Mies haluaisi jäädä koti-isäksi...

Kummasti puheet yhteisistä rahoista ja yhteen hiileen puhaltamisesta loppuvat, kun kotiin onkin jäämässä mies.



Mikä tarkalleen ottaen sinua asiassa häiritsee? Eikö ole hienoa että mieskin haluaa osallistua täysipainoisesti lastensa elämään? Vai oletko sitä mieltä, että naisella on oikeus olla kotona määrättömät ajat, mutta miehen pitää tienata sitä rahaa vaikka hampaat irvessä?

Et kai sinä tuota tarkoittanut? Miehethän ovat kautta aikain olleet sinun tilanteessasi, miksiköhän he sitten haluavat lapsia..?



Keskustelkaa asiasta miehen kanssa vielä. Minusta kuulostaa kuitenkin kivalta, että miehesi haluaa osallistua tuolla tavoin. Näkisipähän mieskin siinä sitten, ettei se lasten hoitaminen mitään lomaa ole ;)

En ole kotiäitityyppiä vaan viihdyn enemmän töissä. Mies taas viihtyy kotona ja on oppinut siivoamaan ja laittamaan heille ruoka vaikka mitään sellaista en ole pyytänyt, ja alussa iltaisin teinkin heille ruuan seuraavan päivän lounaaksi valmiiksi. Seuraava lapsi kun tulee, niin olen kotona luultavasti vielä lyhyemmän ajan kuin esikoisen kanssa ja mies jää sitten taas.

Olethan itse jo saanut kokeillakin, mies ei ole vielä lainkaan, ja jos mies tahtoo vaikka olla vain vuoden, jäähän sinullekin siinä aikaa olla kotona.



Meillä mies oli jonkin aikaa kotona, mutta se ei ollut tavallaan vapaaehtoinen valinta. Mies oli ollut kipeänä ja jättänyt sitten työpaikkansa ja minulla oli uusi ja hyväpalkkainen työ, joka vei kaiken ajan, ja mies siis oli silloin kotona vähän kun nyt ei muutakaan vaihtoehtoa silloin ollut. Järjestely ei oikein toiminut. Miehellä oli tylsää kotona eikä keksinyt itselleen mitään mielekästä aivoja vaativaa tekemistä ja kaipasi sellaista aikuista työyhteisöä selvästi enemmän kun minä kotona ollessani. Nykyään meillä taas mies töissä ja minä kotona ja kaikki tyytyväisiä. Silti puhuu hänkin kyllä nyt, että jos tulee vauva, hän tahtoo olla jonkin aikaa kotona taas, ihan vapaaehtoispohjalta, eikä työttömyyden takia.

vuoden-parin päästä töihin huilaamaan.

Täytyy myöntää, että minulle yksi aika iso syy vielä yhden lapsen hankintaan oli juuri se, että haluaisin olla lasten kanssa kotona - olla juuri se HYVÄ ÄITI jota tälläkin palstalla peräänkuulutetaan joka käänteessä. Ehkä se on sitten ihan väärä syy hankkia lapsia..?



Haluan tietysti suoda rakkaalle miehellenikin saman mahdollisuuden kun hän sitä kerran haluaa. Hän on loistava kokki, vastuullinen ja virikkeitä järjestävä isä joka osaa myös siivota (jopa innokkaammin kuin minä). Ei ole siis mitään syytä miksi mies ei voisi olla kotona.



Mutta tämä episodi herätti minut miettimään motiivejani koko lapselle.

Jos kerran kotiäitiyden mahdollisuuden menetys vie osan koko lapsenteon ilosta, pitäisikö koko projekti haudata? Vai pitäisikö tehdä lapsi siksi että MIES saisi olla kotona?

Mutta etkö sitten todella olisi tyytyväinen kahden vuoden kotonaoloon, jolloin miehelle jäisi vielä se vuosi. Tai sitten olet kolme vuotta ja mies on vuoden ilman kotihoidontukea. Ei missään ole sanottu, ettei vanhempi saa olla kotona senkin jälkeen kun lapset ovat yli 3-vuotiaita. (Ainiin, se työpaikalle palaaminen unohtuu minulta aina, kun me ollaan yrittäjäperhe ja meidän työt on omasta järjestelystä kiinni)



Oletko nyt sitten vakuuttunut, että tällä kertaa todella nauttisit äitiydestä ja kotona olosta enemmän kuin ennen? Että nyt haluaisit ehdottomasti ilomielin olla kotona sen kolme vuotta? Mikä on muuttunut vanhempien lapsien syntymän jälkeen niin, että viihtyisit paremmin kotona? Oletko varma ettet vanhempainvapaan päätyttyä jo oikeasti alkaisi miettiä, että joko voisi palata töihin?

Jotenkin musta tuntuu, että alkaisit taas itse kaihoamaan töihin, kun ei se arki kotona ole edellisten lasten vauva-ajoista mihinkään muuttunut. Kannattaa kyllä tarkkaan miettiä tuo motiivisi lapsen hankinnalle, jos olet epäröivällä kannalla. Ainoa todella hyvä syy lapsen saamiseen on halu saada lapsi. :)



On harvinaista, että perheen isä on tosissaan jäämässä kotiin, ja että perheellä on siihen taloudellinen mahdollisuus. Toivottavasti sitten myös miehesi ymmärtää sen henkisen paineen, mitä tekee lapsen kanssa kotona olo. Sehän ei ole pelkkää leikkimistä ja liirumlaarumia, kuten itsekin tiedät. :)

ovat vuorotellen puoli vuotta kotona lapsen kanssa, toinen töissä. Näyttää toimivan upeasti, tsemppi säilyy eikä " pää ehdi hajota" . Kolmen kanssa on kuule rankkaa olla kotona, jos et ole ennenkään jaksanut, niin voisi olla masentava kokemus kun ei jaksakaan toimia haavekuvviensa mukaan.

Olen melkolailla vakuuttunut että todellakin jaksaisin ja haluaisin olla itsekin pitkään kotona. Ikävä kyllä, olen nyt vasta herännyt siihen miten nopeasti lapset kasvavat ja miten nopeasti heistä tulee yhä riippumattomampia vanhemmistaan. Jäämällä kotiin voisin paitsi nauttia tästä uudesta ihmeestä, myös antaa vanhemmille lapsille läsnäoloani mistä he ovat jääneet paitsi 8,5 tuntia joka ikinen arkipäivä. Esikoinen tosin olisi siinä vaiheessa jo koulussa, mutta mikä olisikaan mukavampaa kuin tulla koulusta kotiin niin että siellä on perhettä kotona!



Mutta kuten sanottu, mieheni pystyisi tarjoamaan lapsille ihan saman kuin minäkin. Ja rakastan häntä niin paljon, että haluan sen hänelle suoda. En ole vielä edes paljastanut että asia on ylipäätään herättänyt negatiivisia tunteita.. enkä ehkä paljastakaan.



Totta on, että voisimme varmasti vuorotella kotonaolossa. Taloutta ei meidän tapauksessa tarvitse miettiä: tienaamme kumpikin yhtä paljon ja yhtä hyvin.



Toki suurin syymme haluta kolmas lapsi on haluta lapsi :) Tämä kotiäitiys/-isyysaspekti vaan on tärkeä lisäarvo.. Ehkä nyt kuitenkin jatkamme projektia kuten ennenkin ja minä varaudun siihen, että se onkin mieheni joka saa näyttää kyntensä täydellisenä vanhempana ;)

Vaikka et olisikaan itse jakamassa lastesi arkea 24/7, olisit tuollaisessa tilanteessa tiiviimmin kiinni lastesi päivittäisissä touhuissa kuin jos he olisivat hoidossa kodin ulkopuolella. Sinulla olisi joka tapauksessa enemmän aikaa lapsillesi, sillä aikaa säästyisi, kun heitä ei tarvitsisi kuljetella hoitopaikkaan. Lisäksi miehesi todennäköisesti kertoisi sinulle lasten päivittäisistä touhuista huomattavasti enemmän kuin ulkopuolinen hoitaja.



Meillä mies on jäänyt kotiin molempien lasten kanssa äitiyslomani jälkeen ja hoitanut heitä 3-vuotiaaksi. Tällainen järjestely on ollut hyvin toimiva.