Te joiden anopilla on ollut huonot välit omaan anoppiinsa
Onko anopit onnistuneet teidän kanssanne paremmin?
Kommentit (5)
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 13:16"]
On kyllä. Anoppini on varsin fiksu ihminen ja tietää täsmälleen, mihin asti voi tulla poikiensa elämään. Emme ole kaikesta yhtä mieltä, mutta voimme olla sivistyneesti eri mieltä.
[/quote]
Kiva kuulla, ettei anoppi ole klassisesti laittanut vahinkoa kiertämään. ap
Eipä ole. Anoppi ilmeisesti siirtää kokemuksiaan. Onneksi vuosien jälkeen en enää välitä piikittelyistä.
On onnistunut paremmin sikäli, että ei kohtele minua samalla tavalla huonosti kuin oma anoppinsa kohteli häntä. Toisaalta kovin lämpimät välit meillä ei ole. Olemme aika erilaisia ihmisiä, ja anoppini on näitä joiden on vaikeaa ymmärtää muiden voivan olla erilaisia kuin hän itse on. Tilannetta vaikeuttaa sekin, että hänen (nyt jo edesmennyt) anoppinsa suhtautui minuun todella myönteisesti, eikä jättänyt asiaan tulkinnanvaraa, vaan paasasi mielipiteitään sukujuhlissa anoppini kuullen. Ei kovin kivaa käytöstä sekään. Anoppini on luonnostaan kateellinen ja katkera ihminen, joten häneen tuo iski vielä paljon pahemmin kuin johonkuhun toiseen olisi iskenyt.
Huomioiden mieheni vanhempien suvuissa esiintyvät ongelmat, anoppini on suoritutunut ihan hyvin. Hyvä potentiaali olisi ollut ryhtyä ihan todelliseksi hirviöanopiksi, mutta hän on onnistunut sellaiselta välttymään kuitenkin. Siksi olemmekin edelleen väleissä - minä nimittäin en anna itseäni kohdella kaltoin enkä pidä elämässäni ihmisiä, jotka eivät tätä ymmärrä.
Anopillani, jonka on todella hankala ihminen, ei halua päästää pojastaan irti, jos poikansa suutelee minua niin anoppi heti taputtaa omaa poskeaan ja pyytää pusua mieheltäni (mitä vittua? niinpä) ja anopillani oli tosi hyvät välit omaan anopiinsa. Mutta uskon, että tämä sairas käytös juontaa juurensa siitä, että anoppini oli orpo jo pikkutytöstä lähtien, ei tiedä millainen on normaali äidin ja pojan suhde eikä halua päästää irti kolmekymppisestä pojasta, kokee kateutta ja katkeruutta minusta, koska olen hänen sanojen mukaan vienyt hänen paikan. Huoh...
On kyllä. Anoppini on varsin fiksu ihminen ja tietää täsmälleen, mihin asti voi tulla poikiensa elämään. Emme ole kaikesta yhtä mieltä, mutta voimme olla sivistyneesti eri mieltä.