Oletteko koskaan tykästyneet johonkin samaa sukupuolta olevaan kaverina

Joo joskus kun olin parikymppinen. Myöhemmällä iällä sitten tajusin, että olenkin biseksuaali.

Kai ihmisten kemiat voi kohdata ilman mitään seksuaalista? 

Olen. En pidä itseäni lesbona. Lapsena joskus tykkäsin ihan mielettömän paljon yhdestä tytöstä, kaveristani. Aikuisena esimiehelläni (jota ihailen työnsä ym. vuoksi, esikuvana) on ollut tuontyylinen vaikutus minuun.

Olen. Kaverista vain tulee niin tärkeä ja tuntuu juurikin tuolta. Täydellisenä en kai silti ole pitänyt, mutta virheet on aina olleet merkityksettömiä.

Joskus nuorempana kyllä. Nykyään en jotenkin jaksa naisten seuraa. Miesten seura on vähemmän vaativaa, ja olenkin mieluummin heidän kanssaan. Siis ihan missä tahansa tilanteessa.

Mulle on tapahtunut tuota jostain peruskoulun ensimmäiseltä luokalta asti. Muistan vieläkin sen ensimmäisen tytön. :) Nykyään ei mitenkään kummoinen tapaus. Olen myös bi-seksuaali. Itselleni on ollut vaikeaa hahmottaa, onko ollut kyse kaverillisesta vaiko seksuaalisesta ihastuksesta, vai onko kyseinen ihminen ollut jostain syystä muuten vain mulle jonkinlainen "idoli".

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 22:23"]

Itselleni on ollut vaikeaa hahmottaa, onko ollut kyse kaverillisesta vaiko seksuaalisesta ihastuksesta, vai onko kyseinen ihminen ollut jostain syystä muuten vain mulle jonkinlainen "idoli".

[/quote]

Samoin!

Olen joskus nuorena. Paras kaveri 6 vuotiaasta lähtien alkoi yhtäkkiä tuntua muutenkin kiinnostavalta kun kaverina. Se oli juuri niihin aikoihin kun aloin kiinnostua omasta seksuaalisuudestani (ja menetin neitsyyteni). Mitään ei koskaan tapahtunut ja "ihastus" meni ohi. Kai se oli jotain sellaista nuoruuden epävarmuutta ja tottakai kun ihminen on ollut niin läheinen käytännössä koko elämäni ajan, saattaa tuollainen tunne syntyä. Hän on siis ollut kuin sisko minulle. Se on ollut ainut tyttöihastus mitä minulla on ollut.

Olen, tälläkin hetkellä olen "ihastunut" rakkaaseen ystävääni, ollut jo vuosia. Olen onnellisesti naimisissa oleva nelikymppinen heteronainen. Mutta eihän ihmisen seksuaalisuus ole joko-tai, vaan jana. Minä en varmaan ole ihan puhtaimmassa heteropäässä sillä janalla. Voisin kuvitella olevani myös naisen kanssa.

Olen tälläkin hetkellä tykästynyt parhaaseen ystävääni ja hänkin minuun. Olemme "vain" hyviä ystäviä ja sielunsiskoja keskenämme. Meillä on voimakas yhteys ja valtava kaipuu olla yhteydessä toisiimme, siksi olemmekin yhteydessä lähes päivittäin. Olemme toisilleme rakkaita ja tärkeitä ja kerromme usein miten arvokas toinen on. Ei taida olla sellaista päivää ettemme ajattelisi toisiamme. Mutta taitaa kuulua siihen sielunsiskouteen.

Olen aiemminkin tykästynyt naisiin, mutten ajattele heitä seksuaalisesti. Arvostan vaan enemmän naisten pehmeämpää, ystävällisempää ja empaattisempaa luonteenlaatua ja viihdyn paremmin naisten kuin miesten seurassa. Luotan myös enemmän naisiin kuin miehiin. Kaikki ystäväni ovat ja ovat olleet naisia varmaan juuri em. seikkojen takia. Mutta en voi kuvitella olevani perisuhteessa naisen kanssa. Rakastan ystävättäriäni ystävinä (ystävyyskin on filia-rakkautta ja kestävää sellaista) ja joskus yhtä miestä kerrallaan romanttisesti (harvoin yhtä kestävää kuin filia). Pidän itseäni heterona. Välillä kuitenkin huomaan rakastavani eniten samaa sukupuolta olevaa ystävääni. Tälläkin hetkellä tämä sielunsiskoystäväni on minulle rakkain ihminen vaikka seurustelenkin miehen kanssa. Ystävääni kohtaan tuntemani rakkaus on henkistä ja sielullista ja miestä kohtaan tuntemani rakkaus on sitä romanttista - nämä eivät sulje toisiaan pois.

Olen tälläkin hetkellä tykästynyt parhaaseen ystävääni ja hän minuun. Oikeastaan voisi sanoa että rakastamme toisiamme, mutta se on sitä ystävien välistä rakkautta ilman mitään seksuaalista vetovoimaa tai romanttisia aikeita. Usein me ihmiset vain käsitämme ihastumisen ja rakkauden juuri seksuaalisena rakkautena. Mutta ystävyyskin on rakkautta. Ystävien kanssa halutaan viettää aikaa, heihin sitoudutaan usein loppuelämäksi ja heistä välitetään. Ystävälle toivotaan hyvää ja sitä, että tämä olisi onnellinen. Ystävää tuetaan ja autetaan ja ystävän puolesta myös uhraudutaan. Eli ystävää rakastetaan - muttei seksuaalisesti vaan ystävänä. Hyvä ja läheinen ystävä voi olla monelle se tärkein, rakkain ja läheisin ihminen.

Mietin omaa tilannettani. Oikeastaan minulla ja ystävälläni on 2 parisuhdetta. Olemme kumpikin parisuhteessa miehen kanssa. Tunnemme näitä miehiä kohtaan jonkinasteista kiintymystä ja seksuaalista vetovoimaa, koska heidän kanssaan seurustelemme. Sitten ystävyytemme on kuin parisuhde. Olemme yhteydessä lähes päivittäin. Näemme toisemme usein töissä, vietämme vapaa-aikaamme yhdessä, meillä on yhteisiä juttuja jo sovittuna niin paljon, että siinä riittää tekemistä useaksi vuodeksi, soittelemme ja tekstailemme usein ja tiedämme aina missä toinen menee, mitä toiselle kuuluu yms. Ja tiedämme rakastavamme toisiamme - ystävinä. Välillämme on varmaan juuri sitä sielunsiskoutta.

En koskaan. Tuota on sattunut vain vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Olen kyllä. Vaikka en ole lesbo, saattaisi olla, että sellaisen tunteen kanssa jota tunsin ystävääni olisi hyvin onnellista elää. Tunteissani mieheeni en ole kokenut samaa. Mutta hän olikin ehkä sellainen järkivalinta.

Olin ennen kun vielä luotin ihmisiin.

Olen. Monestikin. Ja nyt lähes nelikymppisenä taas. Osasta olen saanut superhyviä ystäviä, en tiedä onko tämä jonkinlaista ystävien kuherruskuukautta :D. yhden kanssa mentiin turhan pitkälle ja ystävyys kärsi. Nykyiselle en kerro, mutta aivan ihanaa kun ollaan niin läheisiä. Viettäisin vaikka kaiken aikani hänen kanssa. Sitä en tiedä onko tunne molemminpuolinen, muutakuin että tiedän, että tykkää minusta paljon ja olen hänelle tärkeä vaikkei ystävät hänelle ole samassa arvossa kuin minulle.

Olen ja se tunne on ollut itselleni uusi ja todella voimakas. Ystävä on todella tärkeä ja rakas ja se ollaankin puolin ja toisin sanottu. Ei malta odottaa niitä hetkiä kun nähdään, on hyvä olla yhdessä ja jutella. Hiljaisuuskin tuntuu hyvältä ja luonnolliselta. Olen ollut onnellinen tästä ystävästäni ja siitä, että elämä vei meidät yhteen.

Tällä hetkellä vain itselläni on hieman ahdistunut olo, sillä tuntuu kuin ystäväni olisi jotenkin etääntynyt. Monta päivää on kulunut ilman yhteydenottoa ja edellisetkin viestit, joita lähetimme, olivat kovin lyhyitä hänen taholtaan. Tavallisesti olemme yhteydessä päivittäin. Itse olen aiemmin tullut petetyksi hyvin tärkeässä ystävyyssuhteessa ja se on jättänyt suuret arvet. Myös suuri menettämisenpelko on aiemman kokemuksen syytä ja tätä menettämisenpelkoa tunnen juuri nyt. Elämä ilman tätä ystävääni tuntuisi kovin vaikealta ja tyhjältä.

Vähän eksyin sivuraiteille, mutta se tunne kun rakastaa ystävää ystävänä on aivan mahtava.

Vierailija kirjoitti:

Olen ja se tunne on ollut itselleni uusi ja todella voimakas. Ystävä on todella tärkeä ja rakas ja se ollaankin puolin ja toisin sanottu. Ei malta odottaa niitä hetkiä kun nähdään, on hyvä olla yhdessä ja jutella. Hiljaisuuskin tuntuu hyvältä ja luonnolliselta. Olen ollut onnellinen tästä ystävästäni ja siitä, että elämä vei meidät yhteen.

Tällä hetkellä vain itselläni on hieman ahdistunut olo, sillä tuntuu kuin ystäväni olisi jotenkin etääntynyt. Monta päivää on kulunut ilman yhteydenottoa ja edellisetkin viestit, joita lähetimme, olivat kovin lyhyitä hänen taholtaan. Tavallisesti olemme yhteydessä päivittäin. Itse olen aiemmin tullut petetyksi hyvin tärkeässä ystävyyssuhteessa ja se on jättänyt suuret arvet. Myös suuri menettämisenpelko on aiemman kokemuksen syytä ja tätä menettämisenpelkoa tunnen juuri nyt. Elämä ilman tätä ystävääni tuntuisi kovin vaikealta ja tyhjältä.

Vähän eksyin sivuraiteille, mutta se tunne kun rakastaa ystävää ystävänä on aivan mahtava.

Nostan vanhaa ketjua kun etsin keskustelua siitä, miten ystävä on (ehkä liian?) tärkeä.

Minulla ja ystävälläni (olemme molemmat naimisissa olevia naisia) on hyvin samankaltainen suhde kun lainatussa viestissä. Olemme tunteneet joitakin vuosia ja olleet hyviä ystäviä lähes saman ajan. Suhde on viimeisen vuoden aikana vain tiivistynyt. Olemme päivittäin yhteydessä. Side on tosi vahva ja ystävä on tosi paljon mielessäni. Nyt viime kuukausina olen huomannut siihen sekoittuvan kaipuuta myös fyysiseen läheisyyteen. Ei suorastaan seksiin (ehkä) mutta hyvänä pitämiseen.

Olemme ilmaisseet toisillemme useasti, että välitämme tosi paljon ja meillä on paljon yhteisiä suunnitelmia. Nyt olen muuttamassa kauemmas hänestä niin, ettemme enää voi olla kasvotusten tekemisissä niin usein. Tämä huolestuttaa minua, vaikka olemmekin puhuneet, ettei se vaikuta ystävyyteen. Lisäksi hän on juuri tutustunut harrastuspiireissä naiseen, jonka kanssa hän on selkeästi solminut vahvan siteen. Tunnen järjettömiä mustasukkaisuuden tunteita.

Voin kuvitella miten vaikeaa tulee olemaa jatkossa kun näemme pakostakin harvemmin ja kuulen, miten hänen välinsä vain lähenevät uuden ystävän kanssa. :(

Saan ystävältäni todella paljon, mutta onko suhde jo liian tiivis?

On kokemusta. Valitettavasti ne läheisimmät suhteet on ollu satuttavimmat. Jonkun ihmisen tuntee heti syvemmin kuin muut ja yhdessä on hyvä olla. Sitten tulee ladattua liikaa odotuksia, tulee mustasukkaisuutta ja omistushalua jne. Huono yhtälö millekkään kestävälle.

Vanha ketju, mutta nostan.

Itselläni juuri tuo tilanne. Hämmennystä aiheuttaa nyt se, että kuvioihin on tullut paljon myös fyysistä läheisyyttä - halailua, hipsuttelua, kädestä pitämistä ja viimeisellä kerralla myös pari suudelmaa ystävän aloitteesta (tällöin olimme humalassa). 

Miten tämä pitäisi tulkita? Välillämme tuntuu olevan kemiaa.

 

Molemmat parisuhteissa miesten kanssa.

Kyllä vain, 17 vuotiaana pojanklopoina ihastuin 27 v työkaveriin joka jostain syystä halusi viettää aikaa kanssani ikäerosta huolimatta. Oli aika tuskallista olla yhdessä kun olis tehnyt mieli kertoa ihastumisesta. Olin jopa hieman mustasukkainen hänestä. Mies oli eronnnut ja jo kahden lapsen isä.