Lue keskustelun säännöt.
Epäreilu työnhaku
14.04.2014 |
Mihin epäreiluihin asioihin olet törmännyt työnhaun yhteydessä? Onko työ mennyt itseäsi selvästi vähemmän pätevälle henkilölle? Onko haastattelussa kysytty liian henkilökohtaisia asioita tai muuten vain typeriä asioita? Oletko törmännyt työnhakijoiden kyykyttämiseen?
Itse kävin eräässä myyjän työn haastattelussa jonka jälkeen haastattelija ilmoitti, että minun täytyy samana iltana kirjoittaa hänelle esseemuodossa kuvitteellisen tarinan jossa myyn eskimolle pakastimen. Kyseinen myyntityö ei sisältänyt olenkaan kodinkoneiden myyntiä.
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 15:06"]
No kyllähän näitä nyt on pilvin pimein. Haastattelussa luvataan maat ja taivaat, sovitaan yhteydenottoaika ja mitään yhteydenottoa ei koskaan tule. Mikä siinä oikein on, että jopa suuret ja ansioituneet yritykset hoitavat rekryjutut aina sillä linjalla että lällällää, eipäs muuten koskaan soiteta, mutta sovitaan nyt joku aika kuitenkin? Tai sitten on nämä, jossa ilmoituksessa ei lue palkasta mitään ja haastattelussa kuulet, että kyseessä on palkaton työ. Olen siis 24-vuotias nainen ja loppusuoralla yliopisto-opinnoissa. Mistä hitosta ne rahat sitten siihen elämiseen pitäisi 24-vuotiaan repiä, jos kesätyö tarkoittaa tässä iässä palkatonta harjoittelua? Ja näihinkin töihin kyllä löytyy hakijoita pilvin pimein.
[/quote]
Minulle kävi noin PwC :llä. Oli käytännössä luvattu työ ja sitten ei soita tai vastata soittoon. Sanomattakin selvää, etten asioi nykyisessä työssänikään tuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 14:37"]Julkisella sektorilla ikävä juttu on aina se, kun paikka tulee julkiseen hakuun, mutta samaa paikkaa on hoitanut joku muu jo kauan aikaa pätkätöinä. Ja sitten valitaan se, joka sitä hoisi aiemmin.
[/quote]
Niinpä. Se on ihan oikein, että hyväksi havaittu pätkätyöntekijä saa paikan. Se vaan mättää että se paikka on pakko laittaa auki ja sitten väkeä laukkaa turhaan haastatteluissa.
[/quote]
Joo, opettajan paikkoja hakeneena olen törmännyt tuohon monta kertaa. Ymmärrän, että laki vaatii julkisen haun, mutta minusta olisi rehtorilta reilua myöntää ihan suoraan, että kyseistä paikkaa on hoitanut pätkissä pätevä sijainen jo pitkään ja on myös hakenut paikkaa. Olen etukäteen soittanut aina ja kysynyt asiaa. Jotkut kyllä sanovatkin, että heillä on jo hyvä ehdokas (suoraanhan ei asiaa voi sanoa), mutta toiset ovat ihan "ei meillä ole yhtään ketään ehdokasta etukäteen tiedossa".
Kerran menin haastatteluun tämmöiseen paikkaan. Siinä odotusaulassa sitten toinen hakija alkoi juttusille kanslistin kanssa, jonka ovi oli auki, ja heidän keskustelustaan kyllä kävi ilmi, miten asia on. "Ai, sinä nyt sitten tulit ihan viralliseen haastatteluun, hehhehheh." "Joo, tässä sain just noi kokeet tarkastettua, täytyykin reksin kanssa puhua siitä Juusosta."
Kaikkein typerimpiä ovat sellaiset haastattelut, joissa on paikalla kööri koulutuslautakunnan jäseniä, jotka eivät tiedä kyseisestä koulusta mitään. Olen kysynyt esimerkiksi sitä, kuinka suuria luokkakoot ovat, kuinka monta luokkaa on tarkoitus opettaa, mihin aikaan koulu alkaa, onko omaa luokkahuonetta, mitä kirjaa käytetään, missä kunnossa koulukirjasto on, kuinka monta ainekollegaa koulussa on... Eivät ole osanneet vastata. Hiukan turhauttavaa. Sekin jo auttaisi, jos rehtori olisi paikalla, hän osaisi sanoa edes jotain. Tosin yksikään rehtori ei ole koskaan osannut kertoa, mikä kirjasarja on käytössä.
Onneksi olen jo saanut vakipaikan.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 16:10"]
Hain aikanaan eräässä suomalaisessa ex-matkapuhelinfirmassa avoinna olevaa asiantuntijatehtävää. Haastattelu meni hyvin ja pääsin psykologisiin testeihin. Testeissä ei ollut muuten mitään kummallista, mutta vähän ihmetetytti, kun psykologi kysyi, mitä isäni tekee työkseen. Wtf, miksi tällaista kysellään kolmikymppiseltä ihmiseltä?!
[/quote]
Minulta kysyttiin lemmikkikysymyksen lisäksi myös mitä vanhempani tekevät työkseen ja olen myös kolmekymppinen.
T. 19
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 17:12"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 15:06"]
No kyllähän näitä nyt on pilvin pimein. Haastattelussa luvataan maat ja taivaat, sovitaan yhteydenottoaika ja mitään yhteydenottoa ei koskaan tule. Mikä siinä oikein on, että jopa suuret ja ansioituneet yritykset hoitavat rekryjutut aina sillä linjalla että lällällää, eipäs muuten koskaan soiteta, mutta sovitaan nyt joku aika kuitenkin? Tai sitten on nämä, jossa ilmoituksessa ei lue palkasta mitään ja haastattelussa kuulet, että kyseessä on palkaton työ. Olen siis 24-vuotias nainen ja loppusuoralla yliopisto-opinnoissa. Mistä hitosta ne rahat sitten siihen elämiseen pitäisi 24-vuotiaan repiä, jos kesätyö tarkoittaa tässä iässä palkatonta harjoittelua? Ja näihinkin töihin kyllä löytyy hakijoita pilvin pimein.
[/quote]
Minulle kävi noin PwC :llä. Oli käytännössä luvattu työ ja sitten ei soita tai vastata soittoon. Sanomattakin selvää, etten asioi nykyisessä työssänikään tuolla.
[/quote]
Olen luullut, että PwC on hyvän työnantajan maineessa..
Hain paikkaa apteekista, farmaseutti piti itse haastattelun. Vaatimuksia työhön ei ollut, kielivaatimuksen lisäksi, ja se täyttyi kohdallani kirkkaasti. Olin lisäksi ollut juuri vähän aikaa sitten 6kk myyjänä, eli asiakaspalvelustakin oli kertynyt jo mukavasti kokemusta (kuten kassatyöstäkin, johon hain).
Farmaseutti oli jotenkin inhottava, puhui minulle todella ilkeitä juttuja alaisistaan, toisaalta kiinnostuneena selasi todistuksiani ja kyseli, toisaalta vähätteli jatkuvasti. Haastattelu katkesi kun farmaseutin kouluikäinen lapsi soitti ja äitinsä alkoi lässyttämään puhelimeen! Siis ihan lässynlää-mussutusta, "kultapieni äiti ei nyt voi puhua mussunmussun". :O Kuuntelin tätä minuutin tai kaksi, puhelun jälkeen farmaseutti tarjosi vajaan tonnin bruttopalkkaa kokopäivätyöstä ja harjoittelijan nimekkeellä. En ollut kiinnostunut, vaan kerroin että haen ilmoituksessa tarjottua diiliä, sovitulla palkalla (1200€ brutto). Farmaseutti alkoi naureskelemaan ja kertoi, että saa "koska tahansa jonkun opiskelijan tohon kassalle". Haastattelu päättyi siihen, paitsi että kun olin jo apteekin asiakastiloissa, farmaseutti haukkui vielä kenkäni kaikkien kuullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus parikymppisenä hain vastaanottovirkailijan paikkaa. Haastatteijoina oli kaksi naista. Kysymyksinä oli mm. mikä on horoskooppimerkkini ja paras kotoa saatu oppi elämää varten jne. Välillä loivat silmäyksiä toisiinsa ja huomasi etteivät olleet tosissaan mua haastattelemassa. Viihdyttivät toisiaan keksimällä nuorelle ja ihan nätille tytölle typeriä kysymyksiä.
Unohtui vielä mainita, että tosiaan tuon esseen kirjoituksen jälkeen olisi työnantaja soittanut ja kutsunut parhaat ns kilpailupäivään. Tarkoitus olisi ollut myydä yhden lauantaipäivän ajan muiden hakijoiden kanssa kilpaa tuotteita ja eniten myynyt saisi työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^No huhhuh.. :D Kyse VAIN _MYYJÄN_ työstä :D olisin nauraen kävellyt ulos
Olen käynyt erään vapaaehtoistyön haastattelussa, joka pidettiinkin eri kielellä kuin mitä oli ilmoitettu ja jossa piti yllättäen myydä vakuuttavasti satunnaista kynää...
Kyseisestä järjestöstä jäi kieltämättä aika ikävä vaikutelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YIT:llä oli aika läppä prosessi asiantuntijapaikkaan. Huomasi että ns. tytöt hoiteli hommaa.
Musta tuntuu, etten oikeastaan ikinä ole asiallisessa haastattelussa ollutkaan. Pahimpia oli ehkä haastattelu, jonka piti tapahtua rekrytoijan kutsusta lounaan yhteydessä. Jossain vaiheessa kyseinen rekrytoija huomasi ylittäneensä minulle varatun ajan, pahoitteli pikaisesti, otti takkinsa ja hävisi, ennen kuin ehdin edes huomata, mitä tapahtui. Tajusin jääneeni siihen pöytään maksamattomien tilausten kanssa... Ei varmaan yllätä, jos paljastan, että kun lopulta kahden viikon soittelun jälkeen sain kyseisen p*skiaisen puhelimitse kiinni, hakemani paikka oli jo täytetty talon sisältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuossa on epäreilua, jos jokaisella on samat mahdollisuudet?
Julkisella sektorilla ikävä juttu on aina se, kun paikka tulee julkiseen hakuun, mutta samaa paikkaa on hoitanut joku muu jo kauan aikaa pätkätöinä. Ja sitten valitaan se, joka sitä hoisi aiemmin. Monesti työt ainakin omalla koulutustaustallani ovat niin kapealta osaamisalalta, että jos on kokemusta ko työstä (mitä sisäisellä hakijalla on tietysti ja tuoreena), paikka on pätevyysvaatimusten kanssa varma.
Musta on erittäin hyvä että pätkäläiset saavat vakipaikat, mutta itseäni toki harmittaa, kun sitten jälkikäteen kuulen että valittu oli ihan samassa tehtävässä jo ennestään ja oma panostukseni paikanhakuun oli oikeasti aika turha.
No, uutta matoa koukkuun vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin raskauden takia valitsematta virkaan, vaikka olin heittämällä kaikista hakijoista ansioitunein.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 14:37"]Julkisella sektorilla ikävä juttu on aina se, kun paikka tulee julkiseen hakuun, mutta samaa paikkaa on hoitanut joku muu jo kauan aikaa pätkätöinä. Ja sitten valitaan se, joka sitä hoisi aiemmin. Monesti työt ainakin omalla koulutustaustallani ovat niin kapealta osaamisalalta, että jos on kokemusta ko työstä (mitä sisäisellä hakijalla on tietysti ja tuoreena), paikka on pätevyysvaatimusten kanssa varma.
Musta on erittäin hyvä että pätkäläiset saavat vakipaikat, mutta itseäni toki harmittaa, kun sitten jälkikäteen kuulen että valittu oli ihan samassa tehtävässä jo ennestään ja oma panostukseni paikanhakuun oli oikeasti aika turha.
No, uutta matoa koukkuun vaan.
[/quote]
Niinpä. Se on ihan oikein, että hyväksi havaittu pätkätyöntekijä saa paikan. Se vaan mättää että se paikka on pakko laittaa auki ja sitten väkeä laukkaa turhaan haastatteluissa.
Isäni kertoi kerran miten aikanaan sai nykyisen työnsä, jossa ollut siis parikyt vuotta. Työhaastattelussa oli samaan aikaan kaksi hakijaa ja heille esitettiin samat kysymykset. Lopuksi haastattelija kysyi palkkatoivetta ensi siltä toiselta haastateltavalta ja sitten isältäni joka tietysti pyysi satasen vähemmän ja sai paikan :D Aika epäreilua sille toiselle joka joutui ensin vastaamaan isäni kuullen joka pääsi tietysti aina pistämään paremmaksi. Mutta hyvä että hän sain töitä :D
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 14:31"]
Mitä tuossa on epäreilua, jos jokaisella on samat mahdollisuudet?
[/quote]
Niinpä, tuollaiset tehtävät nyt vain ovat joidenkin rekrytoijien keino katsoa miten ihminen reagoi johonkin hölmöön tilanteeseen tai haasteeseen. Sieltä on sitten helppo poimia se tai ne, jotka luultavasti tulevat hommassa pärjäämään.
Yksi työpaikka meni sivu suun, ja sain jälkikäteen kuulla, että paikan oli saanut erään työntekijän vasta lukiosta valmistunut tytär. Kyllä vähän ärsytti, kun itsellä oli kuitenkin useampi vuosi kokemusta alalta.
No kyllähän näitä nyt on pilvin pimein. Haastattelussa luvataan maat ja taivaat, sovitaan yhteydenottoaika ja mitään yhteydenottoa ei koskaan tule. Mikä siinä oikein on, että jopa suuret ja ansioituneet yritykset hoitavat rekryjutut aina sillä linjalla että lällällää, eipäs muuten koskaan soiteta, mutta sovitaan nyt joku aika kuitenkin? Tai sitten on nämä, jossa ilmoituksessa ei lue palkasta mitään ja haastattelussa kuulet, että kyseessä on palkaton työ. Olen siis 24-vuotias nainen ja loppusuoralla yliopisto-opinnoissa. Mistä hitosta ne rahat sitten siihen elämiseen pitäisi 24-vuotiaan repiä, jos kesätyö tarkoittaa tässä iässä palkatonta harjoittelua? Ja näihinkin töihin kyllä löytyy hakijoita pilvin pimein.
Kerran menin toiveikkaana myyjän paikan haastatteluun. Ilmoituksesta sai käsityksen, että kyseessä olisi ihan normaali myyntityö, mutta ei jestas sitä todellisuutta. Kyseessä olikin puhelinmyyjän työ proviisiopalkalla. Haastattelija vaikutti olevan krapulassa, hiukset takussa ja ihan hirveä nukkavieru villatakki päällä. Joi koko haastattelun ajan energiajuomaa ja kyseli ihan tyhmiä kysymyksiä, kuin olisin joku pikkulapsi. Kehui vielä, kuinka taukotilassa on Playstation ja lauantaisin saavat työntekijät limsaa. Olisi pitänyt kirjoittaa työsopimuskin saman tien tai paikkaa ei heru. Oli kuulemma monta muutakin hakijaa samaan paikkaan. Hahhahh, sanon minä :D
Toisen kerran kesätyöhaastattelussa haettiin sellasta jokapaikanhöylää johonkin yliopiston projektiin. Kaksi tohtoriopiskelijaa haastatteli.
Sitten ilmoitettiin, että työhön kuuluu kahden viikon keikka Tukholmaan johonkin tapahtumaan. Ja mun pitäisi mennä sinne heidän projektin veneellä, matka kestää ainakin 4 päivää ja se veneen kippari on tosi outo tyyppi. Sellanen vanha kummallinen ukko. Ja siellä veneessä pitää asua sen ukon kanssa. Haastattelijat alkoi hihitellä.
Sanoin, että joo, no pitäs varmaan tutustua siihen ukkeliin ensin. Usein ne oudot ukot on sitten oikein mukavia, kun tutustuu.
Haastattelijat jatkoi hihittelyä ja loi toisiinsa merkitseviä katseita ja sanoi, että no, se on vähän sellanen.... HIHIHIHIIII....
Olin vaan, että niin. Mitä sitten?
No, menisitkö oudon ukon kanssa kahdeksi viikoksi purjeveneeseen. HIHIHIIII...
Tähän sanoin, että onko tämä nyt se kysymys, jolla testataan haastateltavan reagointia outoihin tilanteisiin? Meni nyt vähän metsään, kuulkaas. Pitäkää hauskaa muiden haastateltavien kanssa, tämä ei nyt tainnut olla sellainen työyhteisö, joka mua kiinnostaisi. Heipat.
Joku asiallisuus noissa jutuissa saisi olla.