Huora vai ruoatta?

Avasin tunti sitten ton mun horopuhelimen kuukauden tauon jälkeen. Viestejä 21 ja neljä puheluakin jo ehtinyt tulla, vaikka siis tunnin(!!!) ollut edes päällä toi prepaid-puhelin kuukauden jälkeen.

Oon epätoivonen. Noi miehet on niin helppohoitosia nössyköitä, mutta en ookaan niin kova mimmi kun kuvittelin tän "työn" suhteen... Jos saisin itteni tsempattua edes kolmeen asiakkaaseen, mulla vois olla jo 700e taskussa ja pari hassua tuntia elämästä "tuhlattuna".

Miks on niin suuri kynnys kuitenkin? Toi puhelinkin mulla äänettömällä, mua alkaa fyysisestikin ahdistaan kun toi soi ja tärisee tai tulee jotain viestejä... ei musta kai vaan oo tähän...

Miten voi Suomessa olla näin köyhää? :( Mäkin jotenkin koen itteni aika lapseks vielä, vaikkei kai pitäis ikäni puolesta. Olen 20-vuotias. Opiskelen yliopistossa ja normaalista korkeemman keskiluokan suorittajaperheestä. Äiti otti itteensä mun murrosiänkin ja syytti itseään siitä, että kapinoin. Kaikki käänty aina vaan äitiin, "mitä MINÄ olen ÄITINÄ tehnyt väärin nyyh nyyh, mutta entäs mitä MINÄ KOEN!!?"

Voi että kun ärsyttää kuin narsistisia nykyvanhemmat on :( Ei ne varmaan edes itse sitä ymmärrä. Sairasta sekin, että lapsista tehdään jotain kilpavarusteltuja näyttelyesineitä ja ostetaan mitä kalliimpia vaatteita ym. roinaa lainarahalla... aika hullulta tuntuu tää maailma...