Tekisitkö abortin jos vauvalta puuttuisi toinen käsi ja jalka?
Kommentit (20)
Tekisin koska se olisi huomattu jo varhaisessa vaiheessa koska olen käynyt yksityisellä ultrissa.
Takuulla! Terv. Kehitysvammaisten kanssa työskentelevä
No tällä hetkellä tuntuu että varmaankin tekisin, mutta mahdotonta sanoa mitkä fiilikset olisivat sitten jos oikeasti olisi tuollainen tilanne. Saattaisi hyvin käydä niinkin, etten pystyisikään tekemään aborttia.
En takuulla! Terv. Kehitysvammaisten kanssa työskentelevä
Jos puuttuisi "vain" toinen käsi tai toinen jalka, niin en tekisi, mutta sekä jalka että käsi... Vaikea päätös. Tuollaisen vamman kanssa on varmasti vaikea elää, vaikka muuten olisikin normaali.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 09:49"]No tällä hetkellä tuntuu että varmaankin tekisin, mutta mahdotonta sanoa mitkä fiilikset olisivat sitten jos oikeasti olisi tuollainen tilanne. Saattaisi hyvin käydä niinkin, etten pystyisikään tekemään aborttia.
[/quote]
Samat sanat.
En, koska käsi tai jalka voi mennä aikuisenakin esim. onnettomuudessa, sodissa, vanhuuden raihnaisuuden myötä eikä tuolloinkaan raajatonta poisteta elävien kirjoista. Aikoinaan luin Valituista Paloista kertomuksen: Eräs synnytyslääkäri oli vaikeassa tilanteessa. Köyhissä oloissa elävä suurperheen äiti oli synnyttämässä, en muista kuinka mones lapsi oli kyseessä, mutta monta heitä oli jo ennestään. Lääkäri tiesi perheen taustan, että todella vaikeaa heillä oli. Synnytyksen kuluessa lääkäri huomasi, että tulollaan olevalta lapselta puuttui käsi. Sitten hän mietti, että mitä muuta lapsella voisi olla vaivaa. Hetken hän pohti, että jos hän hieman viivyttelisi, niin lapsi menehtyisi "luonnollisesti" ja tältä muutenkin vaikeuksia omaalla perheellä olisi yksi murhe vähemmän. Lääkärin etiikka oli kova. Hän ei voinut sitä tehdä. Lapsi syntyi ja häneltä puuttui käsi. Useita vuosia myöhemmin ko. lääkäri oli konsertissa. Siellä esiintyi lahjakkaita nuoria. Eräs lahjakkaimmista esiintyjistä oli nuori tyttö, jolta puuttui toinen käsi. Yleisön joukosta hän tunnisti suurperheen äidin ja palaset loksahtivat paikoilleen.
Tekisin. Taloudellinen tilanne varsinkin vaikuttaa ja se, että se vaikuttaisi kaikkiin perheenjäseniin, koska pitäisi jatkuvasti tsempata ja lopulta voi huomata, ettei aina jaksa tsempata ja voi tulla burn out tai masnnus. En halua, että lapseni olisi kenellekään taakaksi ja jos raskauden keskeytys on mahdollista, niin tekisin sen. Valitettavasti haluan helpon elämän niin itselleni, muille perheenjäsenille sekä lapselle itselleen..
Eikö se olisi vähän liian myöhäistä?
Todellakin. Tekisun kyllä muutenki.
Tekisin todellakin (jos ei olisi liian myöhäinen ajankohta).
Tekisin. Olen itsekäs, ja haluan myös lapselleni helpomman elämän.
En ole varma. Mutta mietin sitä, voiko elämä olla onnellista ja normaalia, voiko ihminen saada puolison ja lapsia..tuonko maailmaan ehdoin tahdoin ihmisen, joka myöhemmin ymmärtää olevansa hyljeksittyä kamaa parisuhdemarkkinoilla ja työelämässä. Kai melkein jokainen ihminen haluaa rinnalleen sen elämänkumppanin ja ehkä jonkun mielekkään duunin. Mun mielestäni pitää ajatella lapsuutta pidemmälle. Lapsuus kestää 18 vuotta, mutta sitten on loppuikä, ja se ei kai kohtele ketään silkkihansikkain muutenkaan, miten sitten vammaista?
Tekisin.