BED nostaa päätään taas

Ainiin ja 20 macaronleivosta söin myös. Ja olin ravintolassa aamupalalla eilen. -ap

Älä osta herkkuja kotiin äläkä mene ravintoloihin. Älä mene nälkäisenä kauppaan. Salireissulle jätä rahat ja maksukortit kotiin. Syö pieniä, melko vähäkalorisia aterioita n. 3 tunnin välein. Merkkaa kalorit Kiloklubiin.

Syö kunnolla aterioilla, älä skippaa niitä. Tarkasta myös painotavoitteesi: miten pitkä olet, onko 55 kg edes realistista? Ennen kaikkea, jos sulla on syömishäiriö, hae apua...

Kiitos vastauksista! Kiloklubi oli mulle ihan uus tuttavuus, aikaisemmin oon käyttänyt vaan myfitnesspalia :)

Olen 168cm ja 55 kg on realistinen sillä silloim minulla oli hyvä olo itseni kanssa ja rasvaa oli sopivasti. Aikoinaan painoin 50kg jollon olin tavattoman kauniina, mutta sitä en tavottele enää. Rasvaa minulla on kertynyt tuosta 55 kilosta nykypainoon pelkästään.

Syömishäiriötaustaa on ja on selkeästi yhä. Apua olen hakenut moneen otteeseen omasta tahdostani, mutta masennuslääkkeitä tahtovat syöttää vaan, vaikka en koe olevani masentunut ja elämäni on muuten syömistä lukuunottamatta hyvin järjestyksessä. Lääkärit eivät ota tosissaan minua kun sanon että huono itsetunto johtuu tästä syömisoireilusta, 3 lääkärikeskus mehiläisen (mielestäni muuten ihan pätevä paikka) lääkäriä on lähinnä nauranut minulle. Näkevät minut muuten liian terveenä ja iloisena, että eihän minulla voi muka olla mitään ongelmia syömisen kanssa :D Joten olen antanut periksi niin yksityisten kuin julkisten puolelta avun saamisesta. Julkisella käydessäni 'olin liian normaali' oireilemaan syömisestä, kun ei ole yhtään alipainoa tai sinne päinkään ja ei nyt selkeää ylipainoakaan.

Ja vielä noista kunnollisista aterioista; olen varmaan niin 'sairas', että vaikka söisin masun täyteen kanasalaattia, tai perunaa ja lihaa niin se vaan laukaisee syömisen, haen tietoisesti jälkkäriä ja siis ruuasta kuin ruuasta vain jää nälkä ja tapasyöminen iskee taas. Silloin kun onnistun syömään pieniä ja terveellisiä juttuja niin sillon hyvä putki lähtee päälle ja se saattaa romahtaa vaikka ihan vain pihvin ja perunamuusin syömisestä...... Minun pitäisi varmaan vaan syödä raejuustoa ja ananasta ja cokis zeroa päivät pitkät niin kompensoisin sillä satunnaisia retkahduksia. Sitä varmaan pitää alkaa syömään siis taas.

Eli olet nyt sitten itse nimennyt itsellesi BED:in vaikka mikään painossasi ei viittaa siihen eikä myöskään syömistottumuksissasi. Kuulostaa vaan siltä ettet jaksa pitäytyä dieetissä minkä olet itse itsellesi kehittänyt. Ja sitten harmittaa kun meneekin herkkuja. Kuule ne herkut on ihan jees ja ne voi unohtaa jos meinaat laihduttaa. Mitään yli- tai alipainoahan sinulla ei ole. Olet vaan turhan käpertynyt miettimään itseäsi ja kilojasi. Eli suosittaisin mielenterveyspalveluita - vaikka sitten omalla rahalla jos ei julkiselle ole mahkuja. Ei kaikkea toisaalta tarvitse diagnosoida ja esimerkiksi vähäinen tahdonvoima ei ole sairaus.

Sinuna menisin kyllä uudestaan lääkäriin ja vaatisin saada apua. Tilanne ei tosin vielä ainakaan aivan hälyttävältä syömistesi suhteen mielestäni kuulosta, sillä itse pahimpina aikoina saatan syödä paljon paljon enemmän. Ja painankin sen mukaisesti n. 100 kg.

Oletko ajatellut, että BED saattaa olla seurausta esim. masennuksesta tai ahdistuksesta? En ole oikein varma, onko sinulla sitten juuri BED, koska et tuon enempää paina, eikä tuo syömisten määrä aivan hullulta kuulosta. Mutta jokin syömishäiriö sinulla varmasti on, koska näät itsesi jo liian lihavana, vaikket mielestäni ainakaan sitä todellakaan ole.

Kannattaa mennä sinne lääkäriin ja vaatia apua. Eikä yrittää välillä olla syömättä tai syödä ihan liian vähän, koska se nyt kostautuu kellä vain ahmimisena. Kannattaa syödä (jos yrität siis kiloja muutaman pudottaa) vaikkapa 1500-1800 kcal päivässä ja liikkua melkeinpä joka päivä hieman. Ja syödä terveellisesti, paljon hedelmiä, vihanneksia, pähkinöitä, proteiinia esim. kalasta, rahkasta, kanasta tai vähärasvaisesta lihasta. Täysjyväviljaa. Painota syöminen aamuun, niin et ahmi illalla. Kokemusta on!

Paljon tsemppiä! :)

Sulla on vaan huono itsekuri.

7, ai mikään ei viittaa syömistottumuksissani ahmintahäiriöön??? Se että syön ilman minkäänlaista tarvetta ihan kaikkea mitä eteen osuu. Syömäni määrät on todella isoja ja usein jos poikaystävä ei olis paikalla tai olisin yksin vaikka buffetissa niin söisin vielä varmaan kolme kertaa enemmän. Syön nyt jo enemmän kuin poikaystäväni, mutta en kehtaa vaan hänelle näyttää kuinka paljon oikeasti haluaisin syödä ja voisin syödä.

-ap

Ei sinulla mikään. BED ole, et täytä kriteereitä laisinkaan. Ja muuten, mas.lääk.yksi indikaatio on sh.

T. Dianosoitu BED

Sori typo, siis diagnosoitu olen.

Okei no selvä, minulla ei ole BEDiä, mutta jokin häiriintynyt syömistottumus on ja haluan siitä eroon ja olla taas hoikka ja terve.

8, kiitos todella ystävällisestä vastauksesta! Rasvaprosenttini on 30% mikä tekee minusta varmaan niin sanotun laihaläskin. Tiedän, että pitäisi syödä hyvin ja hyviä energianlähteitä, mutta mitä olen huomannut monen vuoden aikana on se, että vaikka söisin muutaman viikon terveellisesti ja normaalisti noin 1700 kcal-1800 kcal päivässä, niin silti tulee aina eteen hetki kun tylsyyteen ja iltaisin yksin ollessa retkahdan syömään ja lopputulos on painon nousu sillä normaaliruuasta tuli jo suhteellisen paljon kaloreita. Se taas, jos arkisin syön 500 kcal/päivä ja viikonloppusin retkahdan syömään 3000-5000 kcal niin lopputulos on kuitenkin painon pysyminen samassa, kuin sen nouseminen. Mutta koska en pidä nykyisestä painostani ja haluan laihtua, niin nuo retkahdukset eivät saisi tapahtua ollenkaan.

9, niin minulla on huono itsekuri.

-ap

Niin ap. Olisi hyvä nostaa se pää pyllykästä ja tajuta ettei sinulla ole mitään BED:iä vaan olet ihan tavallinen herkkujen mussuttaja niin kuin kaikki muutkin tavalliset normaalipainossa löllyvät ikäisesi naiset. Ei kaikki ruokaan liittyvät itsekuriongelmat ole aina syömishäiriöistä johtuvia. En tunnista kertomuksessasi todellakaan BED:in merkkejä eikä ilmeisesti kukaan ammattihenkilökään. Etsi jotain muuta sisältöä elämääsi kuin oma vartalosi ja omat syömisesi. Kuulsostat tylsältä.

Bedin hoidosaa tärkeintä on diettien lopettaminen ja säännöllisen ruokialurytmin opettelu. Lue kirja Irti ahminnasta.

Minustakaan ap.lle ei ole BEDiä, vaan haluaa selittää sillä syömisiään, jotka johtuvat vain mielihaluista ja tahdon puutteesta. On noloa olla itsekuriton, mutta sairaus olisi hyväksyttävämpää muiden silmissä.

Tuosta painotavoitteestasi: itsekin olen 168 cm ja mulle 55 kg on teini-iän jälkeen ollut liian matala tavoite, sehän on ihan normaalipainon alarajallakin tämän pituiselle. Ennemminkin sun kannattaa yrittää madaltaa tuota aika korkealta kuulostavaa rasvaprosenttia jos haluat näyttää hyvältä. Itse olen 59 kg rp 20-21 ja olen tyytyväinen.

AP, jos olet 168 senttinen,  paino ei ole sinulle nyt se ongelma, sanottiin tällä palstalla sitten mitä tahansa, vaan suhde ruokaan. Tavoitteesi ei pitäisi olla painonpudotus, vaan ruokasuhteen terveyttäminen. Aivan ensiapuna hävittäisin vaa'an asunnostasi. Sinulle ei tee hyvää tarkkailla painoasi sitä kautta, koska selkeästi edelleen yhdistät hyvän olon tiettyyn puntarin lukuun. Tämän jälkeen prioriteettisi on opetella syömään oikein, eli kulutuksesi mukaan ja niin, että saat tarvittavat ravintoaineet ruuasta. Tässä voisi olla apua ravintoterapeutista. Kyllä, joku tulee nyt varmaan sanomaan, että saat nykyisen häiriön tilalle ortoreksian, mutta kun ruokasuhde on selkeästi vielä näin kiero, niin jotenkinhan kierre pitää katkaista.

Myöskin, voisiko olla niin, ettei ruoka oli syy itsetunto-ongelmiin, vaan seuraus? Itselläni ei syömishäiriötaustaa ole, mutta teini-iässä parhaat ystäväni oksentelivat pahimmillaan yhdessä silloin, kun en ollut mukana heidän tapaamisissaan. Kahdella oksentelusta kehittyi bulimia, jota he houtuivat hoitamaan ollessaan nuoria aikuisia. Terapiassa paljastui, että itsetunto-ongelmien taustalla oli itse asiassa isompia asioita kuin pömpöttävä vatsa, kummallakin oli ollut tietynlaista tunteellista turvattomuutta esiteineinä, ja tämä oli sitten ns. kilteillä tytöillä johtanut syömiseen liittyvään oireiluun. 

17, kiitos asiallisesta viestistä. Vaa'an kadottaminen ei tule onnistumaan sillä äitini on vuoden tauon jälkeen alkanut taas päivittäin soittamaan/laittamaan viestiä painoni kehityksestä. Hän myös tiedustelee hiilihydraatti- ja sokerimääristäni, valehtelen hänelle sillä muuten en uskalla edes ajatella minkälaiseksi taisteluksi tilanne kehittyisi. 

Yksi lääkäri yksityisellä kerran (kilpirauhasarvojen mittauksen yhdessä) kuunteli todella hyvin minua ja sanoin näkevänsä minussa pientä kilttiä tyttöä, jonka miellyttämisen tarve on melkoinen, mikä ei kuitenkaan heijastunut parisuhteeseeni vaan enemmänkin muihin suhteisiin ja tulevaisuudentavotteisiin. Hän koki, että oli todella hyvä että olin muuttanut omilleni vuosi sitten. Hänen mielestään olen hieman altis stressaamaan asioista ja minun pitäisi opetella siitä pois. 

Vanhempani ovat lähes koko nuoruuteni ja myös osan lapsuudestani olleet todella tiukkia herkun syömisten kanssa. Mainitsin äitilleni viime viikolla, että kun herkut olivat pienenä niin ihmeellinen ja ainutlaatuinen juttu, niin se on johtanut siihen, että himoitsen (ja että pienempi siskoni himoitsee ja käy ostamassa herkkuja) niitä ja syön salassa ja suuria määriä. Lisäksi aina on katottu ja kommentoitu pepun kasvamista/pienentymistä ja yhä ensimmäinen asia mitä minulle sanotaan kotiin mennessä on "ootpa turpea kasvoista/näytätpä hoikemmalta kuin viime viikolla/ miksi sun meikki on vähän valahtanut/ nyt sun ihossa on finnejä / nyt on hyvä iho sulla". Päivittäin käyn keskusteluja siitä olenko käynyt lenkillä, salilla, urheilemassa ja viikottain keskusteluja siitä että "miten laihduitkaan silloin pari kiloa wanhojen tansseihin, tai mikset halunnut ylppäreihin laihtua (painoin ylppäreissäni 58 kg ja näytin ihan okei:lta) ym.."

Ennen lukiota onnistuin laihduttamaan 54 kilosta 46,5 kiloon jolloin muistan olleeni onneni kukkuloilla ja vanhempani tykkäsivät myös mutta tappeluthan siitäkin saatin kun selvisi että laihdutin anorektisin keinoin...

-ap

Ap, sulla on hullut vanhemmat. Niihin ekaksi pesäero ja sitten uusin voimin eteenpäin. Tsemppiä.