Huoh, miten lepytellä mies?
Kurja mieli. Olen mokannut. Harvoin riitelemme, mutta nyt taas sitten senkin edestä.
Tuntuu ihan kamalalta kun toinen raukka tulee väsyneenä iltavuorosta kotiin, pitkät viikon ylityötunnit takana ja minä tietysti alan jäkättää ihan tarpeettomasti pikkuasiasta. En voi uskoa, että olen oikeasti näin surkea vaimo, mutta siltä se pahasti alkaa näyttää. Miten voisin opetella olemaan jäkättämättä ja "tärkeilemättä" aina, kun koen olevani oikeassa? Inhoan luonnettani välillä kyllä niin paljon. On kyllä ihme, että mies jaksaa vielä minua. Pitää tehdä enemmän töitä, että jaksaa jatkossakin.
Kommentit (16)
No vähän löysää, camoon hei!
Tottakai sulla on omat pisteesi kun väsyt ja ottaa pattiin, pienikin asia.
Sekin on sitten eri juttu miten töissä jaksaa: joskus jaksaa painaa ylitöitä ja pitkää vuoroa eikä tunnu missään ja joskus väsyttää jo maanantaiaamuna nousta töihin..
Kyllä parisuhteessa täytyy saada nurista ja valittaa, vuoronperään ja ihan vapaasti. Nythän sä olet siinä se aikuinen ja sait vähän päästellä höyryjä -eikun puhumaan asia selväksi ja ota se oikeus napinaan!! Kyllä se sinulla on. ;)
Kotitöistä, huomisista vieraista, siitä että tarvitsin vapaa-aikaa enkä siivonnutkaan yms.
Loppupeleissä aika "perussettiä", mutta kauhean taistelun niistäkin onnistuin saamaan. Emme ole tottuneet riitelemään usein, joten nämä isot huudot tuntuvat erityisen kamalilta, enkä osaa oikein päästä tästä tunnetilasta eroon....
Tiedän kuitenkin, että vika minussa enimmäkseen. Yhdessä kohta 10 v. Ja jäkätystä ja valitusta on riittänyt liikaa minulta. Miten tästä "oppisin" erilleen? En haluaisi olla aina se meidän suhteen jäkättävä akka.
Seksillähän ne miehet saa leppymään. Ja sit annat sen nukkua rauhassa. Aamulla on kuin toinen mies...
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 00:01"]
Kotitöistä, huomisista vieraista, siitä että tarvitsin vapaa-aikaa enkä siivonnutkaan yms.
Loppupeleissä aika "perussettiä", mutta kauhean taistelun niistäkin onnistuin saamaan. Emme ole tottuneet riitelemään usein, joten nämä isot huudot tuntuvat erityisen kamalilta, enkä osaa oikein päästä tästä tunnetilasta eroon....
Tiedän kuitenkin, että vika minussa enimmäkseen. Yhdessä kohta 10 v. Ja jäkätystä ja valitusta on riittänyt liikaa minulta. Miten tästä "oppisin" erilleen? En haluaisi olla aina se meidän suhteen jäkättävä akka.
[/quote] Jos siivouksesta jäkätät, niin ota siivooja kotiin, helppo ja hyvä ratkaisu. Vieraille voit ostaa tarjottavaksi myös kaupan tekemää, he eivät arvosta sinua yhtään enempää vaikka käyttäisit leipomiseen 10 tuntia aikaasi. Helppo ratkaisu tähänkin. Ja kun tällaiset asiat ratkoo, ei tarvitse jäkättää, eli sinusta tulee rennompi, voit käyttää aikasi siihen, mikä on oleellista ja tärkeää ja kaikki kiittävät. Nyt siis pistät asiat etenemään, ei niitä kukaan eteesi tuo.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 00:01"]
Kotitöistä, huomisista vieraista, siitä että tarvitsin vapaa-aikaa enkä siivonnutkaan yms.
Loppupeleissä aika "perussettiä", mutta kauhean taistelun niistäkin onnistuin saamaan. Emme ole tottuneet riitelemään usein, joten nämä isot huudot tuntuvat erityisen kamalilta, enkä osaa oikein päästä tästä tunnetilasta eroon....
Tiedän kuitenkin, että vika minussa enimmäkseen. Yhdessä kohta 10 v. Ja jäkätystä ja valitusta on riittänyt liikaa minulta. Miten tästä "oppisin" erilleen? En haluaisi olla aina se meidän suhteen jäkättävä akka.
[/quote]
Miksi kutsutte vieraita silloin, kun miehellä on niin kiire töissä ettei ehdi kotihommissa auttamaan?
suuhun otto ja peppupano auttaa usein.
Ole rehellinen miehellesi.
Kerro hänelle sama kuin täällä, että olet pahoillasi kun jäkätit. Kysy mieheltä neuvoa, miten hän näkee teidän tilanteen? Osaisiko hän arvata miksi käyttäydyt niin kuin käyttäydyt? Kerro, että tiedät että jäkättäminen on kamalaa ja voisiko hän auttaa siitä tavasta pois?
Keksikää yhdessä, miten arkeanne pitäisi muuttaa, niin että kaikilla olisi hyvä olla.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 08:57"]
Ole rehellinen miehellesi.
Kerro hänelle sama kuin täällä, että olet pahoillasi kun jäkätit. Kysy mieheltä neuvoa, miten hän näkee teidän tilanteen? Osaisiko hän arvata miksi käyttäydyt niin kuin käyttäydyt? Kerro, että tiedät että jäkättäminen on kamalaa ja voisiko hän auttaa siitä tavasta pois?
Keksikää yhdessä, miten arkeanne pitäisi muuttaa, niin että kaikilla olisi hyvä olla.
[/quote] Hyi, mies inhoaa tuollaisia keskusteluja! Nainen tulee vääntämään itkua heti kun mies herää ja alkaa kyselemään jostakin parisuhteen ongelmakohdista ja haluaa vielä, että mies niitä alkaa yhdessä miettimään, yök. Hoida ap mielummin itsesi kuntoon ja järjestä asiat niin, että ne hoituvat asiallisesti ja sinun ei tarvitse nalkuttaa asioista, jotka eivät voisi miestä vähempää kiinnostaa. Sinä ap se jäkättäjä olet, joten sinä tartut härkää sarvista ja muutat asioita niin, että pystyt olemaan ja elämään ihmisiksi. Se, että et jaksanut siivota, ei ole miehen vika, olisit organisoinnut asiat huolellisemmin kun kerran tiesit, että vieraita olisi tulossa. Kuka vieraat on kutsunut? Jos sinä, niin katso peiliin. Jos miehesi on kutsunut vieraat vasten sinun tahtoasi, niin katso silloinkin peiliin, asia olisi voinut järjestyä muutenkin. Lepytät miehesi sillä, että otat nyt ohjakset käsiisi ja otat vastuun tekemisistäsi ja sanomisistasi.
Itsellä tosi voimaavievä raskaus ja jätin koulun kesken. Mies tekee töitä 8-18/19 (yrittäjä), ja itse kotona oleskelen, siivoan kokkaan yms. Mies tulee väsyneenä kotiin ja sitten minä nero alan hänelle valittamaan, kun hän saa vihdoinkin vähän aikaa olla vaikka Facebookissa tai rentoutua (yleensä tulee kotiin ja jatkaa paperitöitä). Valitan kodista (haluan muuttaa pois), tylsyydestä, ajan puutteesta ja erityisesti siitä, ettei miehellä ole yksinkertaisesti aikaa mulle. Raukka ei ehdi käydä edes urheilemassa tai näkemässä ystäviään töiden takia, ja vähäkin aika mikä meillä on menee just töiden tekoon ja siihen, että käydään hänen vanhemmillaan (siis asuvat naapurissa, käydään viikottain).
Välillä turhauttaa, kun itsellä oikeasti paha olo ja ei voi oikein kertoa kellekään, kuinka perseestä on asua kodissa jonkun kanssa mutta silti yksin. Ja nolottaa valittaminen ja itkeminen, koska oikeasti mulla olisi tekemistä jos jaksaisin.
Noh, eilen sitten valvoin aamuneljään asti ja kirjoitin post-it lappuihin kaikkea kivaa, että kuinka rakastan häntä yms, ja laitoin puhelimen päälle, jääkaapin oveen, vessan oveen yms. Kirjoitin, että jos kaipaa aamiaisseuraa, en suutu, voi herättää (vaikka nukuin max. 2h), ja väkersin aamiaisen puolivalmiiksi jääkaappiin, kahvit valmiiksi keittimeen (piti vain painaa nappia) jne. Laput huomatessaan tuli sänkyyn halaileen ja suukotteleen, ei siihen oikeesti tarvita paljoa, että saa toisen huomion tai muistuttaa, miksi rakastui just muhun. Laitoin myös tekstaria yöllä (aamulla luki kun "nukuin"), että ymmärrän työstressin yms, ja koitan ymmärtää ja anna anteeksi jos suutun välillä, joskus olen oikeassa joskus en, ja että rakastan häntä. Ulos lähtiessään vielä soitin (oli siis herättänyt aamiaiselle ja syötiin pitkästä aikaa yhdessä) ja sanoin että soitin vain muistuttaakseni että rakastan sua. Miehen äänestä kuuli, että oli onnensa kukkuloilla, aamu alkoi hyvin ja toivottavasti hyvä mieli pysyy.
Sori tuli kauhea romaani mutta pointti siis se, että joskus voi esim. kirjottamalla kirjeen tai lapun tms ilmaista rakkauttaan ilman sitä awkward keskustelua, jota kumpikaan ei halua käydä :)
Meillä oli sama homma. Puhuin, puhuin ja puhuin, kerroin miksi olen kurja. Ja kerroin myös mitä vähän odottaisin mieheltä, pieniä huomioita. Sitten mietin myös itse tarkemmin, miten hän minua oikeasti olikin huomioinut.
Lisäksi kävimme muutaman kerran kaksin viettämässä iltaa, mikä teki tosi hyvää, niin yksinkertaiselta ja hassulta kuin kuulostaakin.
Nyt tuntuu, että olen ihan täysin uudelleen löytänyt mieheni ja suuren rakkauden häneen.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 23:43"]
Kurja mieli. Olen mokannut. Harvoin riitelemme, mutta nyt taas sitten senkin edestä.
Tuntuu ihan kamalalta kun toinen raukka tulee väsyneenä iltavuorosta kotiin, pitkät viikon ylityötunnit takana ja minä tietysti alan jäkättää ihan tarpeettomasti pikkuasiasta. En voi uskoa, että olen oikeasti näin surkea vaimo, mutta siltä se pahasti alkaa näyttää. Miten voisin opetella olemaan jäkättämättä ja "tärkeilemättä" aina, kun koen olevani oikeassa? Inhoan luonnettani välillä kyllä niin paljon. On kyllä ihme, että mies jaksaa vielä minua. Pitää tehdä enemmän töitä, että jaksaa jatkossakin.
[/quote]
Ei mitään syytä omata huonoa omatuntoa. Se oli kuitenkin miehen vika. Ja se tiesi mihin se on sekaantunut, jtoen syyttäköön vain itseään.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 00:03"]Seksillähän ne miehet saa leppymään. Ja sit annat sen nukkua rauhassa. Aamulla on kuin toinen mies...[/quote]
Jees kyllä seksi korjaa paljon ja olut loputkin. Eli annat kaljan kouraan, pyydät istumaan sohvalle ja laitat sen jäkättävän kohdan tuottamaan nautintoa. Varmasti leppyy.
Joo samaa ehdotan minä. Äijä sohvalle, lahjapullo käteen ja sä lattialle kontilles ottamaan suihin. Luulis leppyvän.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 15:18"]
Joo samaa ehdotan minä. Äijä sohvalle, lahjapullo käteen ja sä lattialle kontilles ottamaan suihin. Luulis leppyvän.
[/quote]
Siis KALJAPULLO!
Mistä jäkätit?