Lue keskustelun säännöt.
Miksi et tervehdi naapuria?
21.03.2014 |
Asun kerrostalossa ihan hyvällä ja rauhallisella alueella. Olen jo pitkään ihmetellyt joidenkin naapurieni toimintaa eli sitä, että he eivät halua ( tai pysty?) tervehtiä minua pihalla tai rappukäytävässä vastaan tullessaan. Suurin osa kyllä sanoo ihan normaalisti hei, mutta jotkut katselevat seiniä vastaantullessaan eli "eivät huomaa" minua, tai oudoimmat jopa katsovat kyllä silmiinkin, mutta kun sanon hei, he vaan tuijottavat takaisin sanomatta mitään. Eli nyt haluaisinkin kysyä nimenomaan teiltä, jotka näin toimitte, mihin tämä perustuu. En vaan ymmärrä miten aikuinen ihminen ei osaa käyttäytyä tuon paremmin. Itsekin olen luonteeltani enemmän ujo ja syrjäänvetäytyvä enkä halua olla sen kummemmin tekemisissä naapurieni kanssa, mutta silti minulle ei tuota vaikeuksia tervehtiä heitä, mielestäni tämä kuuluu normaaleihin käytöstapoihin. Ymmärtäisin jos kyse olisi jollain lailla syrjäytyneistä tai mielenterveysongelmaisista ihmisistä, mutta kyse on ihan tavallisista työssäkäyvistä ihmisistä, enkä usko, että juuri meidän taloomme olisi kasautunut erityisen paljon mielenterveysongelmaisia. Eli lähinnä kiinnostaisi, miksi toimitte näin ja kohdistuuko se vain joihinkin tiettyihin ihmisiin vai kaikkiin naapureihinne. Pakostakin on nimittäin käynyt mielessä, että johtuuko tuo käytös jotenkin minusta, mutta en kyllä usko, että asia on niin. Itse olen aluksi yrittänyt tervehtiä tällaista ihmistä, mutta saatuani pari kertaa vastaukseksi tyhjän tuijotuksen, olen myös lopettanut tervehtimisen ja alkanut katsella seiniä kyseisen ihmisen tullessa vastaan. Myös työkavereistani löytyy muuten samanlaisia tapauksia, eli katsellaan seinille kun tullaan käytävällä vastaan tai ei vastata tervehdykseen.
Kommentit (92)
Normaalisti tervehdin ihmisiä, jotka tunnistan naapureikseni. Poikkeuksiakin on.
Yksi naapuri katselee aina poispäin, joten ei varmaan halua kontaktia. Tämä ok.
Toinen on ns. hullumummo, joka on laittanut postilaatikkoomme umpipimeän viestin. En halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä.
Lisäksi naapurustossamme on yksi talo, jossa kokoontuu varsin epäsosiaalista väkeä törkeine tapoineen. Metelöivät kovasti kellon ympäri. Pysäköivät autojansa muiden parkkipaikalle ja keskelle tietä, jotta muut eivät pääse ohitse. Dumppaavat roskia naapureiden roskiksiin ja kesällä viettävät uskonnolista juhlaansa lieveilmiöineen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 12:03"]
Ainoa naapuri jota en ole koskaan tervehtinyt oli mt-ongelmista kärsivä nuori mies joka asui samassa kerrostalossa. Tai siis moikkailin alkuun, mutta lopetin kun ei koskaan vastannut.
[/quote]
Eiköhän tuo kyvyttömyys normaaliin kanssakäymiseen, kuten naapurin tervehtimiseen, jonkinkaltaisesta mielenterveysongelmasta kieli yleisemminkin ottaen.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 15:08"]
Miksi moikkaisin ihmistä, jota en tunne millään tavalla? Haluaisin mennä ja tulla miten itse haluan, ilman velvollisuudentunnetta moikata naapuria. Naapurit eivät kuulu millään lailla elämääni. Jos he sattuvat asumaan kanssani samassa rapussa niin so what?
Voitaisiin kaikki siirtyä jo tälle vuosituhannelle, haloo!
[/quote]
Mun mielestä voitaisi käytöstapojen osalta mennä edelliselle vuosituhannelle, reilusti. Tökeröä käytöstä tervehtimättä jättäminen, varsinkin jos toinen sanoo ensin.
Hassut tervehdyksenpihtaajat. Ihan kuin naapurin tai kenen tahansa tervehtiminen olisi joku kauhea velvoite tai uhka itsemääräämisoikeudelle.
Minä inhoan sellaisia naapureita, jotka uutena muuttavat taloyhtiöön, tekevät entisitä asukkaista heti valituksia isännöitsijälle, kaikesta mahdollisesta. Toiset saavat huomautuksia ja kirjeitä isännöitsijältä jne. Sitten odottavat että heidät otetaan avosylin vastaan ja vielä tervehditään ja jutellaan. Paskat, painukoot vittuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ymmärtänyt miksi tuntemattomia ihmisiä pitäisi moikata.
Minä koen puolituttujen ihmisten tervehtimisen todella ahdistavana, kaupungillakin asioidessani yritän vältellä heitä. Tervehdin kyllä takaisin, jos joku minut huomaa, mutta en tykkää jäädä jaarittelemaan kuulumisia yms.
Tykkäsin asua opiskelijasäätiön asunnoissa, koska siellä ei ikinä tervehditty naapureita. Asukkaita tuli ja meni ja naapurit vaihtuivat tiheään, joten eipä siinä olisi kerennyt keneenkään tutustuakkaan. Nykyinen asuntoni on tavallisessa taloyhtiössä ja täällä ihmisillä on tapana tervehtiä naapureitaan. Olen itsekin yrittänyt opetella tervehtimistä, mutta vaikeaa se on edelleenkin ja tuottaa paljon stressiä ja ahdistusta.
En voi tälle "vialle" mitään, enkä ole tahallani ilkeä. Haluaisin olla vain rauhassa omissa oloissani. Kuulunkin ilmeisesti kategoriaan mielenterveysongelmaiset.
Olen muuttamassa omakotitaloon kauas naapureista heti kun se vain on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan viesti ja hänen kokemuksensa ovat erittäin tuttuja minulle ja varmasti monelle suomalaiselle. Minusta on täysin käsittämätöntä, ettei osata sanoa hei tai vaikka nyökätä kevyesti, Se, että pitää tarkoituksella katsella taivaalle, seiniin tai kännykkään, sen täytyy olla todella rasittavaa. Aina kun naapuri lähestyy, pitää tehdä joku strategia, ettei mukamas huomaa naapuria, ettei tarvitse tervehtiä. Ymmärrän täällä kirjoittavien (joidenkin) näkökulman, että naapurit eivät kuulu elämäänsä, siksi ei tervehditä. Isommissa kaupungeissa se on mielestäni luontevaa. Suomi on niin pieni maa, että sitä näkee samat ihmiset jatkuvasti ja on luontevaa tervehtiä.
Kyllä kaikin puolin hyvätapainen ja suvaitsevainen ihminen tervehtii naapureitaan, ainakin pienemmillä paikkakunnilla. On todella junttimaista käytöstä, että esimerkiksi omakotitalon naapurustossa tai rivitalossa asuvat eivät kykene normaalin oloisesti ja luontevasti tervehtimään naapuriaan. Vähemmän vaivaa pään nyökkäyksestä on kuin että aloittaa operaatio kännykän näpyttelemisen tai tutkimaan taivasta selkänsä takana. Tosi outoa käytöstä minusta. Tuskin kukaan kaupungin kadulla kävelevä katsoo aina vastaantulijasta poispäin? miksi sitten nähdä erityistä vaivaa että välttyy tervehtimästä naapuriaan? Yksi asia on varma. kukaan sivistynyt, maailmaa nähnyt ja kokenut ihminen ei käyttäydy noin.
Mistä helvetistä minä tietäisin miltä mun naapurini edes näyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En moikkaa sitä naapuria, joka laittoi lapun alakertaan häirinneestä "metelistä". Olin nimittäin se, joka aiheutti meteliä muuton yhteydessä -kalusteet piti koota ja toki siitä naulaamisesta saattoi kuuluä ääntä. Ketään muuta asia ei ollut häirinnyt -näin on kerrottu.
Koska ei kiinnosta olla heidän kanssaan tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä moikkaaminen on vain kohteliasta, kuten esimerkiksi oven avaaminen. En minäkään naapureitani tunne, eikä ole kiinnostusta oppia tuntemakaan, muttei se silti ole este kohteliaille eleille.
Mutta ns. normitilanteissa aina moikkaan ja kyllähän se ihmetyttää, että miten yks "moi" voi olla joillekin niin hankala. Heittäisin, että joku 80% kuitenkin tervehtii takaisin tai jopa oma-aloitteisesti.
En minä muista, miltä naapurit näyttävät. Syntyy ikäviä tilanteita, kun iloisesti moikkaa ihmisiä, jotka ovatkin vain pihan läpi kulkemassa tai naapurin bileisiin tulossa. Niinpä olen lopettanut moikkaamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan kiinnosta tervehtiä itselleni tuntemattomia ihmisiä. Se, että sattuu asumaan naapurissa ei tarkoita ainakaan minulle sitä, että pitäisi kohdella kuin hyvää ystävää tai sukulaista.
Terveisin Naispelko22
miksi pitäisi? tosin jos naapuri tervehtii niin silloin tervehdin myös
Uudet naapurit eivät tervehtineet vaimoani ollenkaan, ennekuin hoksasivat että olen taloyhtiön hallituksen pj. Vaimo kyllä itse tervehti pariin kertaan mutta sai kylmää kylkeä. Nyt tilanne on heidän kannaltaan nolo. Seinänaapurikaan ei tervehtinyt ollenkaan, ennenkuin mut valittiin hallitukseen. Suupielet naisella alaspäin ja kylmän kalan ilme. Yhtiökokouksen jälkeen ihmeellisesti oppi puhumaan.
En ymmärrä tätä pelleilyä tervehtimisen kanssa. Eipä paljoa maksaisi sanoa hei kun näkee jonkun porraskäytävässä. Itse olen yleensä ensimmäisenä tervehtimässä.
Mulla ei oo hajuakaa ketä tässä kerrostalossa asuu ja ketä on vaa kylässä jollain. Tunnistan ehkä pari ihmistä että asuvat kai jossai 4 kerroksessa. En moikkaa kun mitä jos moikkaan jotai iha randomia tyyppiä joka ei ees asu täällä :D Mua ei kiinnosta tutustua naapureihin joten en kiinnitä heihin mitää huomiota.
Me asutaan okt:ssä, tervehdin naapureita satunnaisesti. Mulla on huono näkö mutta ei kuitenkaan aina silmälasit päässä, tällöin en näe milloin satun olemaan katsekontaktissa omalla pihallaan olevan naapurin kanssa ja tuntuu tyhmältä moikkailla jos naapuri sattuukin katselemaan ihan muualle. Tyhmältähän tuo kuulostaa, tiedän.
Mulla on paha paniikkihäiriö, ihmiset tekevät elämästäni helvetin vaatimuksillaan.
Tämä ei tietenkään selitykseksi käy.
Ainoa naapuri jota en ole koskaan tervehtinyt oli mt-ongelmista kärsivä nuori mies joka asui samassa kerrostalossa. Tai siis moikkailin alkuun, mutta lopetin kun ei koskaan vastannut.