä 300 päivää ihan kotosallaoloon!! Koen että suurimman osan vuodesta olemme ihan "himatuikkuja" :D

Mä en reissaa tai kyläile jatkuvasti, mutta mielelläni ja aika paljon kyllä. Musta tuntuu, että kyläilemättömyys on tavallisempaa kuin kyläily. Olen muuttanut lapsiperheellisenä paikkaan, jossa on hyvin voimakas kyläilykulttuuri, ja tykkään siitä. On mukavaa olla tekemisissä eri-ikäisten ihmisten kanssa, jotka ovat tosi erilaisia kuin minä. Oppii paljon uusia asioita.

Nykyään perheet kääntyvät tosi paljon sisäänpäin, tai ainakin tuntuu siltä. Johtuu varmasti osittain myös siitä, että monin paikoin ilmapiiri lapsiperheitä kohtaan on jotenkin huono: lapsia pidetään häiriötekijänä, ei yhteiskunnan jäseninä siinä missä aikuisiakin. Minusta yhteisöllisyyden puute koettelee yhteiskuntaamme ja siitä johtuu monet sen ongelmat.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:01"]

Minullakin tuttavaperhe, joilla oli esim. pääsiäisenä käynyt viidet vieraat. Yhtenä päivänä kahteen eri aikaan ja muina päivinä yhdet vieraat. Soittelivat mullekin, että tule iltateelle. Itse olin kys. päivänä ollut jo kyläilemässä niin en enää jaksanut. Muut kolme päivää huilasin ja tein pihahommia välillä. Itse en pystyisi tuollaiseen sosiaalisuuteen mutta ihailen heitä jotka pystyvät. Meitä on moneksi.

[/quote]voihan olla että muina aikoina pyytää nihkeästi kyläilemään varsinkin jos lapsia ja pitää viedä harrastuksiin ja turnauksiin.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 07:12"]

lapsia pidetään häiriötekijänä, ei yhteiskunnan jäseninä siinä missä aikuisiakin. Minusta yhteisöllisyyden puute koettelee yhteiskuntaamme ja siitä johtuu monet sen ongelmat.

[/quote]

Minä ainakin pidän lapsia häiriötekijänä, koska he usein aiheuttavat häiriötä. Lapset ovat parhaimmillaan, kun he näkyvät mutta eivät kuulu. Jos haluaa olla yhteiskunnan jäsen, täytyy noudattaa yhteiskunnan käyttäytymisnormeja. Maailma ei pyöri kenenkään pikku kullannuppujen ympärillä.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 07:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 07:12"]

lapsia pidetään häiriötekijänä, ei yhteiskunnan jäseninä siinä missä aikuisiakin. Minusta yhteisöllisyyden puute koettelee yhteiskuntaamme ja siitä johtuu monet sen ongelmat.

[/quote]

Minä ainakin pidän lapsia häiriötekijänä, koska he usein aiheuttavat häiriötä. Lapset ovat parhaimmillaan, kun he näkyvät mutta eivät kuulu. Jos haluaa olla yhteiskunnan jäsen, täytyy noudattaa yhteiskunnan käyttäytymisnormeja. Maailma ei pyöri kenenkään pikku kullannuppujen ympärillä.

[/quote]

Juuri tätä hain takaa. Monilta ihmisiltä puuttuu täysin ymmärrys siitä, mitä lapsilta voi vaatia. Yhteiskuntahan ei ole mikään ulkopuolelta saneltu asia, vaan sen jäsenet muovaavat sen haluamansa kaltaiseksi. Totta kai eri säännöt koskevat lapsia ja aikuisia. Esim. jos aikuinen paskoo housuunsa, kyse on yleensä sairaudesta, mutta pienen lapsen kohdalla se on ihan normaalia. Samoin lapsilta ei voi esim. odottaa samanlaista ymmärrystä aikuisia kohtaan kuin aikuisilta lapsia kohtaan - täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevan aikuisen tulisi olla kykeneväinen ymmärtämään, että lapsen kyky käsitellä erilaisia tilanteita eroaa  varsin huomattavasti aikuisen kyvyistä. Tietenkään kaikille aikuisillekaan ei ole suotu riittäviä kykyjä ymmärtää tällaisia asioita, mutta  puhunkin nyt keskivertoaikuisen kyvyistä.

Housuun paskomisesta on harvoin haittaa muille, huutamisesta esimerkiksi bussissa tai ravintolassa on. On ihan selvää, että lapsella on aikuista huonommat edellytykset hallita omaa käyttäytymistään. Juuri sen vuoksi lapset, jotka eivät osaa olla nätisti, eivät olekaan tervetulleita esimerkiksi hyviin illallisravintoloihin. Yhteisten käyttäytymisnormien hallintaa voi harjoitella vaikkapa Rossossa.

-25

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 07:55"]

Housuun paskomisesta on harvoin haittaa muille, huutamisesta esimerkiksi bussissa tai ravintolassa on. On ihan selvää, että lapsella on aikuista huonommat edellytykset hallita omaa käyttäytymistään. Juuri sen vuoksi lapset, jotka eivät osaa olla nätisti, eivät olekaan tervetulleita esimerkiksi hyviin illallisravintoloihin. Yhteisten käyttäytymisnormien hallintaa voi harjoitella vaikkapa Rossossa.

-25

[/quote]

Kun kirjoitin kommenttini yhteiskunnasta, en nimennyt yhteiskunnan ainoaksi kokoontumispaikaksi illallisravintolaa, vaan ihan kaikki paikat, joissa ihmisiä on ja joissa he kokoontuvat. Housuun paskominen on varsin kelvollinen vertaus sikäli, että sekin kertoo jotain ikätasoisesta kypsyydestä, kuten myös se, onko huutamisessa kyse siitä, osaako lapsi olla "nätisti" vai ei, vai onko huutaminen yksinkertaisesti ikätasoiseen kehitykseen liittyvä juttu. Ihan pienelle lapselle tai vauvalle ei oikein ole olemassa sellaisia asioita kuin käytösnormit, koska taaperoikäinen lapsi tai vauva ei oikein osaa ajatella asioita toisten ihmisten kannalta. Tämä on taito, joka kehittyy iän myötä, ja joka aikuisella pitäisi jo olla hallussa.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 07:55"]

Housuun paskomisesta on harvoin haittaa muille, huutamisesta esimerkiksi bussissa tai ravintolassa on. On ihan selvää, että lapsella on aikuista huonommat edellytykset hallita omaa käyttäytymistään. Juuri sen vuoksi lapset, jotka eivät osaa olla nätisti, eivät olekaan tervetulleita esimerkiksi hyviin illallisravintoloihin. Yhteisten käyttäytymisnormien hallintaa voi harjoitella vaikkapa Rossossa.

-25

[/quote]

Tästä syystä kyläilykulttuuri, pöytätavat yms onkin hyvä aloittaa kotoa! Meillä lapset on aina istuneet samassa pöydässä aikuisten kanssa eikä koskaan ole ollut ongelmia.

Matkustamme myös paljon ja silloin syömme aina ravintoloissa (ei tosiaankaan koskaan missään Rosson tasoisissa vaan parhaimmillaan Mich* tai muuten  noteeratuissa). Vain 1 kerran kuluneiden 33 vuoden/4 lapsen aikana on 18kk iässä yksi lapsista hermostunut ja itkenyt ravintolassa.

Olkoon vain "ikätasoiseen kehitykseen liittyvä juttu", kyllä se kiljuminen on silti häiriötekijä monilla julkisilla paikoilla. Vanhemmuuteen kuuluu oleellisena osana se, että minimoi oman jälkikasvunsa muille aiheuttaman haitan. Se kuuluu ikään kuin pakettiin, kun lapsia päättää hankkia.

-25