Lue keskustelun säännöt.
Vihan purkaminen
24.04.2014 |
En varmaan ole ainoa joka miettii uutta tapaa purkaa vihaa.
Kertokaas tänne omat hyvät tapanne vihan purkamiseen.
Kommentit (8)
Mä puran vihaa yleensä piirtämällä tai maalaamalla, teen yhtä mustia ja synkkiä töitä ku miltä musta sillä hetkellä tuntuu. Se helpottaa. Kuuntelen myös metallimusaa, kun on vihainen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen olisin sanonut, että kettuileminen jollekin läheiselle syystä tai syyttä. Olen onneksi päässyt siitä vaiheesta yli. Mulla toimii kaikki, missä saa kropan liikkeelle. Mitä rasittavampaa, sen parempi. Voin hyvin kuvitella, että jotkut triathlonistit ja crossfit-treenarit olis maailman lepposimpia ihmisiä :)
Mindfulness auttaa vihaisuuteen ja tunnemyrskyihin ylipäänsä: keskitetään huomio omaan hengitykseen tai siihen, miltä kropassa tuntuu sillä hetkellä, tai mitä ajatuksia ja tunteita mielessä on. Annetaan niiden tulla mitään korjaamatta, hylkäämättä tai kieltämättä. Suhtaudutaan itseen ymmärtäväisesti, samalla tavoin kuin jos joku läheinen ystävä kertoisi olevansa vihainen. Kannattaa tutustua aiheeseen, kirjastossa on paljon aiheesta, suomeksi aiheesta löytää tietoa hakusanalla tietoisuustaidot.
Persettä kourivan miehen hakkaaminen on suosittua tuolla toisessa ketjussa.
Googleta vihanhallinta. Meillä on ollut tuon suhteen ongelmia siinä määrin, että avioero on kolkutellut ovella. Vihanhallinnan opiskelusta on ollut konkreettisesti apua. Se perustuu tunteiden ja tarpeiden ymmärtämiselle, jolloin itse tilanteeseen saa työkaluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettisin, mistä olen vihainen, onko tunne sopivassa suhteessa tapahtuneeseen ja jos tuntuu, että olen liikaa tai liian vähän vihainen, miettisin miksi. Että mitä muita tunteita on mukana, pelkoa, vanhoja vääryyksiä, harhakäsityksiä. Ja miettisin, mitä asialle voi tehdä vai voiko mitään. Jos ei voi mitään, yrittäisin tehdä kuitenkin jotain yleisesti tilannetta korjaavaa jos mahdollista. Sitten ei tarvitse purkaa kiukkua halonhakkuuseen, kun alkaa nähdä tilanteen selkeämmin ja ymmärtää kiukun aiheuttajankin käytöstä.
Sitä paitsi jos kiukuspäissä hakkaa halkoja, saattaa lipsahtaa. Vaikka se onkin äärimmäisen tyydyttävää puuhaa silloin. Oikein kun suututtaa, halkeaa nekin muutama pölli, jotka ovat jääneet seinän viereen pyörimään kun eivät normaalipäivänä kirvestä usko.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 00:15"]
Miettisin, mistä olen vihainen, onko tunne sopivassa suhteessa tapahtuneeseen ja jos tuntuu, että olen liikaa tai liian vähän vihainen, miettisin miksi. Että mitä muita tunteita on mukana, pelkoa, vanhoja vääryyksiä, harhakäsityksiä. Ja miettisin, mitä asialle voi tehdä vai voiko mitään. Jos ei voi mitään, yrittäisin tehdä kuitenkin jotain yleisesti tilannetta korjaavaa jos mahdollista. Sitten ei tarvitse purkaa kiukkua halonhakkuuseen, kun alkaa nähdä tilanteen selkeämmin ja ymmärtää kiukun aiheuttajankin käytöstä.
Sitä paitsi jos kiukuspäissä hakkaa halkoja, saattaa lipsahtaa. Vaikka se onkin äärimmäisen tyydyttävää puuhaa silloin. Oikein kun suututtaa, halkeaa nekin muutama pölli, jotka ovat jääneet seinän viereen pyörimään kun eivät normaalipäivänä kirvestä usko.
[/quote]
Allekirjoitan täysin tuon viimeisen lauseesi. Vihaisena sitä on tosi aikaansaava. Itse rupean siivoamaan, kun ottaa pannuun.
Halkojen hakkaaminen. Nyrkkeilysäkin hakkaaminen. Tyynyn hakkaaminen. Itsensä hikeen juokseminen. Treenaaminen. Ulkosalla puuhastelu, vaikka puutarhatyöt. Metsässä käveleminen. Jonkin instrumentin soittaminen kovaa ja korkealta. Kirjoittaminen.