Lue keskustelun säännöt.
Miksi et tervehdi naapuria?
21.03.2014 |
Asun kerrostalossa ihan hyvällä ja rauhallisella alueella. Olen jo pitkään ihmetellyt joidenkin naapurieni toimintaa eli sitä, että he eivät halua ( tai pysty?) tervehtiä minua pihalla tai rappukäytävässä vastaan tullessaan. Suurin osa kyllä sanoo ihan normaalisti hei, mutta jotkut katselevat seiniä vastaantullessaan eli "eivät huomaa" minua, tai oudoimmat jopa katsovat kyllä silmiinkin, mutta kun sanon hei, he vaan tuijottavat takaisin sanomatta mitään. Eli nyt haluaisinkin kysyä nimenomaan teiltä, jotka näin toimitte, mihin tämä perustuu. En vaan ymmärrä miten aikuinen ihminen ei osaa käyttäytyä tuon paremmin. Itsekin olen luonteeltani enemmän ujo ja syrjäänvetäytyvä enkä halua olla sen kummemmin tekemisissä naapurieni kanssa, mutta silti minulle ei tuota vaikeuksia tervehtiä heitä, mielestäni tämä kuuluu normaaleihin käytöstapoihin. Ymmärtäisin jos kyse olisi jollain lailla syrjäytyneistä tai mielenterveysongelmaisista ihmisistä, mutta kyse on ihan tavallisista työssäkäyvistä ihmisistä, enkä usko, että juuri meidän taloomme olisi kasautunut erityisen paljon mielenterveysongelmaisia. Eli lähinnä kiinnostaisi, miksi toimitte näin ja kohdistuuko se vain joihinkin tiettyihin ihmisiin vai kaikkiin naapureihinne. Pakostakin on nimittäin käynyt mielessä, että johtuuko tuo käytös jotenkin minusta, mutta en kyllä usko, että asia on niin. Itse olen aluksi yrittänyt tervehtiä tällaista ihmistä, mutta saatuani pari kertaa vastaukseksi tyhjän tuijotuksen, olen myös lopettanut tervehtimisen ja alkanut katsella seiniä kyseisen ihmisen tullessa vastaan. Myös työkavereistani löytyy muuten samanlaisia tapauksia, eli katsellaan seinille kun tullaan käytävällä vastaan tai ei vastata tervehdykseen.
Kommentit (92)
Moikkaan iloisesti kaikki rapussa vastaan tulevat ihmiset, koska mielestäni se on kohteliasta. En jää juoruamaan enkä luule luovani ystävyyssuhteita heihin, mutta tervehdin. Kuten bussikuskia ja kassatätiäkin (jolle toivotan hyvät päivänjatkot vielä lähtiessäkin).
Lisäksi jutustan muutaman sanan verran seinänaapurin ja vastapäätä asuvan naapurin kanssa, jos satutaan osumaan rappuun yhtä aikaa. En luule luovani ystävyyssuhteita, mutta en myöskään pelkää smalltalkia. Eivät mene karkuun tai piiloudu asuntoihinsa, kun näkevät minun tulevan. ;)
Asuin vuosia Keski-Euroopassa, toin nämä tavat sieltä Helsinkiin mukanani. Enkä aio muuttua suomalaiseksi murjottajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tervedi naapureita, koska en tiedä kaikista ihmisistä ovatko he naapureita vai jotain randomi-ihmisiä käppäilemässä meidän pihassa tai rapussa, kaupustelijoita, vieraita.. Esimerkiksi kun asuimme rivitalossa, en aina tiennyt vastaantulevasta miehestä oliko jonkun uusi poikaystävä, ja kun vielä aika useasti asuntojen omistajatkin vaihtui, meni kyllä aikaa että aloin erottaa kuka on se uusi naapuri, ja kuka on joku remonttireiska tai muuttoapumies.
Nyt asutaan omakotitalossa, jo pian vuosi asuttu, ja sanaakaan en ole sanonut yhdellekään naapurille, ihanaa! Rivitalossa oli pakko sietää ties mitä mulkkeroita, enää ei tarvi.
Olis ollu ihan kauheeta, jos vahingossa olisit tervehtinyt jotain väärää tyyppiä. Siis jotain remonttireiskaa! Eihän se käy laatuun. Vain harvoja ja valittuja kuuluu tervehtiä.
Vakavasti puhuen, en minäkään ymmärrä moukkia, jotka eivät tervehdi tai katselevat seiniä, kun tulevat vastaan. Itse olen tosi ujo ja syrjäänvetätyvä, mutta jopa minä uskallan tervehtiä. Ja jos ette halua/uskalla puhua mitään, nyökkääminenkin riittää.
Meillä kyllä tervehditään oman rapun väkeä ja naapurirapunkin kun näkee vaikka sisäpihalla. Tämä on vanha talo keskustassa. Parin viime naapuriin muuttaneen tupareissa olen ollut, itse en järjestänyt tupareita kun olin tähän muuttaessani vain käymässä suomessa ja sitten myöhemmin asetuin taloksi kun palasin suomeen.
Nuoret opiskelijatkin jotka asuu talossa vuokralla vain muutamia vuosia tervehtii oma-aloitteisesti, moni paremmin kuin muuta keski-ikäisistä aikuista jotka vain vastaavat jos joku tervehtii itse. Vanhempi väki tervehtii aina, nyökkäämällä tai heilauttamalla kättä.
Itse asiassa tuolla pihalla on varasto autotallien vieressä (vuokratila), jossa on useampi bändi harjoittelee. Ja nyt kun mietin, niin kun käyvät tauolla tai tupakilla ulkona niin morjestavat kyllä kun kulkee joku ohi, vaikka olisivat porukalla ja juttu kesken. Moikkaamattomat ovat usein miten vieraita joita ei ole nähnyt aiemmin eikä sen koommin näe.
Hississä jos sattuu samaan aikaan joillekin tuntuu luonteva small-talk olevan vaikeaa. Mutta moikkaaminen kyllä näkyy onnistuvan eikä sentään nenän edestä vedetä hissin ovea kiinni vaan kysytään että tuletko samalla kyydillä.
Töissä enemmän näkyy jurottavia ja moikkaamattomia, ei tässä talossa kyllä.
Miksi tervehtisin minulle täysin tuntematonta ihmistä?
Tervehdys -> Puhetta säästä -> Puhetta ruokailutottumuksista -> Puhetta muista naapureista -> Puhetta harrastuksista -> Yhteen muuttaminen.
Eihän nyt joka kerran vaan jaksa olla muuttamassa jonkun kanssa yhteen kun näkee hänet rapussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tervehtisin minulle täysin tuntematonta ihmistä?
Erittäin hyvin sanottu sillä perällä!
Mutta kyllä edes se pieni nyökkäys tai tai hymy kuuluu kuitenkin hyviin käytöstapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheen naapurissa (rivitalo) asuu suunnilleen samaa ikäluokkaa oleva pariskunta joilla on pari lasta. Mies on tosi mukava, moikkaa aina kun tulee vastaan tai kävelee meidän pihan ohi. Nainen taas ei ole huomaavinaan, kääntää päätä vähän toiseen suuntaan ja kävelee ohi vaikka näkee varmasti että olen tervehtimässä kun istun tuossa meidän etupihalla. Miestäni kyllä tervehtii mutta minua ei ole näkevinään. Ollaan kohta vuosi asuttu vierekkäin ja näemme toisiamme ohimennen monta kertaa päivässä. Kummallista ettei KÄYTÖSTAPOJA ole joillakin! Tai no, ehkä hän ei pidä minusta mutta en ymmärrä millä perusteilla.
Kiitos aloittajalle! Olen miettinyt aivan samaa !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kyllä on jo tökeröä jos ei moikata takaisin.
Te jotka ette vastaa takaisin edes hymyllä tai pään nyökkäyksellä, teettekö samoin myös jos bussikuski tervehtii tai kassa? Ette vastaa takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikaa... On niiin vaikeaa sanoa naapurille, että huomenta. Mutta ihan normaalia avautua alapääasioistaan ja perhehuolistaan ja yksinäisyydestään av-palstalla.
Ties vaikka kirjoittelette täällä seinänaapurinne kanssa?
Vaikka olisi terveempää keittää kahvit ja jutella kasvotusten.
Ei tasan tarkkaa ole minun naapurini.
Suurin osa naapureitani vuosien varrella on ollut jo sellaisia että en haluakkaan olla missään tekemisissä niiden kanssa. Olisi suorastaan painajaismaista olla missään tekemisissä niiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä on jo tökeröä jos ei moikata takaisin.
Te jotka ette vastaa takaisin edes hymyllä tai pään nyökkäyksellä, teettekö samoin myös jos bussikuski tervehtii tai kassa? Ette vastaa takaisin?
Miksi pitäisi moikata ihmistä jota ei edes halua tuntea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tervedi naapureita, koska en tiedä kaikista ihmisistä ovatko he naapureita vai jotain randomi-ihmisiä käppäilemässä meidän pihassa tai rapussa, kaupustelijoita, vieraita.. Esimerkiksi kun asuimme rivitalossa, en aina tiennyt vastaantulevasta miehestä oliko jonkun uusi poikaystävä, ja kun vielä aika useasti asuntojen omistajatkin vaihtui, meni kyllä aikaa että aloin erottaa kuka on se uusi naapuri, ja kuka on joku remonttireiska tai muuttoapumies.
Nyt asutaan omakotitalossa, jo pian vuosi asuttu, ja sanaakaan en ole sanonut yhdellekään naapurille, ihanaa! Rivitalossa oli pakko sietää ties mitä mulkkeroita, enää ei tarvi.Olis ollu ihan kauheeta, jos vahingossa olisit tervehtinyt jotain väärää tyyppiä. Siis jotain remonttireiskaa! Eihän se käy laatuun. Vain harvoja ja valittuja kuuluu tervehtiä.
Vakavasti puhuen, en minäkään ymmärrä moukkia, jotka eivät tervehdi tai katselevat seiniä, kun tulevat vastaan. Itse olen tosi ujo ja syrjäänvetätyvä, mutta jopa minä uskallan tervehtiä. Ja jos ette halua/uskalla puhua mitään, nyökkääminenkin riittää.
Onko sinulla mitään hajua kuinka monta ihmistä minullekkin tulee vastaan päivittäin?
Minulle on kolme eri harrastusta, käyn töissä ja sen lisäksi opiskelen.
Jos minä moikkaisin kaikkia jotka tulevat vastaan noissa paikoissa niin joutuisin moikkaamaan ainakin tuhat kertaa viikossa. Eikä ole tippaakaan liitoittelua.
Sitä paitsi miksi joku esim. haluaisi moikata naapuria joka möykkää joka viikonloppu (bileitä)? Eli ihmistä jonka tekemisistä on tehty virallinen valituskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tervehdi kadullakaan tuntemattomia.
Minulla on paljon naapureita jotka kyllä katsovat päin melkein pelästyneenä mutteivät moikkaa, ellen moikkaa ensin. Olen siis tavallinen nuori nainen, joten mussa ei pitäisi olla mitään pelottavaa. Yksi vanhempi nainen ei ikinä moikkaa, mulkkaa vaan päin. Joten lopetin hänen moikkailunsa.
mul riippuu tosi paljon taloyhtiöstä. Tän hetkisessä taloyhtiössä asuu tosi epäkohteliait ihmisiä. Pari on tullu pokkana valittamaan jostain yleisistä säännöistä, edes ensiks tervehitmättä. Toinen niistä säikäytti mut tullen mun takaa yhtäkkiä nopeasti juttelemaan, hän oli sellanen jonka joskus pakotin moikkaamaan, oltiin hississä, sanoin moi, ei vastannu, sanoin uudestaa MOI jollon sano takas moi. Kerran tosin kännissä alko puhumaan paljon, :DDDD muuten ei mitään, heti jos näkee niin kääntää pään.
Sit on muutamii vanhempia, jotka aggressiivisesti tuijottaa päästä varpaisii ja odottaa et aina väistyn yms, ja jos joskus erehdyn sanomaan "terve" tai moi, niin ei vastausta. äkkiä vaan ohi melkein tönien samalla.
Sit just muutti vissii uudet todella mukavat??? naapurit jotka alko kännissä uhittelemaan...?? mua, joka en juo edes alkoholia... :DDDDDDD ja se oli vielä se miespuolinen. ja oon siis nainen.
en ymmärrä mikä niitä vaivaa :D
sit ku meen vaikka tutun luona käymää, jokainen naapuri ilosena moikkaa ja jutteleeki. :DD näin kumman suuria eroja ihan talokohtasesti...... :) ite oon ystävällinen ihminen siis, siks en ymmärrä.
Maalta tulleen tunnistaa kun se nostaa pysäkillä kättään raitiovaunulle, ajaa bussilla muutaman pysäkinvälin ja huutaa keskiovelta kiitos, hissistä tullessaan huutaa hei.
Siis se kuuluu ihan peruskäytöstapoihin että ollaan kohteliaita ihmisille jotka ovat naapureita. Pitää olla kehitysvammainen jos ei tällaista ymmärrä. Olen itse omissa oloissa viihtyvä ihminen eikä kiinnosta olla kavereita naapureiden kanssa mutta totta kai tervehdin, ainakin silloin jos minua tervehditään. Tekis mieli potkia hengiltä ihmiset joilla ei minkäänlaisia käytöstapoja ole.
Moikkaisin mutta tuntuvat pelkäävän ja välttelevän.
Alakerran koira mummo joskus tervehtii.
Mulle ihan sama.
OK: sä voit tervehtiä sitä toista sanomalla sille
- "Marhaba" (terve) tai "Halla Halla" (haloo haloo)" molemmat yleisiä tervehdyksiä arabiaksi, ja sitten jos hän alkaa moikata sua takasin, niin vastaat "Il hamdulilla" (menee niin hyvin kuin jumala suo ts. ihan okei menee).
- ranskaksi "Ça va" (terve/kuinka menee - lausutaan 'sava'), jos sulta kysytään niin siihen vastataan samalla tavalla "Ça va" .
Ei kovin vaikeaa ja saat varmasti hymyn vaivan palkaksi ja naapuri muistaa että olet okei kaveri, saattaa jopa jossain välissä tehdä pikku palveluksen sun puolesta, vaikka pudottaa postin/lehden luukusta kun olet lomalla, ettei asunto näytä tyhjältä.