Miten pääsitte yhteisymmärrykseen lapsen nimestä?

Tuntuu, että olen lapsen isän kanssa asiasta ihan täysin eri linjoilla. Mulla olisi ollut yksi tosi tärkeä sinällään hyvin neutraali suvussa kiertänyt nimi, jonka olisin halunnut vaikka kolmanneksi nimeksi, sekin sai isältä välittömän täystyrmäyksen, "kaikki sen nimiset ketä tunnen, on ihan kusipäitä, ei missään tapauksessa". Miten te onnistuitte löytämään molempia miellyttävän nimen, jos toisen asenne on tuo? Tuntuu tosi pahalta, että mun olisi pakko antaa vauvalleni joku kompromissinimi josta en alunperinkään pitänyt vain siksi, että se olisi ainoa yhtään siedettävä isän kelpuuttamista vaihtoehdoista. Hänellä ei siis ole mitään erityisiä perusteita miksi haluaisi jonkun tietyn nimen ja ne nimet, joita haluaisi lapselle ovat nekin hänelle tasoa "ihan kiva" (olivat muuten kaikki meidänikäisten kolmekymppisten supertusinanimiä, luultavasti ajatellut vaan ketkä luokkakavereistaan olivat kivoja tms.), mutta mun ehdottamat nimet ei silti käy edes muiksi kuin etunimiksi.

Tää asia stressaa mua todella paljon. Ja jos joku ihmettelee, miksi olen moisen miehen kanssa yhdessä niin en olekaan, eikä lapsi ollut suunniteltu, eikä mulla periaatteessa olisi mitään velvollisuutta edes ottaa isän mielipidettä huomioon koko nimiasiassa, mutta en kehtaa häntä tässä asiassa täysin sivuuttaakaan.