Mielenterveys- ja päihdetyöhön suuntautuneet lähihoitajat!

ok :)

minulla itsellä on aika rankka tausta ja olen nähny/kokenut kaikenlaista.Mutta selvinnyt.olen nähnyt mielen horjumista läheltä.

Oma vanhenpani on mielisairaalassa töissä joten tiedän jtn työn kuvasta.

luonteeni on todella rauhallinen,laskelmoiva,aika tasapaksu,en ole mikään ''sähläri'' tai suulas mutta vastaan kun kysytään,en ujo.Osaan keskustella hyvin ja kuunnella.realisti.En kumminkaan nauti tilanteista joissa pitäisi olla isosti äänessä ja esiintyä,mutta en niitä pelkää.myös pitkäjänteisyys ja pinna.En pahemmin innostu tai raivostu mistään.Myös empatiaa löytyy.

Kaikki lähärit hakeutuvat siihen suuntautumiseen, joka tuntuu omimmalta ja valitettavasti mt- ja päidetyöhön kyllä suuntautuvat usein he, jotka asiasta paljon tietävät ja tuntevat kiinnostusta. Voi olla, että vanhemmat olleet alkkiksia tai itselläkin ongelmia. Minunkin luokallani oli pari, jolla arvet ranteissa:(

Mutta ehkä ovat sitten parantuneet ja heillä on kykyä/kokemusta auttaa heitä, joilla samanlaista ongelmaa ja sitä todella toivon, että ovat PARANTUNEET!

Itsellä ei erikoistumista valitessa mielenterveys- tai päihdeongelmista ollut omakohtaista kokemusta. Jostain se mielenkiinto vaan juuri tuota asiakasryhmää kumpuaa. Olen työskennellyt muutamassakin työpaikassa mielenterveyspuolella, sairaaloissa ja avohoidon puolella (sijaisuuksia ja lopulta vakinaistettuna). Kokemusta toki myös somatiikan puolelta. Poikkeuksetta kuitenkin mahtavimmat työkaverit ovat löytyneet mt-puolelta, en osaa sanoa mikä loppujen lopuksi meitä yhdistää. :) Uskon, että tärkein asia mitä vaaditaan, on juuri se mielenkiinto juuri tätä puolta kohtaan.

up

Pallit katsotaan eduksi. 

sen tiedän,mutta sattuneesta syystä olen nainen.

mutta nykyään nainenkin voi kasvattaa voimaa ja habaa itselleen ;) tasa-arvoa!

No meidän luokalla kaikki tuohon suuntautuneet olivat poikkeuksetta entisiä/nykyisiäkin mt-ongelmaisia...

millä tavalla? mielestäni elämänkokemus ja selviytyminen vastoinkäymisistä katsotaan ihan hyvällä.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 21:55"]No meidän luokalla kaikki tuohon suuntautuneet olivat poikkeuksetta entisiä/nykyisiäkin mt-ongelmaisia...

[/quote]

Nykyisiäkin... hahahh, tuo on hyvä

olisi hienoa saada asiallisia vastauksia.Vai onko mielenterveys työntekijöitä vähän tällä saitilla..

No meillä kyllä oli aikoinaan pääsyvaatimuksena mielenterveyspuolelle se ettei itsellä ole mielenterveysongelmia! Liekö säännöt sitten muuttuneet kymmenen vuoden jälkeen.

Mutta ap:n kysymykseen en osaa kyllä vastata kun itselläni on kokemusta vain päihdepuolelta.

Ei siellä oikein sen jälkeen ole mitään erityisiä vaatimuksia, jos et mies ole. Auktoriteettia ja vahvaa luonnetta (= ei ole asiakkaiden pompoteltavissa) arvostetaan, mutta koska täydellisiä työntekijöitä puuttuu, niin ihan hyvätkin kelpaavat. Hissukat ja nysväkkeet eivät pärjää.

On ihan totta, että monilla mt-puolelle hakeutuvilla on jonkinlaista oman elämän kosketuspintaa alaan, mutta kyse voi olla vaikka läheisestä eikä niinkään hoitajasta itsestään. Tämän olen alalla työskennelleenä havainnut.

Itse olen lehmänhermoinen ja analyyttinen, pitkillä tuntosarvilla ja tilannetajulla varustettu nuori nainen. Olen yksityiselämässäni selkeästi introvertti, huumorintajuni on vähän erikoinen. Työskentelen psykiatrisessa sairaalassa. Työkavereita minulla on ihan kaikenlaisia, ihmisiä ja persoonia laidasta laitaan, en osaa puhua kuin omasta puolestani.

No ihan kaikenlaisia persoonia tarvitaan. Potilaat/asiakkaat on usein pelokkaita ja arkoja, ahdistuvat helposti, ovat masentuneita ja kuvittelevat helposti kaikenlaista. Siinä tarvitaan herkkyyttä, taitoa kuunnella ja lukea ihmistä ja tilannetta. 

Tuo "hissukat ja nysvät eivät pärjää" on ihan höpöhöpöä. Jotkut potilaat saattavat oikeasti pelätä kovaäänistä mörssäriä, ja kokevat keskustelemisen sellaisen kanssa vaikeaksi. Tottakai ammatti täytyy olla hallussa siten, että osaa laittaa rajoja, sitä taitoa vaaditaan aivan kaikessa hoitotyössä kaikkien asiakasryhmien kanssa.

Yhtälailla sitten taas joku potilas voi kokea "hissukka hoitajan" tai kenet vaan hoitajan ärsyttävänä/huonona, eikä sille nyt vaan voi yhtään mitään. Ei ole mitään eritysiä luonteenpiiretitä joita tässä vaadittaisiin. tärkeää on se, että on motivoitunut työhönsä. 

Tunnen kaksi mt/päihdetyön puolella työskentelevää lähihoitajaa ja molemmilla heillä on mt- ongelmaa ollut. Itse osastolla vierailleena voisin toivoa että joukossa olisi muutama hoitaja joilla ei olisikaan niin "kova" luonne.