Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvää ystävänpäivää vaan, ...tana.
14.02.2006 |
Mietin tässä juuri, että pakkaanko mun ja poitsun kamat ja häivyn tästä kotihelvetistä. Pari päivää muualla voisi ehkä auttaa, vaikka lähinnä nyt tuntuu siltä, etten taida enää edes takaisin haluta. Mikään ei tunnu miltään. Olen ihan liian kyllästynyt olemaan edes vihainen.
Olen raskaana, la ensi kuussa, ja meillä on alle 2-vuotias esikoinen. Rakas mieheni ja lasteni isä käyttäytyy kuin yksi lapsista ja tuntuu, että pahemmaksi vain menee, mitä enemmän yritän asiasta puhua. Minulla on riittänyt rakkautta, uskoa ja toivoa muutokseen, mutta nyt alkaa olla patterit lopussa.
Viime yönä hän tuli kotiin aamukahdelta, kun oli alkuillasta " lähtenyt käymään kaverilla" . Suuttui, kun kehtasin näyttää loukkaantuneelta. Raivosi minulle, että: " Mikä sussa on vikana nykyään? Enkö muka saa lähteä ulos ja päättää tulla, milloin haluan? Sä olet tosissaan alkanu pelottaa mua viime aikoina!" . Että näin. Hänen mielestään perheenisä voi tulla ja mennä, miten huvittaa, ja vaimoke, joka yrittää estää, on mahdoton.
Mies painui pehkuihin eikä enää vastannut minulle mitään, kun yritin sanoa, että ei tässä ole mistään muusta nyt kyse kuin siitä, että hänen olisi pitänyt ilmoittaa jäävänsä kaupunkiin. Että minä odotin häntä turhaan kotiin. Hän ei suostunut vastaamaan, joten painuin sohvalle nukkumaan. Aamulla emme puhuneet toisillemme mitään. Nyt juuri sain sitten viestin: " Hyvää ystävänpäivää, prinsessani!" Voi ju...ta. Onko tuo jotain vittuilua, vai pitäisikö tuo muka ottaa tosissaan? Enpä taida vastata viestiin.
Eilen olin jo pakkaamassa kamoja, kun selvisi, että mies on taas valehdellut minulle tuloistaan ja käyttänyt kaiken omiin menoihinsa. Mies aneli, mateli, itki, vakuutteli, pyysi ja selitteli - ja sai minut viimein jäämään kotiin sillä ehdolla, että seuraavan kerran, kun hän mokaa, voin tehdä hänelle mitä haluan. Oikeastaan luulen, että jäin, koska en jaksanut ajatella lähtemistä enkä sitä, mitä vanhemmilleni sanoisin, jos sinne pojan kanssa yhtäkkiä pamahtaisin. Tai sitä, että mitä oikein teen, jos päätän, etten voi tulla enää takaisin. Missä meidän lapsemme syntyy? Mihin minä nyt muka muutan mahani kanssa ja kuka minua auttaa lasten kanssa?
Olisi näköjään pitänyt lähteä jo eilen...tai lähinnä jo 3 vuotta sitten :-(
Mitäs te tekisitte tässä tilanteessa? Älkää jaksako kirjoittaa mitään jälkiviisauksia tai lällättelyjä, on ihan tarpeeksi paha olo nyt muutenkin. Ihan konkreettiset neuvot tulisivat nyt tarpeeseen.
Taidan ottaa parin päivän aikalisän ja, jos nyt mies ei ihmeitä keksi, niin ilmoittaa avomiehelleni sitten, että tästä lähtien olemme vain kämppiksiä. Hän tehkööt mitä lystää, kunhan pitää lapsistaan huolta ja auttaa minua siihen asti, että vauva on sen ikäinen, että voin muuttaa pois. En minä tästä voi paria päivää pitemmäksi ajaksi mihinkään nyt lähteä, mutta en minä jaksa enää leikkiä, että meillä on joku parisuhde, kun tämä on nykyään pelkkää sontaa koko juttu.
Kommentit (32)
apuja ja myöhemmin kun jaksaa taas, niin uusi mieskin, varmasti löytyy. ei parane odottelulla. mutta älä nyt itse lähde minnekään vaan laita se sika pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia tuesta, kolmosellekin. Tuohon kakkosen viestiin vastauksena, että ei minulla ole mielestäni oikeutta ajaa häntä kodistaan, kuten ei hänelläkään minua. Jos itse lähtöä ehdottaa, on se sitten eri asia. Tästä asiasta olemme joskus puhuneetkin hänen kanssaan, ja kummatkin olemme olleet sitä mieltä, että oikeutta omaan kotiin ei voi toiselta viedä, vaikka kuinka ottaisi päähän. Meillä on yksi tuttavapariskunta, jonka toinen osapuoli joka riitatilanteessa uhkaa vaihtaa lukot tms., ja olemme aina ihmetelleet, miten toinen tuollaista sietää...
Ap
Vierailija:
Kiitoksia tuesta, kolmosellekin. Tuohon kakkosen viestiin vastauksena, että ei minulla ole mielestäni oikeutta ajaa häntä kodistaan, kuten ei hänelläkään minua. Jos itse lähtöä ehdottaa, on se sitten eri asia. Tästä asiasta olemme joskus puhuneetkin hänen kanssaan, ja kummatkin olemme olleet sitä mieltä, että oikeutta omaan kotiin ei voi toiselta viedä, vaikka kuinka ottaisi päähän. Meillä on yksi tuttavapariskunta, jonka toinen osapuoli joka riitatilanteessa uhkaa vaihtaa lukot tms., ja olemme aina ihmetelleet, miten toinen tuollaista sietää...Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miehellä tietenkään ole oikeutta tuollaiseen. On kuitenkin helpompi tehdä se lähtöratkaisu omasta puolestaan kuin toisen puolesta. Minä voin vain päättää, että häivyn, eikä siitä sen enempää tarvitse tapella, mutta enpä taida jaksaa alkaa isoa miestä kammeta lumihankeen, en tässä tilassa ainakaan. Ja hänen lähtemisensähän vaatisi sitä, että puhuisin hänen kanssaan...Juu, ei onnistu. En halua sanoa hänelle mitään ainakaan pariin päivään.
Joko jään siis tänne, ja leikin että mies on ilmaa, tai menen pois.
Ap
Onhan kyse myös lasten kodista! Jos olisi kyse pelkästä pariskunnasta ilman lapsia, niin ymmärtäisin tuon perustelun, mutta todellakin, teillä kummallakaan on tuskin oikeutta riistää LAPSILTA kotia?
Miehelläsi voi olla sisällään siemen hyväksi isäksi ja puolisoksi, mutta tarvitsee aika rankan herätyksen. Nyt tuntuu elävän kuin joku angstinen teini, joka kuvittelee maailman pyörivän vain oman navan ympärillä, eikä näe, miten toiset hänen käyttäytymisestään kärsivät. Jos elätte kämppiksinä, onko se tarpeeksi iso muutos, että miehesi tajuaa sun olevan tosissaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki lapsellesi hoitaja ja " varaa" mieheltäsi keskusteluaika jossa teette päätöksen jatkotoimenpiteistä. Kirjatkaa päätös ja alkakaa elää sen mukaan. Miehesi ei ole aikuinen ja nyt jonkun on kasvatettava hänet pikaisesti aikuiseksi.
Otat ajan (ilman lapsia!) miehesi kanssa, sanot, että näin on näreet, mitäs tehdään? Lähden kuitenkin siitä, että aikuiset ihmiset selvittää asiat keskustelemalla.
Toisaalta, jos miehesi on sitä tyyppiä, että lupailee maat ja taivaat ja sitten unohtaa, niin eipä sellaisen kanssa oikein jaksa keskustella. :/ Toivottavasti saat asiat hoidettua sellaiseen jamaan, että olet itse tyytyväinen. Tilanteessasi et tarvitse sitä kolmatta lasta, vaan aikuisen miehen. Ja jos sitä ei löydy, lienee helpompi jatkaa kahden oikean lapsen kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Onhan kyse myös lasten kodista! Jos olisi kyse pelkästä pariskunnasta ilman lapsia, niin ymmärtäisin tuon perustelun, mutta todellakin, teillä kummallakaan on tuskin oikeutta riistää LAPSILTA kotia?
Sinä saat vauvan ihan pian, ja sulla on toinen pieni siinä hoidettavana. Tiedän kokemuksesta, että muutto on viimeinen asia mitä siihen kaivataan.
" Miehes" on siitä joutavampi lähtemään. Menköön vaikka äitinsä helmoihin takaisin, eihän tuollainen mikään MIES olekaan.
Ja minä en ainakaan isäni ja äitini nurkkiin lapsineni lähtisi enää.
Ei tässä nyt ole ainakaan vielä mistään lopullisesta poismuuttamisesta kyse, vaan siitä, että kuka lähtee jäähylle joksikin aikaa. Jos ero tulisi, joutuisimme kumpikin muuttamaan tästä asunnosta pois, koska tämä on miehelle liian iso ja minulle varmastikin liian kallis.
Tuo " keskusteluaika" on sinänsä hyvä ehdotus, mutta ei se meillä enää auta. Tästä samasta asiasta on jauhettu loputtomiin ja mies on tehnyt noin sata tuollaista " pyhää lupausta" . Ei se auta yhtikäs mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole rauhassa ja listaa asiota paperille joita mielestäsi suhteessanne on pilalla. Onko ihan kamalaa jos sopisitte miehesi kanssa että kummallakin on nettipankin kautta oikeudet toisen tileihin? Mun mielestä kun yhdessä asutaan niin yhdessä myös kaikki maksetaan. Jos toinen tienaa enemmän ei hänella ole kuitenkaan kaikkea rahaa itseensä käyttää. Toinen on menot, haluat että miehesi ilmoittaa jos tuloo muutoksia menoihin. Samalla on varmaan hyvä tuoda ilmi ne että kuinka usein mielestäsi on ok että mies lähtee kaljoittelemaan kavereiden kanssa, pari kertaa vikkossa vai muutaman kerran kuukaudessa. Ehkä kannattaisi mennä myös parisuhdeterapeutille. Jos miehesi todella haluaa että suhteenne toimii ja olette tasavertaisia, toisianne kunnioittavia kumppaneita niin pitäisi suostua noihin. Muista myös suhtautua itseesi kohdistuvaan kritiikkiin asiallisesti siinä tilanteessa kun näitä asioita läpi käytte.
Voimia tilanteeseen, pidä se breikki ja lähde lapsesi kanssa hetkeksi pois. Mieluusti semmoiseen paikkaan jossa saat myös aikaa rauhassa ajatella.
Näin ystävänpäivä ehdotan. Kirjoita miehellesi kirje. Kirje joka alkaa rakas (nimi) kirjoita omista tunteistasi, älä syytä häntä. Anna kirje hänelle tai jätä se paikkaan mistä hän sen lötää ja voi rauhassa lukea.
Vain itseään voi muuttaa ei toista. Ehkä viestisi saisi miehesi pysähtymään ja sitä kautta muuttamaan halutessaan käyttäytymistään.
Voimia loppuraskauteen ja rakkauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mies ulos. Itse olin lähes identtisen kuuloisessa parisuhteessa 6 vuotta ja voin sanoa että se EI muutu! Mullakin oli paljon rakkautta ja ymmärrystä mutta ei se ketään muuta ja nyt mies naimisissa toisen kanssa ja sama homma jatkuu...
Mulla tosin tilanne oli sillä lailla täysin eri että meille ei (onneksi) siunaantunut lapsia! silti toisen ulos pistäminen oli vaikeaa, mutta kun sen kerran teki en ole päivääkään katunut! Ja mieskin löysi heti uuden joka paapoo! :) Ensin itki ja ruokoili ettei halua erota mutta kun huomasi etten enää muutakkaan mieltäni ei se sitä tainnut kummemmin hetkauttaa ja toinen syli löyty 2 viikossa! Ei se ollut mitään oikeaa rakkautta.
Nyt mulla ihana mies ja sängyssä makaa 2 viikon ikäinen tyttö! :) Älä tuhlaa omaasi ja lastesi elämää! Mies pihalle ja teille uusi alku! Kyllä ne lapsetkin tosta kärsii ja pienetkin ymmärtää ja vaistoaa tilanteen yllättävän hyvin...
Voimia sulle ja onnellista tulevaisuutta! :)
älä hauku, älä selitä, älä syyllistä, vaikene JA
pistä vaan menemään!!!! näytä ovea!!!
alkaa muuten kysellä perään aikas nopeesti ja alkaa perhe-elämän säännötkin kiinnostaa ja mennä korvista sisään....
löysää siis liekaa - jos jää sille tielleen ei todellakaan ollut arvoisesi ihminen..
Vaikka haluaisinkin heittää miehen pihalle, on minun ehkä parempi mennä jonnekin, jossa saan apua ja rauhaa ajatella. Kotona tulisin vain hulluksi, kun olen nyt jo ihan ratkeamispisteessä. Luulen, että menen vanhempieni luokse, ajattelevat he sitten sen jälkeen miehestäni mitä tahansa. Samapa tuo, itsehän on tämän aiheuttanut.
Minun täytyy tosissani miettiä sitä, että mitä vaaditaan, jotta voin suhdettamme jatkaa. Mitä miehen on tehtävä? Minkä asioiden on muututtava? Ja jatkokysymys tietenkin kuuluu, että miten hitissä hän aikoo saada minut uskomaan, että tällä kertaa asiat ovat oikeasti sitten toisin? Siihen en tosiaankaan osaa vastata. En tiedä, onko enää mitään, mitä hän voi tehdä tai sanoa, jotta oikeasti uskon häntä :-(
AAAARRRRRGHGHGHHH.
Ap
Ole rauhassa ja listaa asiota paperille joita mielestäsi suhteessanne on pilalla. Onko ihan kamalaa jos sopisitte miehesi kanssa että kummallakin on nettipankin kautta oikeudet toisen tileihin? Mun mielestä kun yhdessä asutaan niin yhdessä myös kaikki maksetaan. Jos toinen tienaa enemmän ei hänella ole kuitenkaan kaikkea rahaa itseensä käyttää. Toinen on menot, haluat että miehesi ilmoittaa jos tuloo muutoksia menoihin. Samalla on varmaan hyvä tuoda ilmi ne että kuinka usein mielestäsi on ok että mies lähtee kaljoittelemaan kavereiden kanssa, pari kertaa vikkossa vai muutaman kerran kuukaudessa. Ehkä kannattaisi mennä myös parisuhdeterapeutille. Jos miehesi todella haluaa että suhteenne toimii ja olette tasavertaisia, toisianne kunnioittavia kumppaneita niin pitäisi suostua noihin. Muista myös suhtautua itseesi kohdistuvaan kritiikkiin asiallisesti siinä tilanteessa kun näitä asioita läpi käytte.
Voimia tilanteeseen, pidä se breikki ja lähde lapsesi kanssa hetkeksi pois. Mieluusti semmoiseen paikkaan jossa saat myös aikaa rauhassa ajatella.
Ap ja nro 16 ovat lähettäneet viestinsä täsmälleen samaan aikaan, klo 11.12. Onko siis mahdollista että ovat sama henkilö? Eikä 16 kirjoita samalla tavalla kuin ap. Älä jaksa pilata ketjua tuollaisella
Sorry! Kopion sen, jotta voisin vastatessani tsekata, mitä hän kirjoitti.
Ap
Joku tuolla ehdotti kirjeen kirjoittamista...
Olen käyttänyt tuntikausia miettien sanamuotoja ja itkenyt silmäni kipeiksi miettiessäni, mitä kaikkea haluan sanoa ja miten pahalta tuntuu. Kirjoittanut nätisti, kunnioittaen, välittäen, mutta tiukasti ja tosissaan asiasta.
Ei niistä kirjeistä ole koskaan ollut mitään hyötyä. Mies lukee ne, eikä sano sen jälkeen sanaakaan, jos en pakota. Yleensä olen saanut odottaa mieheltä kommenttia ties kuinka kauan ja sitten se on ollut tyyliä: " kyllähän sä tiedät, että olet oikeassa" ja " en voi muuta sanoa, kuin anteeksi" . Ja that´s it. Sama meno jatkuu. Mitään hyötyä ei niistä kirjeistä ole ollut.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Helpompi hänen on ottaa ja lähteä vähäksi aikaa siitä kotoa pois, kuten sanoit. Sanot nyt vaan ihan suoraan että ala laputtaa johonkin muutamaksi päiväksi, ja tuumaat että sinä haluat hetken olla yksin!