Lue keskustelun säännöt.
Miksi et tervehdi naapuria?
21.03.2014 |
Asun kerrostalossa ihan hyvällä ja rauhallisella alueella. Olen jo pitkään ihmetellyt joidenkin naapurieni toimintaa eli sitä, että he eivät halua ( tai pysty?) tervehtiä minua pihalla tai rappukäytävässä vastaan tullessaan. Suurin osa kyllä sanoo ihan normaalisti hei, mutta jotkut katselevat seiniä vastaantullessaan eli "eivät huomaa" minua, tai oudoimmat jopa katsovat kyllä silmiinkin, mutta kun sanon hei, he vaan tuijottavat takaisin sanomatta mitään. Eli nyt haluaisinkin kysyä nimenomaan teiltä, jotka näin toimitte, mihin tämä perustuu. En vaan ymmärrä miten aikuinen ihminen ei osaa käyttäytyä tuon paremmin. Itsekin olen luonteeltani enemmän ujo ja syrjäänvetäytyvä enkä halua olla sen kummemmin tekemisissä naapurieni kanssa, mutta silti minulle ei tuota vaikeuksia tervehtiä heitä, mielestäni tämä kuuluu normaaleihin käytöstapoihin. Ymmärtäisin jos kyse olisi jollain lailla syrjäytyneistä tai mielenterveysongelmaisista ihmisistä, mutta kyse on ihan tavallisista työssäkäyvistä ihmisistä, enkä usko, että juuri meidän taloomme olisi kasautunut erityisen paljon mielenterveysongelmaisia. Eli lähinnä kiinnostaisi, miksi toimitte näin ja kohdistuuko se vain joihinkin tiettyihin ihmisiin vai kaikkiin naapureihinne. Pakostakin on nimittäin käynyt mielessä, että johtuuko tuo käytös jotenkin minusta, mutta en kyllä usko, että asia on niin. Itse olen aluksi yrittänyt tervehtiä tällaista ihmistä, mutta saatuani pari kertaa vastaukseksi tyhjän tuijotuksen, olen myös lopettanut tervehtimisen ja alkanut katsella seiniä kyseisen ihmisen tullessa vastaan. Myös työkavereistani löytyy muuten samanlaisia tapauksia, eli katsellaan seinille kun tullaan käytävällä vastaan tai ei vastata tervehdykseen.
Kommentit (92)
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:26"]
Siitä ei makseta.
t. 35v kokoomusnuori
[/quote]
Ok, eli ilmeisesti olet siis mielenterveysongelmainen, mikä selittääkin sinun käytöksesi. ;) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enhän moikkaa kadullakaan jokaista vastaantulijaa. En tunne naapureitani eikä kiinnosta tunteakkaan.
Silloin kun asuin kerrostalossa niin täytyy kyllä myöntää että mulla ei ollut tapana tervehtiä naapureita kovin usein. Jos joku tervehti minua niin silloin toki vastasin mutta muuten harvemmin. Syynä varmaankin se, etten koskaan ole tuntenut ainuttakaan naapuriani joten ei vaan ole tuntunut luontevalta. On tietysti epäkohteliasta olla vastaamatta tervehdykseen mutta en lähtisi ketään diagnosoimaan mt-ongelmaiseksi sen takia enkä edes loukkaantuisi. Suomalaiset on vähän sellaisia, turha ottaa henkilökohtaisesti.
En tunne naapureitani, eikä ole niin väliksikään. Vaikka sattuma on heittänyt nämä ihmiset samaan kerrostaloon, ei se tarkoita että niiden kanssa pitää olla kavereita. Pidän muutenkin etäisyyttä tuntemattomiin. Jos minua tervehditään, vastaan tietysti, mutta on niitäkin jotka eivät ehkä huomaa tervehdystä ja kulkevat ohi. Varsinkin kaupungissa monet ovat omissa ajatuksissaan, eivätkä kiinnitä huomiota tervehdyksiin, ellei satu olemaan ennestään tuttu naama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi moikkaisin ihmistä, jota en tunne millään tavalla? Haluaisin mennä ja tulla miten itse haluan, ilman velvollisuudentunnetta moikata naapuria. Naapurit eivät kuulu millään lailla elämääni. Jos he sattuvat asumaan kanssani samassa rapussa niin so what?
Voitaisiin kaikki siirtyä jo tälle vuosituhannelle, haloo!
Itse olen jaksanut aina nyökäyttää leukaani, useimmiten vieläpä omasta aloitteestani. Hurjimmissa kohtaamistilanteissa jopa hymyillä ja sanoa moi.
Jos joku ei jaksa liikauttaa takaisin, parin yrityksen jälkeen kyseinen ihminen muuttuu ilmaksi. En luo katsetta, enkä huomioi millään tavoin. Isokokoisena miehenä en väistele, en jää pitämään ovea auki, jne.
Huvittavinta on se että useimmat alkavat itse tervehtiä jossakin kohtaa.
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tervehdin naapureita mutta en kaikkia. Suurimman osan kohdalla ei saa mitään vastausta vaikka sanon "Hei". Mulkoillaan vaan.
Tyhmää verrata tätä siihen, ettei tervehdi tuntemattomia kadulla. Eihän heitä näe lähes päivittäin ja asu samassa talossa. Nolompaa on minusta törmätä samaan naamaan päivittäin ja olla niin kuin ei oltaisi koskaan tavattu aikaisemmin.
Saatan moikatakin, mutta ilme voi kertoa, että en tunne.
En tunnista harvoin näkemiäni ihmisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun omakotitalossa, enkä tunne naapureitani ulkonäöltä. Haluaisin moikata kaikkia, joita pitääkin ja osa on niin tuttuja, että tunnista heidän. Multa puuttuu päästä sellainen palikka, että en vaan tunnista ihmisten kasvoja. sit jos joku ajaa vieraan näköisellä autolla tms, en tosiaan tiedä keitä pitää morjestaa ja keitä ei. Monesti odotan, että moikkaako vastaantulija ensin, jolloin voi vastata hänelle hymyllä ja iloisella tervehdyksellä.
Minä en tervehdi naapureita jotka tunnen pelkästään kasvoilta. Työkavereita, ystäviä ja tuttuja tervehdin koska tunnen heidät. Myös kaupan kassan, myyjien ja viranomaisten kanssa asioitaessa tervehdin, koska se kuuluu kohteliaisuussääntöihin. Mutta itse vedän rajan tuntemattomiin ja kasvotuttuihin, eikä mielestäni hyvät käytöstavat vaadi tällaisten tervehtimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen ei vastaa, ja toinen puhuu vain arabiaa ja muutaman sanan ranskaa.
Asun maassa missä anonyymiys on luonnollista. Jäisin heti ns. kiinni. Ehkä olen jäänyt jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tervehdi yläkerran naapureita, kun ovat rasittavia horatsuja, jotka kolistelevat, kantapääaskeltavat ja soittavat teknojumputusta. En heitä onneksi lähes koskaan näekään. Pihalla tervehdin kaikkia, jotka minua tervehtivät ts. ulkomaalaisia. Rappukäytävää meillä ei olekaan.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 15:11"]
Tyhmää verrata tätä siihen, ettei tervehdi tuntemattomia kadulla. Eihän heitä näe lähes päivittäin ja asu samassa talossa..
[/quote]
Tyhmää myös kuvitella, että kaikki näkisivät kerrostalossa naapureita edes viikottain ja että samassa talossa asuminen tarkottaisi edes jonkinlaista tuntemista. Ainakin tässä talossa missä asutaan ei naapureita näy vaikka ihan normaaleihin aikoihin tuleekin rappukäytävässä kuljettua.
Pari kertaa minua on ottanut päähän naapurien tervehtimättömyys esim. hississä niin paljon, että olen kysynyt, miksi eivät tervehdi...
Vastauksena ihme muminaa.
Mielestäni on kiva tuntea edes seinänaapurit esim. jonkun hätätilanteen varalta, vaikka olisi millainen ihmisvihaaja.
Naapurini on arvaamattomasti käyttäytyvä alkholisti. En halua ottaa häneen mitään kontaktia.
En tervedi naapureita, koska en tiedä kaikista ihmisistä ovatko he naapureita vai jotain randomi-ihmisiä käppäilemässä meidän pihassa tai rapussa, kaupustelijoita, vieraita.. Esimerkiksi kun asuimme rivitalossa, en aina tiennyt vastaantulevasta miehestä oliko jonkun uusi poikaystävä, ja kun vielä aika useasti asuntojen omistajatkin vaihtui, meni kyllä aikaa että aloin erottaa kuka on se uusi naapuri, ja kuka on joku remonttireiska tai muuttoapumies.
Nyt asutaan omakotitalossa, jo pian vuosi asuttu, ja sanaakaan en ole sanonut yhdellekään naapurille, ihanaa! Rivitalossa oli pakko sietää ties mitä mulkkeroita, enää ei tarvi.
Vaikea sanoa, miksi ne sinun tietyt naapurit eivät vastaa tervehdykseen. Samanlaisia kokemuksia on itselläkin. Entisessä taloyhtiössämme tervehdittiin rapussa ja pihassa. Suurin osa koki sen mukavana asiana. Yhtä naapuria moikkasin kahden vuoden ajan joka kerta tavatessamme. Kun hän ei kertaakaan vastannut, niin lopetin tervehtimisen. Ehkä hän koki sen tungetteluna tms. Osa ihmisistä on huonotapaisia, ei siitäkään kannata itseensä ottaa.
Siitä ei makseta.
t. 35v kokoomusnuori