Epäreilu työnhaku

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 14:37"]Julkisella sektorilla ikävä juttu on aina se, kun paikka tulee julkiseen hakuun, mutta samaa paikkaa on hoitanut joku muu jo kauan aikaa pätkätöinä. Ja sitten valitaan se, joka sitä hoisi aiemmin. Monesti työt ainakin omalla koulutustaustallani ovat niin kapealta osaamisalalta, että jos on kokemusta ko työstä (mitä sisäisellä hakijalla on tietysti ja tuoreena), paikka on pätevyysvaatimusten kanssa varma. 

Musta on erittäin hyvä että pätkäläiset saavat vakipaikat, mutta itseäni toki harmittaa, kun sitten jälkikäteen kuulen että valittu oli ihan samassa tehtävässä jo ennestään ja oma panostukseni paikanhakuun oli oikeasti aika turha. 

No, uutta matoa koukkuun vaan. 

[/quote]

Niinpä. Se on ihan oikein, että hyväksi havaittu pätkätyöntekijä saa paikan. Se vaan mättää että se paikka on pakko laittaa auki ja sitten väkeä laukkaa turhaan haastatteluissa.

[/quote]

Minä opin hyvin äkkiä soittamaan ja kysymään, onko tämä todellinen työpaikka vai onko teillä jo tekijä. Ovat sanoneet ihan suoraan, etteivät ketään oikeasti tarvitse, huojentuneina, että taas on yksi hakemus vähemmän pinossa. Ja minä olen kiittänyt kauniisti rehellisyydestä ja aikani ja hermojeni säästämisestä.

Tällä konstia harmittaa paljon vähemmän se, ettei ikinä pääse haastatteluunkaan. Kun voi miettiä, että olisin pettynyt kolminkertaisesti, jos en olisi soitellut etukäteen.

Kahden kuukauden hakemisen jälkeen totesin, ettei minua tässä tilanteessa tosiaan kukaan kaipaa. Teen sitten omiani edelleen.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 14:30"]

Musta tuntuu, etten oikeastaan ikinä ole asiallisessa haastattelussa ollutkaan. Pahimpia oli ehkä haastattelu, jonka piti tapahtua rekrytoijan kutsusta lounaan yhteydessä. Jossain vaiheessa kyseinen rekrytoija huomasi ylittäneensä minulle varatun ajan, pahoitteli pikaisesti, otti takkinsa ja hävisi, ennen kuin ehdin edes huomata, mitä tapahtui. Tajusin jääneeni siihen pöytään maksamattomien tilausten kanssa... Ei varmaan yllätä, jos paljastan, että kun lopulta kahden viikon soittelun jälkeen sain kyseisen p*skiaisen puhelimitse kiinni, hakemani paikka oli jo täytetty talon sisältä.

[/quote]

Kai laitoit laskun perään?

Olin viime syksynä haastattelussa, johon pomo ja toinen asiantuntija tulivat myöhässä (HR-ihminen oli paikalla), "kun nyt oli tällainen päivä". Pomo tuijotti minua kuin kivettyneenä, kun yritin esitellä osaamistani, ja lähti sitten vastaten puheluun, eikä tullut takaisin. Varmaan tökeröin haastattelu, jossa olen ollut, en ollut mitenkään yllättynyt, että en saanut paikkaa.

Menin haastatteluun toimistopaikasta, haastattelija oli paikan esimiesnainen. Kertoi selkävaivoistaan ja kuinka on vaikeaa löytää suomalaisia ahkeria toimistoihmisiä, virolaiset on parempia. Ei oikein keksinyt kysymyksiä keskustelun edetessä, ja sanoi sitten ettei oikein tiedä mitä kysyisi, kun oli oikeastaan jo päättänyt palkata edellisen haastateltavan, mutta nyt kun minusta onkin kova vastus hänelle, niin on hämillään tilanteesta. Autoin sitten kertomalla asioita oma-aloitteisesti. 

Työpaikkaa välittänyt vuokrafirma soitti minulle haastattelun jälkeen ja kyseli fiiliksiä. Sanoin suoraan etten ole varma ottaisinko paikan vaikka saisin. Minusta esimies ei käyttäytynyt tarpeeksi ammattimaisesti, tätä tosin en ääneen sanonut. Olin onnellinen kun en saanut paikkaa :D

Olin kahden viimeisen joukossa toisella kierroksella ja paikasta oli luvattu soittaa. Olin hyvin kiinnostunut paikasta. Soitin perään, kun mitään ei ollut kuulunut. Sanoi, että joo, oletkin ollut tässä asialistallani. Kävi ilmi, etteivät valinneet kumpaakaan meistä kahdesta, vaan painottivat sittenkin sallaista osaamista, jota kummallakaan meistä ei ollut ja alkoivat etsiä kandidaatteja uudelleen ilmeisesti ensimmäisellä kierroksella haastateltujen joukosta.

Yhteen asiantuntijapaikkaan hakiessani johtaja kysyi tokalla kierroksella mm. onko minulla lemmikkejä ja sisaruksia. Toinen haastattelijoista ihmetteli ääneen näitä kysymyksiä minua ovelle saatellessaan.

Hain aikanaan eräässä suomalaisessa ex-matkapuhelinfirmassa avoinna olevaa asiantuntijatehtävää. Haastattelu meni hyvin ja pääsin psykologisiin testeihin. Testeissä ei ollut muuten mitään kummallista, mutta vähän ihmetetytti, kun psykologi kysyi, mitä isäni tekee työkseen. Wtf, miksi tällaista kysellään kolmikymppiseltä ihmiseltä?!

Kesätyöpaikkojen hakuun liittyi omituisia haastattelutilanteita.

Hain kesäksi erään suuren Euroopan laajuisen valtioiden välisen yhteistyöelimen tiedotukseen töihin. Tarkoitus oli kiertää ständin/teltan kanssa kesätapahtumia ja tarjota ihmisille valistusta.

Haastattelija, nuori mies, kysyi, että mitä tekisit, jos sinne tulisi joku mies vihamielisesti räyhäämään tätä meidän asiaa vastaan. Sanoin, että rauhallisesti juttelisin hänen kanssa ja onhan kaikki mielipiteet sallittuja. Mutta yleensä rauhallisella ja hyväksyvällä suhtautumisella saa räyhärit rauhoittumaan.

Haastattelija alkoi inttää, että jos se ei vaan rauhoittuisi. Jos se alkaisi hajottaa paikkoja. Sanoin, että hälyttäisin tapahtuman vartijat apuun ja soittaisin poliisin, jos oma puhe ei tehoaisi.

Haastattelija otti lämpöä. Niin,mutta mitä jos se mies on juovuksissa ja vaikka jossain aineissa ja uhkaa teltassa olevien "asiakkaiden" turvallisuutta. Sanoin, että mitäs siinä sitten, kehottaisin ihmisiä juoksemaan karkuun ja odotelisin sitä poliisia.

Haastattelija alkoi kimpaantua, että etkö sä nyt MITÄÄN tekisi? Et sä noin voisi tehdä, se olisi meille huonoa mainosta, se toisi meistä huonon kuvan. MITÄ sä tekisit? Sun olisi PAKKO tehdä JOTAIN.

Tilanne oli ihan absurdi. Lopulta kysyin, että mitä sä nyt haluat mun vastaavan tähän, kun mikään ei kelpaa? Että vaihdan päälle Superbatwoman-asuni ja ihmevoimillani taltutan sen öykkärin? Mä olen 160 cm lyhyt ja kevytrakenteinen nainen, en mä ala fyysisesti jotain messuständiä puolustaa aikuista väkivaltaista miestä vastaan. Ja kuinka todellinen tuollainen tilanne on? Monet monituiset kerrat olen ollut eri tuotteiden messuesittelijä, eipä ole kukaan käynyt vielä kimppuun.

Haastattelija vaan jatkoi sitä vänkäämistä. En tänä päivänä tiedä, mitä tuossa oikein odotettiin vastaukseksi?