Lue keskustelun säännöt.
Voiko etävanhempi estää lähivanhempaa muuttamasta toiselle paikkakunnalle?
25.04.2014 |
Olen saamassa lapsen miehen kanssa, jonka kanssa en ole parisuhteessa. Huoltajuudesta sopiminen on tulossa ajankohtaiseksi. Neuvolassa minua on kehotettu ehdottomasti hakemaan yksinhuoltajuutta, isä taas tahtoisi ehdottomasti yhteishuoltajuuden. Mihin kaikkiin asioihin nämä vaikuttavat? En tiedä, jaksaako isä oikeasti kuitenkaan olla lapsen elämässä mukana enkä halua missään tapauksessa löytää itseäni tilanteesta, jossa olen käytännössä yksin vastuussa kaikesta, mutta isällä on kuitenkin päätösvaltaa asioihin, jotka vaikuttavat meidän arkeemme, vaikkei hän osallistuisi siihen millään tavalla. Jos isä osoittautuu osallistuvaksi ja kykeneväksi kantamaan oikeasti vastuuta lapsesta mm. tapaamalla häntä säännöllisesti ja huolehtimalla tällöin kunnolla sekä itsenäisesti lapsesta, olisin tottakai valmis vaihtamaan yhteishuoltajuuteen. Mulla ei siis ole periaatteessa mitään sitä vastaan, kunhan se toimii niin, että valtaa seuraa myös vastuun kantaminen. En vaan tiedä miten tässä käy, isällä ei tunnu olevan kovin realistista käsitystä siitä, mitä elämä vauvan tai pikkulapsen kanssa on.
Minun on esimerkiksi vaikea saada nykyiseltä asuinpaikkakunnaltamme koulutustani vastaavia töitä ja vaihtoehdot ovat luultavasti hoitovapaalta palattua joko työttömyys, parhaimmillaan lyhyet sijaispätkät tai sitten töiden perässä muutto. Minulla olisi myös parinsadan km päässä huomattavasti paremmat turvaverkot kuin täällä. Isä taas puhuu välillä väliaikaisesta ulkomaillekin muutosta mahdollisen työkomennuksen vuoksi. Olenko ymmärtänyt oikein, että isä voi kyllä halutessaan yhteishuoltajuudessa estää minua muuttamasta lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle ihan Suomen sisälläkin, mutta minulla ei ole mitään sanottavaa siihen vaikka hän lähtisi koko maasta? Ja että hän voisi toisesta maastakin käsin sanella mm. lapsen terveydenhoitoon liittyvistä asioista (täytyykö minun esim. johonkin puheterapian aloittamiseen oikein ulkomailta käsin anoa kirjallinen lupa isältä?), vaikkei käytännössä olisi millään tavalla velvoitettu olemaan lapsen arjessa mukana elatusmaksua lukuunottamatta? Ei kuulosta kauhean reilulta...
Kommentit (25)
Suosittelen yksinhuoltajuutta, minunkin olisi suunnilleen vastaavassa tilanteessa pitänyt tehdä niin. Jälkeepäin se oli haastavampaa ja vaati vuosien näytön, ettei isä käyttänyt huoltajuuttaan kuin hankaloittaakseen elämäämme ja lapsen asioita. mm. yritti estää muuttamisen 30km päähän hänestä vaikke säännöllisesti tavannutkaan. Yritti estää toimintaterapian, lapsen tukiopetuksen jne. Yksinhuoltajuuden voi tarvittaessa helposti muuttaa yhteishuoltajuudeksi, toisin päin se on vaikeampaa ja huomattavasti raskaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos neuvola kehottaa hakemaan yksinhuoltajuutta, hae sitä. Eivät turhaan neuvo noin.
Siis ihan oikesti, usko neuvolaa tässä asiassa! Yhteishuoltajuudessa vanhempion tosi monessa asiassa oltava samaa mieltä ja moni käytännön asia voi muodostua todella hankalaksi jos ja kun isä tajuaa, että hänellä on mahdollisuus kontrolloida sun ja lapsen elämää monin tavoin.
Voit lähteä siitä, että koulun valinnasta ja rokotuksista alkaen kaikesta on kysyttävä lapsen isän mielipidettä jos huoltajuus on jaettu.
Ja elarit pitää isän maksaa, vaikkei olisikaan toinen huoltaja.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:37"]
Suosittelen yksinhuoltajuutta, minunkin olisi suunnilleen vastaavassa tilanteessa pitänyt tehdä niin. Jälkeepäin se oli haastavampaa ja vaati vuosien näytön, ettei isä käyttänyt huoltajuuttaan kuin hankaloittaakseen elämäämme ja lapsen asioita. mm. yritti estää muuttamisen 30km päähän hänestä vaikke säännöllisesti tavannutkaan. Yritti estää toimintaterapian, lapsen tukiopetuksen jne. Yksinhuoltajuuden voi tarvittaessa helposti muuttaa yhteishuoltajuudeksi, toisin päin se on vaikeampaa ja huomattavasti raskaampaa.
[/quote]
Tähän neuvola minunkin kohdallani vetosi - yksinhuoltajuutta on todella vaikea saada myöhemmin, yksinhuoltajuuden sen sijaan saa ihan helposti ja ilman mitään perusteita milloin tahansa vaihdettua yhteishuoltajuudeksi.
En vaan tiedä, miten voisin saada lapsen isän suostumaan yksinhuoltajuuteen nyt aluksi, kunnes on osoittanut että on oikeasti kykenevä ja halukas olemaan lapsen elämässä mukana.
Toki haluan antaa lapsen isälle mahdollisuuden päättää lapsen asioista, JOS hän oikeasti myös osallistuu lapsen elämään. Mutta jos ei osallistu, en todellakaan halua että minullekin melkein vieras ihminen pääsee tekemään meidän elämäämme suuresti vaikuttavia päätöksiä. Ihan jo isän yleinen saamattomuus hoitaa asioita säntillisesti ajallaan voi aiheuttaa paljon kiusaa noissa jutuissa, puhumattakaan jos hän jostain syystä tahtoisi tarkoituksella tehdä kiusaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteishuoltaajuudessa pieniä käytännön ongelmia voi aiheutua esim. pankkitilin avaamisesta ja passin hankkimisesta.
Jos ette ole parisuhteessa, niin sinun ei tarvitse sitä yksinhuoltajuutta hakea, vaan saat sen automaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:55"]
Jos ette ole parisuhteessa, niin sinun ei tarvitse sitä yksinhuoltajuutta hakea, vaan saat sen automaattisesti.
[/quote]
Ihanko oikeasti, myös vastoin lapsen isän tahtoa, ja vaikka isyys tunnustettaisiin?
eipä sillä juuri merkitystä ole. Muuttaa voit minne haluat. Toki voi viedä asian oikeuteen, mutta ei muuta asiaa miksikään. Passinkin saa vaikka toinen vastustaisi jos ei kunnon syytä kieltämiseen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luepa seuraava linkki:
http://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/kotikunta_ja_vaestotiedot/Isyyden-tunnustamisen-vahvistaminen/
Ja siitä isyyden tunnistamisen oikeusaikutukset -osiosta viimeinen lause:
Isyyden tunnustamisen oikeusvaikutukset
Kun isyys on vahvistettu tunnustamisella, syntyy lapsen ja isyytensä tunnustaneen miehen sekä tämän sukulaisten välille oikeudellisesti pätevä sukulaisuussuhde. Sen perusteella lapsella on oikeus saada elatusta isältään siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta.
Tämän ikärajankin jälkeen on lapsella oikeus saada elatusta koulutustaan varten, jos sitä pidetään kohtuullisena.
Lapsi saa myös perintöoikeuden isänsä ja isänpuoleisten sukulaistensa jälkeen ja heillä on myös perintöoikeus lapsen jälkeen.
Isyyden vahvistamisen jälkeen lapsen huoltajana on ainoastaan äiti, elleivät vanhemmat tee erikseen sopimusta lapsen huollosta.
Teidän tapauksessanne olet huoltaja, jos ette toisin sovi. Mies voi toki huolatuutta vaatia isyyden tunnustamisen/selvittämisen jälkeen. ( Jos et suostu isyyden tunnustamiseen, niin mieshän voi vaatia isyyden selvittämistä ja siten pääsee kuitenkin isäksi kirjoihin.)
Miten tää luvan kysyminen etävanhemmalta eri asioihin (mm. rokotukset, kouluvalinta, terapiat, osallistuminen vaikka johonkin tutkimukseen tai kerhon retkelle...) käytännössä tapahtuu? Koulu- tai tarhaikäisellähän noita asioita, joihin kysytään vanhempien suostumus, on ihan jatkuvasti, mulla on sellainen mielikuva, että koko ajan tulee kotiin allekirjoitettavaksi jotain lappua kavereilla, joilla on tuon ikäisiä lapsia.
Täytyykö mun ottaa kopio joka ikisestä lippulappusesta (joka mahdollisesti on pyörinyt lapsen repussa edellisiltaan asti unohtuneena) ja toimittaa etälle ja toivoa että palauttaa sen allekirjoitettuna ennenkuin koko asia on myöhäinen? Tuossahan on ihan kauhea homma. Vai riittääkö se, että allekirjoittelen noita oman mieleni mukaan, ellei ole joku asia, jota etä on nimenomaisesti sanonut vastustavansa? Miten tää oikeasti menee teillä yhteishuoltajuudessa olevat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulkaas Naudat! Joo, ainahan kaikissa asioissa pitää kysyä myös isältä, jos on yhteishuoltajuus. Jos haluaa ostaa tikkarin, pipon tai vaikkapa tennistossut!
Neuvokaa vaan taas äitiä ryhtymään yksinhuoltajaksi, niin saadaan automaattisesti yksi kiristäjä tähän yhteiskuntaan lisää.
Kysyppä sieltä lapsenvalvojalta, kuinka usein naiset kiristää lapsella, niin sinullekkin tulee Lapsen etu selväksi. Ota vaan heti kiristysvälineet itsellesi, eli Yksinhuoltajuus, niin lapsi pelastuuuuuuuu....
Jep, jep, elatusvastuu riittää isälle vanhemmuudeksi. Ketjun aloittaja voisi suksia suolle, samoin suurin osa ketjun kirjoittajista. Jos ei kykene muodostamaan aikuisten kanssa, ei niitä tulisi muodostaa lapsiinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 16:08"]
Miten tää luvan kysyminen etävanhemmalta eri asioihin (mm. rokotukset, kouluvalinta, terapiat, osallistuminen vaikka johonkin tutkimukseen tai kerhon retkelle...) käytännössä tapahtuu? Koulu- tai tarhaikäisellähän noita asioita, joihin kysytään vanhempien suostumus, on ihan jatkuvasti, mulla on sellainen mielikuva, että koko ajan tulee kotiin allekirjoitettavaksi jotain lappua kavereilla, joilla on tuon ikäisiä lapsia.
Täytyykö mun ottaa kopio joka ikisestä lippulappusesta (joka mahdollisesti on pyörinyt lapsen repussa edellisiltaan asti unohtuneena) ja toimittaa etälle ja toivoa että palauttaa sen allekirjoitettuna ennenkuin koko asia on myöhäinen? Tuossahan on ihan kauhea homma. Vai riittääkö se, että allekirjoittelen noita oman mieleni mukaan, ellei ole joku asia, jota etä on nimenomaisesti sanonut vastustavansa? Miten tää oikeasti menee teillä yhteishuoltajuudessa olevat?
[/quote]
No eipä tarvita molempien lupaa juuri mihinkään. Ainoastaan passiin ja pankkitilin avaamiseen. Mitäs jos sulle sattuu jotain, eikä lapsen isä ole huoltaja?
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 16:19"]
Kuulkaas Naudat! Joo, ainahan kaikissa asioissa pitää kysyä myös isältä, jos on yhteishuoltajuus. Jos haluaa ostaa tikkarin, pipon tai vaikkapa tennistossut!
Neuvokaa vaan taas äitiä ryhtymään yksinhuoltajaksi, niin saadaan automaattisesti yksi kiristäjä tähän yhteiskuntaan lisää.
Kysyppä sieltä lapsenvalvojalta, kuinka usein naiset kiristää lapsella, niin sinullekkin tulee Lapsen etu selväksi. Ota vaan heti kiristysvälineet itsellesi, eli Yksinhuoltajuus, niin lapsi pelastuuuuuuuu....
[/quote]
Millä tavoin yksinhuoltajana voi kiristää :O
ei ole koskaan tullut mieleenkään. Etävanhemmalla on velvollisuus maksaa elareita oli hänellä huoltjuus tai ei. Samoin, jos on tapaamissopimus/oikeuden päätös tapaamisista, niin etävanhemmalla on oikeus tavata lasta, oli hänellä huoltajuus tai ei. Hänellä on myös oikeus olla tapaamatta lasta, oli hänellä huoltajuus tai ei.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 16:22"][quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 16:08"]
Miten tää luvan kysyminen etävanhemmalta eri asioihin (mm. rokotukset, kouluvalinta, terapiat, osallistuminen vaikka johonkin tutkimukseen tai kerhon retkelle...) käytännössä tapahtuu? Koulu- tai tarhaikäisellähän noita asioita, joihin kysytään vanhempien suostumus, on ihan jatkuvasti, mulla on sellainen mielikuva, että koko ajan tulee kotiin allekirjoitettavaksi jotain lappua kavereilla, joilla on tuon ikäisiä lapsia.
Täytyykö mun ottaa kopio joka ikisestä lippulappusesta (joka mahdollisesti on pyörinyt lapsen repussa edellisiltaan asti unohtuneena) ja toimittaa etälle ja toivoa että palauttaa sen allekirjoitettuna ennenkuin koko asia on myöhäinen? Tuossahan on ihan kauhea homma. Vai riittääkö se, että allekirjoittelen noita oman mieleni mukaan, ellei ole joku asia, jota etä on nimenomaisesti sanonut vastustavansa? Miten tää oikeasti menee teillä yhteishuoltajuudessa olevat?
[/quote]
No eipä tarvita molempien lupaa juuri mihinkään. Ainoastaan passiin ja pankkitilin avaamiseen. Mitäs jos sulle sattuu jotain, eikä lapsen isä ole huoltaja?
[/quote]
En todellakaan siinä tilanteessa, että minulle sattuu jotain, halua lapsen huoltajansa ihmistä joka ei aiemminkaan ole juuri ollut hänen kanssaan tekemisissä.
Jos isä oikeasti tapaa lasta säännöllisesti ja ottaa vastuuta lapsen asioista, niin tottakai silloin olen valmis vaihtamaan yhteishuoltajuuteen. Nyt mulla vaan ei ole mitään varmuutta, että niin tulisi käymään.
Olen ollut ap:n kanssa samanlaisessa tilanteessa. Äiti on yksinhuoltaja (ainakin aviottomalle) lapselle kunnes isyys tunnustetaan. Tämän jälkeen vanhemmat yhdessä sopivat huoltajuudesta, elatusmaksuista ja tapaamisista.
Kerroin isälle ennen lastenvalvojan luona käymistä että yksi konkreettinen hyöty minulle on yksinhuoltajan korotus lapsilisissä. Eli se 46e/kk.
Lisäksi sovimme yhdessä tapaamissopimukset. Näin ollen isällä on joku dokumentti jolla hän voi käydä minua vastaan jos kiellän häntä tapaamasta lasta sovitusti.
Lastenvalvoja tekee vanhempien niin halutessa laskelmat joissa huomioidaan molempien menot ja tulot. Etävanhempi maksaa laskelmien mukaista elatustukea lähivanhemmalle.
Me sovimme X summan jo etukäteen ja isä sai päättää sen. Sovimme myös että hoidan kaikki lapsen vaate ja muut hankinnat. Isä ostaa ruuat silloinkun lapsi on hänen luonaan.
Halusin yksinhuoltajuuden sillä isällä on hyvin erilainen uskonnollinen tausta kuin minulla enkä halua että lasta viedään näihin uskonnollisiin "aivopesu" kokouksiin. Olemme yhdessä sopineet että lasta ei kasteta, hän saa vanhempana päättää jos haluaa mennä rippileirille, hän saa itse päättää valitseeko koulussa uskonnon opetuksen, minkä kielen valitsee koulussa, informoin kaikista neuvola/lääkäri jutuista isää. Meillä on perättäiset ajat päiväkodin vasu yms. keskusteluissa.
Nykyisin meillä on voimassa oleva tapaamissopimus, mutta sitä ei noudateta orjallisesti vaan lapsi on esim. isän lomilla isän kanssa, päiviä vaihdellaan huomioiden vaikka sukulaisten syntymäpäivät jotta lapsi pääsee niihin osallistumaan.
Silloinkun odotin lasta ja vielä kuukausia lapsen syntymän jälkeenkin ajattelin että en kyllä anna isän ikinä olla hänen kanssaan kaksin. Isä on ollut mitä parhain isä lapselle joten tottakai lapsi saa olla isänsä kanssa.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 17:17"]
Olen ollut ap:n kanssa samanlaisessa tilanteessa. Äiti on yksinhuoltaja (ainakin aviottomalle) lapselle kunnes isyys tunnustetaan. Tämän jälkeen vanhemmat yhdessä sopivat huoltajuudesta, elatusmaksuista ja tapaamisista.
Kerroin isälle ennen lastenvalvojan luona käymistä että yksi konkreettinen hyöty minulle on yksinhuoltajan korotus lapsilisissä. Eli se 46e/kk.
Lisäksi sovimme yhdessä tapaamissopimukset. Näin ollen isällä on joku dokumentti jolla hän voi käydä minua vastaan jos kiellän häntä tapaamasta lasta sovitusti.
Lastenvalvoja tekee vanhempien niin halutessa laskelmat joissa huomioidaan molempien menot ja tulot. Etävanhempi maksaa laskelmien mukaista elatustukea lähivanhemmalle.
Me sovimme X summan jo etukäteen ja isä sai päättää sen. Sovimme myös että hoidan kaikki lapsen vaate ja muut hankinnat. Isä ostaa ruuat silloinkun lapsi on hänen luonaan.
Halusin yksinhuoltajuuden sillä isällä on hyvin erilainen uskonnollinen tausta kuin minulla enkä halua että lasta viedään näihin uskonnollisiin "aivopesu" kokouksiin. Olemme yhdessä sopineet että lasta ei kasteta, hän saa vanhempana päättää jos haluaa mennä rippileirille, hän saa itse päättää valitseeko koulussa uskonnon opetuksen, minkä kielen valitsee koulussa, informoin kaikista neuvola/lääkäri jutuista isää. Meillä on perättäiset ajat päiväkodin vasu yms. keskusteluissa.
Nykyisin meillä on voimassa oleva tapaamissopimus, mutta sitä ei noudateta orjallisesti vaan lapsi on esim. isän lomilla isän kanssa, päiviä vaihdellaan huomioiden vaikka sukulaisten syntymäpäivät jotta lapsi pääsee niihin osallistumaan.
Silloinkun odotin lasta ja vielä kuukausia lapsen syntymän jälkeenkin ajattelin että en kyllä anna isän ikinä olla hänen kanssaan kaksin. Isä on ollut mitä parhain isä lapselle joten tottakai lapsi saa olla isänsä kanssa.
[/quote]Tuossa konkreettisesssa hyödyssä kyllä huijasit, oli se sitten tarkoituksellista tai ei. Myös yhteishuoltajuudessa saa yh-korotuksen lapsilisään, jos ei samassa taloudessa asu uutta avo-/aviopuolisoa..
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 17:31"]
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 17:17"]
Olen ollut ap:n kanssa samanlaisessa tilanteessa. Äiti on yksinhuoltaja (ainakin aviottomalle) lapselle kunnes isyys tunnustetaan. Tämän jälkeen vanhemmat yhdessä sopivat huoltajuudesta, elatusmaksuista ja tapaamisista.
Kerroin isälle ennen lastenvalvojan luona käymistä että yksi konkreettinen hyöty minulle on yksinhuoltajan korotus lapsilisissä. Eli se 46e/kk.
Lisäksi sovimme yhdessä tapaamissopimukset. Näin ollen isällä on joku dokumentti jolla hän voi käydä minua vastaan jos kiellän häntä tapaamasta lasta sovitusti.
Lastenvalvoja tekee vanhempien niin halutessa laskelmat joissa huomioidaan molempien menot ja tulot. Etävanhempi maksaa laskelmien mukaista elatustukea lähivanhemmalle.
Me sovimme X summan jo etukäteen ja isä sai päättää sen. Sovimme myös että hoidan kaikki lapsen vaate ja muut hankinnat. Isä ostaa ruuat silloinkun lapsi on hänen luonaan.
Halusin yksinhuoltajuuden sillä isällä on hyvin erilainen uskonnollinen tausta kuin minulla enkä halua että lasta viedään näihin uskonnollisiin "aivopesu" kokouksiin. Olemme yhdessä sopineet että lasta ei kasteta, hän saa vanhempana päättää jos haluaa mennä rippileirille, hän saa itse päättää valitseeko koulussa uskonnon opetuksen, minkä kielen valitsee koulussa, informoin kaikista neuvola/lääkäri jutuista isää. Meillä on perättäiset ajat päiväkodin vasu yms. keskusteluissa.
Nykyisin meillä on voimassa oleva tapaamissopimus, mutta sitä ei noudateta orjallisesti vaan lapsi on esim. isän lomilla isän kanssa, päiviä vaihdellaan huomioiden vaikka sukulaisten syntymäpäivät jotta lapsi pääsee niihin osallistumaan.
Silloinkun odotin lasta ja vielä kuukausia lapsen syntymän jälkeenkin ajattelin että en kyllä anna isän ikinä olla hänen kanssaan kaksin. Isä on ollut mitä parhain isä lapselle joten tottakai lapsi saa olla isänsä kanssa.
[/quote]Tuossa konkreettisesssa hyödyssä kyllä huijasit, oli se sitten tarkoituksellista tai ei. Myös yhteishuoltajuudessa saa yh-korotuksen lapsilisään, jos ei samassa taloudessa asu uutta avo-/aviopuolisoa..
[/quote]Avopuolisosta en olekaan varma, mutta aviopuoliso evää lapsikorotuksen.
-sama
Miksi neuvolassa on suositeltu sinulle yksinhuoltajuutta? Miksi isä ei saisi neuvolan mukaan olla päättämässä lapsen nimestä, uskonosta, asuinmaasta, kansalaisuudesta?