Lue keskustelun säännöt.
Miksi et tervehdi naapuria?
21.03.2014 |
Asun kerrostalossa ihan hyvällä ja rauhallisella alueella. Olen jo pitkään ihmetellyt joidenkin naapurieni toimintaa eli sitä, että he eivät halua ( tai pysty?) tervehtiä minua pihalla tai rappukäytävässä vastaan tullessaan. Suurin osa kyllä sanoo ihan normaalisti hei, mutta jotkut katselevat seiniä vastaantullessaan eli "eivät huomaa" minua, tai oudoimmat jopa katsovat kyllä silmiinkin, mutta kun sanon hei, he vaan tuijottavat takaisin sanomatta mitään. Eli nyt haluaisinkin kysyä nimenomaan teiltä, jotka näin toimitte, mihin tämä perustuu. En vaan ymmärrä miten aikuinen ihminen ei osaa käyttäytyä tuon paremmin. Itsekin olen luonteeltani enemmän ujo ja syrjäänvetäytyvä enkä halua olla sen kummemmin tekemisissä naapurieni kanssa, mutta silti minulle ei tuota vaikeuksia tervehtiä heitä, mielestäni tämä kuuluu normaaleihin käytöstapoihin. Ymmärtäisin jos kyse olisi jollain lailla syrjäytyneistä tai mielenterveysongelmaisista ihmisistä, mutta kyse on ihan tavallisista työssäkäyvistä ihmisistä, enkä usko, että juuri meidän taloomme olisi kasautunut erityisen paljon mielenterveysongelmaisia. Eli lähinnä kiinnostaisi, miksi toimitte näin ja kohdistuuko se vain joihinkin tiettyihin ihmisiin vai kaikkiin naapureihinne. Pakostakin on nimittäin käynyt mielessä, että johtuuko tuo käytös jotenkin minusta, mutta en kyllä usko, että asia on niin. Itse olen aluksi yrittänyt tervehtiä tällaista ihmistä, mutta saatuani pari kertaa vastaukseksi tyhjän tuijotuksen, olen myös lopettanut tervehtimisen ja alkanut katsella seiniä kyseisen ihmisen tullessa vastaan. Myös työkavereistani löytyy muuten samanlaisia tapauksia, eli katsellaan seinille kun tullaan käytävällä vastaan tai ei vastata tervehdykseen.
Kommentit (92)
Ennemmin tai myöhemmin tulee ongelmia, jos alkaa ottamaan kontaktia naapureihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikaa... On niiin vaikeaa sanoa naapurille, että huomenta. Mutta ihan normaalia avautua alapääasioistaan ja perhehuolistaan ja yksinäisyydestään av-palstalla.
Ties vaikka kirjoittelette täällä seinänaapurinne kanssa?
Vaikka olisi terveempää keittää kahvit ja jutella kasvotusten.
Ei tasan tarkkaa ole minun naapurini.
Suurin osa naapureitani vuosien varrella on ollut jo sellaisia että en haluakkaan olla missään tekemisissä niiden kanssa. Olisi suorastaan painajaismaista olla missään tekemisissä niiden kanssa.
Sama juttu.Vielä se nälvintä ja kuullut ilkeät kommentit näiltä itseään ylentäviltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tervedi naapureita, koska en tiedä kaikista ihmisistä ovatko he naapureita vai jotain randomi-ihmisiä käppäilemässä meidän pihassa tai rapussa, kaupustelijoita, vieraita.. Esimerkiksi kun asuimme rivitalossa, en aina tiennyt vastaantulevasta miehestä oliko jonkun uusi poikaystävä, ja kun vielä aika useasti asuntojen omistajatkin vaihtui, meni kyllä aikaa että aloin erottaa kuka on se uusi naapuri, ja kuka on joku remonttireiska tai muuttoapumies.
Nyt asutaan omakotitalossa, jo pian vuosi asuttu, ja sanaakaan en ole sanonut yhdellekään naapurille, ihanaa! Rivitalossa oli pakko sietää ties mitä mulkkeroita, enää ei tarvi.Olis ollu ihan kauheeta, jos vahingossa olisit tervehtinyt jotain väärää tyyppiä. Siis jotain remonttireiskaa! Eihän se käy laatuun. Vain harvoja ja valittuja kuuluu tervehtiä.
Vakavasti puhuen, en minäkään ymmärrä moukkia, jotka eivät tervehdi t
Olet ujo ja syrjäänvetäytyvä, muttet käsitä miksi joku ei uskalla tervehtiä?
Joskus siksi, ettei vastakaikua tule.
Kauanko itse jatkat tapaa, johon toinen ei ilmeellään tai eleellään reagoi?
Toisin sanoen, tervehtisitkö aina, jos et saisi kertaakaan vastakaikua? Et yhden yhtä kertaa?
Vierailija kirjoitti:
Ainoa naapuri jota en ole koskaan tervehtinyt oli mt-ongelmista kärsivä nuori mies joka asui samassa kerrostalossa. Tai siis moikkailin alkuun, mutta lopetin kun ei koskaan vastannut.
Eli sun käytös liittyy jotenkin siihen toiseen ihmiseen ja sen käytökseen?
Osaatko ajatella, miksi joku ei tervehdi tätä kautta: hän ei saa sinulta vastausta eli reagoi sinun toimintatapaasi olemalla huomioimatta terveyhdyksen kautta.
Ennen tervehdin, mutta viimeisen 20 vuoden aikana muutos tullut, että nuorempi väki ei tervehdi.
Mitä vanhempi ikäryhmä sitä enemmän tervehditään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kun asuin rivarissa yritin monesti tervehtiä naapuruston pariskuntaa. Kumpikaan ei vastannut koskaan. Ihmettelin miten narsistisia paskiaisia pitää olla ettei viitsi heitä sanoa. Mutta kylläpä tämä mies nuorta tyttöystävääni kuitenkin aina tervehti(?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tervedi naapureita, koska en tiedä kaikista ihmisistä ovatko he naapureita vai jotain randomi-ihmisiä käppäilemässä meidän pihassa tai rapussa, kaupustelijoita, vieraita.. Esimerkiksi kun asuimme rivitalossa, en aina tiennyt vastaantulevasta miehestä oliko jonkun uusi poikaystävä, ja kun vielä aika useasti asuntojen omistajatkin vaihtui, meni kyllä aikaa että aloin erottaa kuka on se uusi naapuri, ja kuka on joku remonttireiska tai muuttoapumies.
Nyt asutaan omakotitalossa, jo pian vuosi asuttu, ja sanaakaan en ole sanonut yhdellekään naapurille, ihanaa! Rivitalossa oli pakko sietää ties mitä mulkkeroita, enää ei tarvi.Olis ollu ihan kauheeta, jos vahingossa olisit tervehtinyt jotain väärää tyyppiä. Siis jotain remonttireiskaa! Eihän se käy laatuun. Vain harvoja ja valittuja kuuluu tervehtiä.
Vakavasti puhuen, en minäkään ymmärrä moukkia, jotka eivät tervehdi t
Kuulostat yksinäiseltä ennemmin kuin ujolta, kun sinulta saa yllättävässä tilanteessa heti sanaa tai elettä ulosm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ammoin asuin poikaystävän kanssa yhdessä. Poikkis oli supersosiaalinen tapaus ja kaveerasi kaikkien naapureiden kanssa. Niinpä meillä kotona ei hetken rauhaa ollut, kun kuka tahansa naapuri saattoi milloin tahansa paukata ovesta sisään kyselemään "Missä Ville? Millon se tulee kotiin?". Puhumattakaan siitä jos "ville" oli kotona, silloin kahvipöydässä mölisi tuon tuosta joku äänekäs sakki. Olin omassa kotonani jatkuvasti varpasillani, niin kuin olisin asiakaspalvelupisteen päivystäjä ja joku sivuhenkilö.
Kun muutin eron jälkeen omaan asuntoon voitte olla varmoja etten vilkaissutkaan yhteenkään naapuriin.
Olisi hyvä tuntea edes jotain naapuria vähän paremmin, niin voi tarvittaessa olla helpommin yhteydessä.
Itselläni on ollut estona terveyteni tila ja elämäntilanteeni. Joskus vielä haluaisin tutustua johonkin naapuriini tässäkin taloyhtiössä paremmin.
Viimeksi, kun kohtasin naapurin olin tosi väsynyt, vasta itkenyt erästä asiaa, rasittanut itseäni ylimääräistä, pää oli kipeä, hengitystiet olivat ahtautuneet niin että kurkkuakin puristi, eikä ääni olisi tullut niin hyvin ja siitä olisi seurannut helposti yskä. Kohtasin lähinaapurin omassa kerroksessa heti hissin edessä, mutta katsoin alaviistoon, sivuutin hänet, eikä hänkään tervehtinyt sitten. Eihän se kohteliasta ollut. Muutenkin elämä potkinut päähän monin tavoin ja tämä kyseinen naapuri myös häiritsee lyömällä kotiovensa niin isosti kiinni, että siihen voi herätä makuuhuoneessaan hiljaisuusaikanakin, eikä se päivisinkään ole miellyttävä, kun kuuluu oikeasti ihan turhaa pauketta, jota ei tarvitsisi lisätä peruselämisen äänien ja joidenkin satunnaisempien extraäänien päälle, jotka taas eivät häiritse. Aika isosti se kuuluu, varsinkin makuuhuoneeseen, joka heti käytävän seinän vieressä. Muuten hän ei häiritse, eikä ole häntä muuten vastaan mitään, mutta tuollaiset kovat hakkausäänet ovat pahoja, kun niihin ei auta aina korvatulpatkaan, kuten esim. äänekkäämpään tv:seen tai vieraisiin auttaisivat paremmin. Ehkä hän ottaa jatkossa paremmin huomioon, jos saa vaikka yleisen huomautuksen asiasta. Itse huomioin naapurit aina ovien käytössä. Olisin tervehtinyt, jos asiat olisivat olleet vähän paremmin. Jos olisin ollut kauempana olisin voinut paremmin tervehtiä mahdollisesti vaikka kädellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne enkä halua tutustua. Jos ovat äänettömiä ja hajuttomia niin kaikki ok.
Mulla on huono kaukonäkö. En erota ihmisiä, kasvonpiirteitä enkä sitä tervehtivätkö he minua vai eivät. Näen vain hahmoja.
Lakkasin tervehtimästä naapurin mummoa, kun hän alkoi tupakoida muiden asuntojen raitisilmaventtiileiden alla.