Miksi vähäosaiset ovat useimmiten monilapsisia?

Annapa kovaa faktaa eli tilastoja tai muita linkkejä luotettaviin linkkeihin. Muuten on taas mutupaskaa liikkeellä.

Hyvä työ = vie paljon aikaa luultavasti myös vapaa-ajallakin ja siihen halutaan myös panostaa. Tämä tarkoittaa, että lapsille ei jää niin paljon aikaa, joten niitä lapsia tehdään sen verran kuin heitä pystytään kunnolla hoitamaan. Tai näin ainakin meillä. Kaksi lasta on ehdoton maksimi.

Heillä ei ole varaa elokuviin, teattereihin, konsertteihin, oopperaan, balettiin,festareille.

Kun vain katsoo ja toljottaa kotona toisten katseilta suojassa toisen vieressä telkkua, niin kyllähän sen tietää, mikä on lopputulos :O

On ihmisiä, joille lapsia vaan "tulee" ja niitä, jotka tietävät mitä haluavat ja toimivat sen mukaan, kuten opiskelevat nuorena ja ovat hyvässä ammatillisessa asemassa 30-v mennessä, heillekin tulee lapsia mutta harkittuina ja tarkoituksella.

Me olemme duunareita (palkka kummallakin n. 2500-3000 riippuen kuukaudesta) ja meillä on paljon lapsia.

Ehkä syynä meillä oli se, että kumpikin vain tykkää lapsista tosi paljon. Kun ei kummallakaan ole mahdollisuuksia duunarialalla uran ylenemiseen, niin oli helppo satsata lapsiin ja perheeseen. Lisäksi kumpikin on ollut sellaisella alalla, että hoitovapaalla oli helppo olla ja hoitaa lapset kotona mahdollisimman pitkään. Kun ei ollut tottunut ylenmääräiseen rahaan, ei sitä osannut edes kaivata, vaan sai pienestäkin venytettyä aika hyvin.

Totta, ehkä rikkaampana emme olisi tehneet useampaa, koska työ olisi silloin ollut varmaan tärkeämpää.

Hyvätuloisilla on yleensä myös hyvät työpaikat ja ammatit, eikä toinen vanhempi voi jäädä pitkiksi ajoiksi kotiin lapsia hoitamaan (ammattitaito ruostuu ja työpaikka menee). Harvempi hyvätuloinen toisaalta myöskään haluaa tehtailla ison liudan lapsia ja sitten palkata ulkopuolisen hoitajan heitä hoitamaan. Minä olen hyvin koulutettu ja suht hyvätuloinen, mies myös. Hankimme kaksi lasta, sillä tavalla jää sopivasti aikaa lapsille ja myös uralle. Naapurin perheessä on viisi lasta, mutta heillä mies onkin varakas johtaja ja vaimo ammatiltaan lastenhoitaja.

Mikä lienee syy, mikä seuraus?

Onko koskaan käynyt mielessä, että kaikille ura ja korkea palkka eivät ehkä olekaan ykkössijalla elämässä. Sinun silmissäsi monilapsinen perhe saattaa vaikuttaa vähäosaiselta - mitä sekin nyt sitten on - mutta omasta mielestään perhe elää hyvää elämää. Kumpi on sinun mielestäsi tärkeämpää, sinun mutu-mielipiteesi vai perheen oma mielipide? Mietipäs sitä!

Minä kyllä ymmärsin mitä aloittaja tarkoittaa (tai luulen ymmärtäneeni), siis sitä että ne joilla on tarjota lapselle ns. hyvät lähtökohdat (ei jatkuvaa penninvenytystä, tukien maksupäivien mukaan elämistä, ahdasta asuntoa ehkä levottomalla asuinalueella), hankkivat lapsia vähän vaikka heidän luulisi hankkivan niitä nimenomaan paljon, koska edellytykset ovat olemassa.

Siitä lienee tässä aloituksessa kyse.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 13:37"]

Mikä lienee syy, mikä seuraus?

Onko koskaan käynyt mielessä, että kaikille ura ja korkea palkka eivät ehkä olekaan ykkössijalla elämässä. Sinun silmissäsi monilapsinen perhe saattaa vaikuttaa vähäosaiselta - mitä sekin nyt sitten on - mutta omasta mielestään perhe elää hyvää elämää. Kumpi on sinun mielestäsi tärkeämpää, sinun mutu-mielipiteesi vai perheen oma mielipide? Mietipäs sitä!

[/quote]

Eiköhän ap nyt vain käyttänyt termiä "vähäosainen" siten kuin sitä yhteiskuntakeskusteluissa yleisesti tarkoitetaan. Eli sitä käytetään kuvaamaan rahallista vähäosaisuutta, ei henkistä tai sosiaalista pääomaa.

Se on heidän unelmansa elämässä. Joillekin tärkeitä arvoja ja unelmia on kouluttautua ja joillekin se voi olla suuri perhe. Ja kunnolla kouluttautuminen vie helposti monta vuotta kuten ison perheen perustaminen, joten molemmille asioille ei välttämättä ole aikaa elämässä.

Koska yhteiskunnassamme lisääntyminen on joillekin ammatti, ja heille samoille enemmän lapsia = enemmän tukia ja isompi vuokrakämppä. Suomessa elelee iso joukko äippiä, joilla ei ole koulutusta eikä siksi oikein töitäkään ja näille ihmisille kotihoidontuki on lupa olla kotona parhaan työikänsä.

Ei ole mielestäni hyvä juttu, sillä näiden vanhempien HENKISET rahkeet ei useimmiten riitä ison lapsijoukon kasvattamiseen.

t. Yläkoulun ope, kokemusta tuhansista perheistä 

Ei ne tulot vaan henkinen läsnäolo. Olkoon isot asunnot ja autot. Toiset on lapsi-ihmisiä ja omistautuu sille. Toiset on uraihmisiä omistautuu sille. kulissit ei tee onnellista lapsuutta.

No ei kyllä mitenkään sulje pois toisiaan koulutus ja iso perhe. Esim. tavallinen ammattiin kouluttautuminen ei vie kuin pari-kolme vuotta, jonka jälkeen on ammatti. Eikä amk-koulutuskaan sen enempää aikaa vie. Ja nykyään on mahdollista suorittaa opintoja myös etänä ja monimuotona, joten (edes ammattiin) koulutttautumatta jättäminen siksi että se vie aikaa, on tekosyy.

Ja jos ajatellaan, että käy ensin lukion ja sitten menee yliopistoon hankkimaan maisterinpaperit, on valmistuessaan reilu parikymppinen jos opiskelee päätoimisesti ja säännöllisesti - eikö sen ikäisenä enää ehdi perustaa suurperhettä vaan sen voi tehdä vain teini-iässä?

Ja vaikka ne lapset tekisikin nuorena, mikä estää hankkimasta ammattia ja koulutusta myöhemmin? Harvoinhan sitä tehdään edes silloin - onko siis joillakuilla unelmana olla hankkimatta koulutusta ja toimeentuloa itse koskaan?

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 14:22"]

No ei kyllä mitenkään sulje pois toisiaan koulutus ja iso perhe. Esim. tavallinen ammattiin kouluttautuminen ei vie kuin pari-kolme vuotta, jonka jälkeen on ammatti. Eikä amk-koulutuskaan sen enempää aikaa vie. Ja nykyään on mahdollista suorittaa opintoja myös etänä ja monimuotona, joten (edes ammattiin) koulutttautumatta jättäminen siksi että se vie aikaa, on tekosyy.

Ja jos ajatellaan, että käy ensin lukion ja sitten menee yliopistoon hankkimaan maisterinpaperit, on valmistuessaan reilu parikymppinen jos opiskelee päätoimisesti ja säännöllisesti - eikö sen ikäisenä enää ehdi perustaa suurperhettä vaan sen voi tehdä vain teini-iässä?

Ja vaikka ne lapset tekisikin nuorena, mikä estää hankkimasta ammattia ja koulutusta myöhemmin? Harvoinhan sitä tehdään edes silloin - onko siis joillakuilla unelmana olla hankkimatta koulutusta ja toimeentuloa itse koskaan?

[/quote]

Globaalisti katsottuna sulkee, miksi ei siis myös maakohtaisesti?

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 14:20"]

Ei ne tulot vaan henkinen läsnäolo. Olkoon isot asunnot ja autot. Toiset on lapsi-ihmisiä ja omistautuu sille. Toiset on uraihmisiä omistautuu sille. kulissit ei tee onnellista lapsuutta.

[/quote]

Ja köyhyysrajalla ja tukien varassa eläminenkö tekee?

On kyllä hauskaa kuinka nimenomaan ne sanovat taloudellista, normaalia toimeentuloa ja työntekoa "kulisseiksi", joilla itsellä ei sellaista ole. Ja tottakai se uudessa isossa omakotitalossa asuva työssäkäyvä ja hyvin toimeentuleva perhe on myös kateellinen "ei-kulissiperheille", eikö :D

Niin että kaikki vaan ahtaaseen lähikuutiokämppään parvekkeelle istumaan ja lapsille yhteinen huone, koska se on aidon ihmisen merkki. Kulissia kaikki muu. Jepjep.

Tähänkin ongelmaan on olemassa ratkaisu, jota en jossakin vaiheessa edes pitäisi mahdottomana (jos saajia alkaa olla enemmän kuin maksajia, mistä tuet otetaan - ei ne vaan tule jostakin vaan erilaista verotuloista ne kerätään). Tuet minimiin tai kokonaan pois. Globaalisti ajatellen mitään tukia ei pitäisi olla, ei niitä kaikkialla maailmassa ole ja siellä missä on, ei tässä mittakaavassa kuin Suomessa. Kun ihan oikeasti olisi itse elätettävä perheensä, voisi perhekokoa tulla enemmän ajatelleeksi.

Varmasti liittyy siihen, että tapa mitoittaa perheen koko omaan tulo- ja elintasoon on myös heikko. Perhesuunnittelun taidot eivät ole välttämättä vähäosaisten vahvinta osa-aluetta. Elämän sisältö ja tavoitteet ovat varmasti monella myös erilaiset. Tuskin ura on ensisijainen vaan esimerkiksi perhe.

Vähävaraisuuden taustalla on usein haluttomuus ottaa vastuuta itsestä. Työ ei kiinnosta eikä se tunnu velvollisuudelta. Vastoinkäymiset ovat yhteiskunnan, vanhempien ym. syy. Suomalainen sosiaalijärjestelmä tukee lasten hankintaa. Lapsi tuo leivän. Tulee tuet, asunnot, hoitokin kaupan päälle. Useampi lapsi takaa jatkumon: ei voi mennä töihin ja hyvä ettei voi, koska ei edes halua. 

Kyse on asennelisääntyjistä. Työttömyys ei ole nyt tässä sitten se pointti.

Jos elää sosiaaliturvan varassa, niin lapsi ei ole suhteessa niin suuri rasite kuin sellaiselle joka joutuu maksamaan kaikki kulunsa itse. Tuet nousee lapsiluvun mukaan, palkka ei.