Isoäidin käytös lapsen 5v synttäreillä

Miksi lelu jää käyttämättä, eikö tyttäresikään halua sillä leikkiä. Vai etkö anna?

Minusta tuntuu, että oikein odotat että pääset haukkumaan mummin. Ja että lapsikin alitajuntaisesti nirkoilee lelulle, koska on tottunut että haukut mummin tuomat lahjat.

Sinäänsä mummin käytös on opettavaista. Eikä Lapsesi käyttäydy asiallisesti koska hyväksyt sen. Silti syntymäpäivä ei olisi oikea päivä lapsen käytöstapojen opettamiselle, jota itse et näköjään itsekkään osaa

Tajuat itsekin ettei äitisi ole normaali joten voit ainakin mielessäsi kohdella häntä kuten tälläisiä mieleltään hupsuja kohdellaan.

Ensi kerralla laitat sille äitisi miehelle viestin lahjatoiveesta ja tämä voi käydä sopivasti löytämässä oikean lahjan teille tuotavaksi. Kun tulee viesti "lahja ostettu" niin laitat äidillesi väärän lahjatoiveen, jos äitisi haluaa aina tehdä väärin niin sitten tuo sen jo ostetun "väärän" lahjan ja lapsesi ei joudu pettymään kun saa kerrankin sen mitä on toivonut. 

Äitisi mies kullostaa ihan järkevältä tyypiltä jonka kanssa voit varmaan sopia tuosta järjestelystä, jos hän voi käydä hakemassa äitisi pakkaaman lelun ilman neuvottelua äitisi kanssa toiselle lapselle niin on jo ilmeisesti ymmärtänyt että joku tässä lahjahommassa mättää.

Meillä oli yhden mummun kanssa vääntöä lahjoista, lopulta sain hänet luopumaan vaatteiden ostamisesta ja nykyiset lahjat (kyniä, vesivärejä ja muita askartelujuttuja) ovat mieluisia lapselle, vaatteet olivat aina sellaisia joita lapsi ei suostunut pitämään inhoamansa värin takia.

No toi on kyllä niin tuttua. Mieheni äiti teki tuota samaa, ja jos lapsi ei ylitse vuotavasti kiitellyt lahjasta ja rynnännyt joka välissä halimaan isoäitiä, niin anoppi vaikersi marttyyrina että lapsi ei pidä hänestä. Kaikessa toiminnassa kuulsi läpi katkeruus omaa elämää ja tehtyjä valintoja kohtaan. 

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 15:46"]

Tänään oli sukulaissynttärit meidän 5v lapselle. Isoäiti (oma äitini) ei yleensäkään noteeraa lahjatoiveita kenellekään ja on aina ollut hankala äiti ainoalle lapselleen eli minulle (takertuva, narsistinen, "kyllä minä sinuna tekisin niin että...", "sinuna olisin niin viisas, että...", puuttuu vaatteisiini, ulkonäkööni, haukkui tulevan mieheni lyttyyn seurustelun alkuaikoina, tunkee uskonnollisuuttaan meille ja pitää meitä huonoina kasvattajina näin muutamia mainitakseni).

Isoäiti kertoi etukäteen ostaneensa sairaalan (alennusmyynnistä) pojalleni. Kysyin edellisista kerroista viisastuneena, että eihän tälläkin kertaa ole kyseessä joku tyttöjen lelu (hänellä on tapana ostella alennuksesta mitä sattuu miettimättä lainkaan lahjan saajaa), koska en voi estää lapsen pettynyttä reaktiota. Mummon vastaus oli, että pojan on aika oppia leikkimään muillakin leluilla kuin vain niillä mieleisillään aiheilla. No, tänään sitten paketista paljastui vaaleanpunainen selvästi tytyöille suunnattu sairaala minivauvoille. Onneksi oli muitakin paketteja avattavana muilta vierailta ja meiltä perheeltä, joten poika kiitti nätisti ja siirtyi seuraavaan lahjaan. Lahjojen avaamisen jälkeen mummi yritti moneen kertaa tyrkyttää tätä sairaalaa, että avaa se ym. Poika leikki innoissaan näillä muilla lahjoillaan eikä oikein jaksanut innostua. Lopulta varmaan kymmenennen tyrkytyksen tuloksena poika sanoi, että en mä nyt leiki sillä, kun se on ihan tyttöjen lelu (en sanonut mitään mutta olin samaa mieltä). Mummo selvästi oli pettynyt. Yritti vielä moneen kertaa tyrkyttää ja motkotti minulle, että en ole opettanut poikaa kohteliaaksi ja että lapsen PITÄÄ leikkiä muillakin leluilla kuin vain niillä oman mielen kiinnon kohteilla. Sanoin, että en ala lasta pakottamaan leikkimään jollakin, mikä ei kiinnosta (olen selvästi tympääntynyt näihin jouluina ja synttäreillä toistuviin tapahtumiin), koska leikki lähtee lapsen mielikuvituksesta ja siitä mikä lasta kiinnostaa. Äitini sitten suuttui niin, että laittoi lahjansa takaisin kassiin. Lapset ei tätä juurikaan noteeranneet. Lopun vierailun mummo mökötti lapselle ja kun mökötyksen päätteeksi pyysi lasta antamaan halin, ei lapsi suostunut, joten taas minua sätittiin huonosta kasvatuksesta. Vierailun lopuksi äitini nykyinen aviomies (ei oma isäni siis) haki tuon lelun kassista ja antoi sen nuoremmalle tytöllemme sanoen, että sinä voit sitten varmaan leikkiä tällä. Tyttö otti lelun ihan mielellään vastaan. Lopuksi toki poikani kävi vielä halaamassa isoäitinsä ennen lähtöä.

Itseäni otti niin päähän. Miksi väkisin ostaa vain "joku" lelu välittämättä tippaakaan siitä, tuleeko se olemaan mieluinen. Opetusmielessä hän ostaa aina jotain, mitä ei ole toivottu. Eli jos toiveena on Lego, sitä ei ainakaan osteta tai jos toiveena on roska-auto niin se ei ainakaan ole paketissa tai jos kertoo, että lapsi tykkää rakentelujutuista niin tuodaan lääkärilelu tms. Sitten voidaan ollaan marttyyriä, kun lapsi ei tykkää saamastaan lahjasta ja joka kerta pettyy. Sitten pettyy isoäiti lapsen käytökseen. Itsehän hän kaivaa verta nenästään, kun tahallaan ostaa jotain (ja vielä vaaleanpunaisen), mistä lapsi ei ole tippaakaan kiinnostunut.

En tarkoita tässä sitä, että pitää ostaa kuu taivaalta ja mahd. kallista. Mutta miksi sitä samaa rahamäärää tai vaikka vähemmän ei voi käyttää siihen toiveeseen. Tai jättäisi lahjan tuomatta kokonaan, sitäkään lapsi ei noteeraisi, koska vieraita on monta. Miksi pitää ostaa mitä sattuu, joka kerta. Ja miksi sitten on oikeus pettyä toisen reaktioon.

Itsellä meni osa juhlamielestä, kun sai olla sättimisen kohteena ja puolustaa lasta. Otti päähän ja lujaa. Ei toki maailman suurin murhe. Omassa lapsuudessani en koskaan saanut toivomaani asiaa ja sama jatkuu näköjään lapsenlapsilla. En ymmärrä, miksi mieluummin heittää rahat hukkaan (lelu jää käyttämättä) kuin edes pikkuisen miettisi kenelle lahjan ostaa.

Tulipas paasaus. Muita samanlaisia isovanhempia/sukulaisia omaavia?

[/quote]

No huh huh.Oma äitini ja äidinäitini sopivat hyvin kuvaukseen äidistäsi,ei kyllä ole kumpikaan mennyt noin äärimmäisyyksiin,mutta joka asiasta valittavia marttyyreja muuten. Toivottavasti juhlat olivat muuten onnistuneet ja lapsi tyytyväinen? Paskamaistahan tuollainen käytös on,mutta vaikea siihen on vaikuttaakaan. Otatte vaan vastaan ne ei-kivat lahjat ja kiikutatte vaikka kirpparille kun juhla on ohi. Itse olen viime aikoina yrittänyt ottaa rennommin ja joskus onnistun suhtaumaan hulluihin sukulaisiin ihan huumorilla. Vaikka isoäidin käytös oli törkeän huonoa,kuulostaa se vähän koomiseltakin.Mummo murjottaa lapsen synttäreillä,kun ei-toivottu,ei-sopiva alelahja ei kelpaa leikkeihin. Todella aikuismaista ja fiksua käytöstä! :D

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 15:57"]

Miksi lelu jää käyttämättä, eikö tyttäresikään halua sillä leikkiä. Vai etkö anna?

Minusta tuntuu, että oikein odotat että pääset haukkumaan mummin. Ja että lapsikin alitajuntaisesti nirkoilee lelulle, koska on tottunut että haukut mummin tuomat lahjat.

Sinäänsä mummin käytös on opettavaista. Eikä Lapsesi käyttäydy asiallisesti koska hyväksyt sen. Silti syntymäpäivä ei olisi oikea päivä lapsen käytöstapojen opettamiselle, jota itse et näköjään itsekkään osaa

[/quote]

No, mummoa ei kiinnosta se haluaako pikkusisko leikkiä lelulla vai ei. Nyt oli kyse siitä, että poikani ei innostunut vaaleanpunaisesta vauvasairaalasta. Pikkusisko kyllä tutkaili pakettia, mutta mummi ei kertaakaan kysynyt häneltä haluaisiko tämä lapsi avata laatikon, vaan patisteli pojaltani vastauksen ulos väkisin (poikahan kiitti kauniisti, ei moittinut lahjaa ja asia olisi jäänyt siihen ja mummo "säilyttänyt kasvonsa", jos mummo ei olisi jankuttanut perässä). Mitä 5v lopulta osaa vastata, jos joku asia ei kertakaikkiaan kiinnosta ja toinen tinkaa vieressä väkisin vastausta?

Lapsen siis pitäisi tekoinnolla alkaa leikkimään lelulla toisen mieliksi. Aikuinen osaa tehdä näin ja itse yleensä kiitän nätisti äitini tuomat turhakkeet, joille ei meillä ole mitään käyttöä ja jos hän joskus palaa asiaa, että oletteko paljon käyttäneet, niin suoraan valehtelen välttyäkseni äitini pettymyksen aiheuttamalta marttyyrisessiolta. Mutta lapsi ei osaa sanoa aikuisen mieliksi asioita, joita aikuinen haluaa kuulla vaikka itsekin tietää ne valheeksi.

Tässä tapauksessa äitini puoliso oli se asiallinen ihminen, joka toi paktetin tyttärelleni. Itse olin yrittänyt ehdottaa samaa aiemmin ja yrittänyt siis tuoda hyvää mieltä äidilleni, että toinen lapsi voisi sillä leikkiä, mutta hän vain tinkasi vastausta pojaltani.

Mielestäni lapsi käyttäytyi ihan hyvin. Mummo ei. Yritin nimenomaan oman tympääntymiseni takia olla asiasta sivussa ja hiljaa, jotta mummo ei voi väittää minun laittaneen sanoja pojan suuhun.

ap

Oma äitini on samanlainen narsistisesti käyttäytyvä. Hän on sitä mieltä, kun hän on äitini, joten kaikki oikeus kritisoida minua kaikesta. Lapsia minulla ei toistaiseksi ole, mutta äitini tuskin tulee heitä tuntemaan kun lapsia siunaantuu. Lahjatoiveita ei kuunnella ja jos jotain erehtyy ehdottamaan, niin se on maailman idioottimaisin idea.

Äitiäsi ei paljoa hetkauta, miltä lapsenlapsesta tuntu. Hän voisi joskus lapselta itseltään suoraan kysyä toiveita, saattaisi joku kerta tulla toivottukin asia.

6. Miksi vitussa sun pitää kopsata ap teksti? Vie tilaa ja voisko olla mahdollista että toise tajuaa että vastaus on tarkoitettu aloittajalle

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 15:57"]

Miksi lelu jää käyttämättä, eikö tyttäresikään halua sillä leikkiä. Vai etkö anna?

Minusta tuntuu, että oikein odotat että pääset haukkumaan mummin. Ja että lapsikin alitajuntaisesti nirkoilee lelulle, koska on tottunut että haukut mummin tuomat lahjat.

Sinäänsä mummin käytös on opettavaista. Eikä Lapsesi käyttäydy asiallisesti koska hyväksyt sen. Silti syntymäpäivä ei olisi oikea päivä lapsen käytöstapojen opettamiselle, jota itse et näköjään itsekkään osaa

[/quote]

No, mummoa ei kiinnosta se haluaako pikkusisko leikkiä lelulla vai ei. Nyt oli kyse siitä, että poikani ei innostunut vaaleanpunaisesta vauvasairaalasta. Pikkusisko kyllä tutkaili pakettia, mutta mummi ei kertaakaan kysynyt häneltä haluaisiko tämä lapsi avata laatikon, vaan patisteli pojaltani vastauksen ulos väkisin (poikahan kiitti kauniisti, ei moittinut lahjaa ja asia olisi jäänyt siihen ja mummo "säilyttänyt kasvonsa", jos mummo ei olisi jankuttanut perässä). Mitä 5v lopulta osaa vastata, jos joku asia ei kertakaikkiaan kiinnosta ja toinen tinkaa vieressä väkisin vastausta?

Lapsen siis pitäisi tekoinnolla alkaa leikkimään lelulla toisen mieliksi. Aikuinen osaa tehdä näin ja itse yleensä kiitän nätisti äitini tuomat turhakkeet, joille ei meillä ole mitään käyttöä ja jos hän joskus palaa asiaa, että oletteko paljon käyttäneet, niin suoraan valehtelen välttyäkseni äitini pettymyksen aiheuttamalta marttyyrisessiolta. Mutta lapsi ei osaa sanoa aikuisen mieliksi asioita, joita aikuinen haluaa kuulla vaikka itsekin tietää ne valheeksi.

Tässä tapauksessa äitini puoliso oli se asiallinen ihminen, joka toi paktetin tyttärelleni. Itse olin yrittänyt ehdottaa samaa aiemmin ja yrittänyt siis tuoda hyvää mieltä äidilleni, että toinen lapsi voisi sillä leikkiä, mutta hän vain tinkasi vastausta pojaltani.

Mielestäni lapsi käyttäytyi ihan hyvin. Mummo ei. Yritin nimenomaan oman tympääntymiseni takia olla asiasta sivussa ja hiljaa, jotta mummo ei voi väittää minun laittaneen sanoja pojan suuhun.

ap

[/quote]

AP,älä välitä näistä tahallaan väärinymmärretyistä ääliövastauksista,niitä on joka ketjussa. Useimmat varmaan ymmärsivät kuitenkin,että se joka ei osannut käyttäytyä juhlissa,oli lapsen isoäiti. Hienoa,että hänellä on edes järkevä puolisi. Niin kuin joku jo ehdottikin,niin yritä vain ajatella että äitisi on vähän mieleltään hupsu,äläkä ota vakavasti vaikka varmasti tympiikin.

T:Se jolla on marttyyriäiti ja -isoäiti.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 16:19"]

Oma äitini on samanlainen narsistisesti käyttäytyvä. Hän on sitä mieltä, kun hän on äitini, joten kaikki oikeus kritisoida minua kaikesta. Lapsia minulla ei toistaiseksi ole, mutta äitini tuskin tulee heitä tuntemaan kun lapsia siunaantuu. Lahjatoiveita ei kuunnella ja jos jotain erehtyy ehdottamaan, niin se on maailman idioottimaisin idea.

Äitiäsi ei paljoa hetkauta, miltä lapsenlapsesta tuntu. Hän voisi joskus lapselta itseltään suoraan kysyä toiveita, saattaisi joku kerta tulla toivottukin asia.

[/quote]

Jollain tavalla lohdullista,että muillakin on tällaisia äitejä. Olen 27-vuotias,mutta yrittää holhota minua kuin lasta ja joka kerta kun tapaamme,hän muistaa analysoida mikä kaikki elämässäni on pielessä. Toisaalta hänellä on samanlainen suhde omaan äitiinsä.Epäilen,että suvussamme on jokin geneettinen mielenvikaisuus,joka siirtyy äidiltä tyttärelle.

Sano ap. äidillesi, että lapsi kerää rahaa johonkin kohteeseen ja siihen saa sitten osallistua.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 16:27"]

Sano ap. äidillesi, että lapsi kerää rahaa johonkin kohteeseen ja siihen saa sitten osallistua.

[/quote]

Rahalahjoja hän ei anna periaatteesta, että se tuhlataan johonkin "turhuuteen". Eli hän ei pääse kontrolloimaan mihin raha käytetään. Hän haluaa itse päättää, mikä on tarpeellista meille/lapsille ja mikä ei. :/

Tuohon, että äitini puolisolle vihjailisin lahjasta: Hänelle kerron suoraan toiveet ja hän yrittää tuoda tätä tietoa äidilleni. Äitini kuitenkin haluaa itse ostaa lahjat ja kontrolloida mitä annetaan. Muutenkin ihmettelen, miksi hän äitini on nainut, koska äitini on häntäkin kohtaan todella hankala. Aikanaan teini-iässä en lainkaan ihmetellyt, miksi omat vanhempani erosivat. Uusi puoliso on hyvä mies, välillä käy häntä sääli.

Mutta tuossa sairaala lattialla kököttää. Lapset rakentaa yhdessä legoja. ;)

Jälkikäteen on "hauska" miehen kanssa miettiä näitä edesottamuksia, mutta tapahtuma hetkellä on vaikea pitää tunteet poissa ja ajatella häntä vain hupsuna naisena...

Ei tuohon ole ratkaisua.

Sanotte vaan lapsille jotenkin äitiäsi haukkumatta, ettei mummo tajua millä lapset leikkii kun on jo niin vanha ja sen takia nuo lahjat on hieman omituisia. Kyllä lapset sen tajuaa.

Sovitte niin, ettei niillä ole pakko leikkiä ja silti jatketaan kuin ennenkin, lapsi kiittää kauniisti ja siinä se.

Aikuinen saa nuolla ihan itse omat haavansa, itse on äitisi valinnut  tuon tien.

Sun itse ei tarvitse asiaa surra, anna olla ja unohda koko lahja.

Voih tutulta kuulostaa. .. voin kertoa, että nyt olen lähes nelikymppinen, odotan kolmatta lasta ja pikkuhiljaa rupean tajuamaan, että vika ei oikeasti ole mussa. Edelleen kommentit ym ottavat aivoon ja monta päivää menee, että pääsen suuttumuksesta yli, mutta enää en kommentoi mitään poikkipuolista, olen vain neutraali. Ja suuttumus ei enää ole sellaista "mikä mussa vvikana" vaan tervettä suuttumusta siitä, että kuinka joku kehtaa olla niin ilkeä toiselle.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 16:27"]

Sano ap. äidillesi, että lapsi kerää rahaa johonkin kohteeseen ja siihen saa sitten osallistua.

[/quote]

Toi voisi onnistua, jos isoäidillä olisi halua ilahduttaa lasta. Ap:n tapauksessa rahan pyytöä pidettäisiin varmaan röyhkeänä ja tuotaisiin silti joku aleturhake.

Mummu taitaa olla häiriintynyt.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 15:57"]

Miksi lelu jää käyttämättä, eikö tyttäresikään halua sillä leikkiä. Vai etkö anna?

Minusta tuntuu, että oikein odotat että pääset haukkumaan mummin. Ja että lapsikin alitajuntaisesti nirkoilee lelulle, koska on tottunut että haukut mummin tuomat lahjat.

Sinäänsä mummin käytös on opettavaista. Eikä Lapsesi käyttäydy asiallisesti koska hyväksyt sen. Silti syntymäpäivä ei olisi oikea päivä lapsen käytöstapojen opettamiselle, jota itse et näköjään itsekkään osaa

Mummiko se siellä???

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 15:46"]

ei yleensäkään noteeraa lahjatoiveita kenellekään

aina ollut hankala äiti ainoalle lapselleen eli minulle

(takertuva,

narsistinen,

"kyllä minä sinuna tekisin niin että...",

"sinuna olisin niin viisas, että...",

puuttuu vaatteisiini,

ulkonäkööni,

haukkui tulevan mieheni lyttyyn seurustelun alkuaikoina,

tunkee uskonnollisuuttaan meille

ja pitää meitä huonoina kasvattajina

 eihän tälläkin kertaa ole kyseessä joku tyttöjen lelu

(hänellä on tapana ostella alennuksesta mitä sattuu miettimättä lainkaan lahjan saajaa),

en voi estää lapsen pettynyttä reaktiota.

 yritti moneen kertaa tyrkyttää tätä

 varmaan kymmenennen tyrkytyksen tuloksena

Yritti vielä moneen kertaa tyrkyttää

motkotti minulle, että en ole opettanut poikaa kohteliaaksi ja että lapsen PITÄÄ leikkiä muillakin leluilla kuin vain niillä oman mielen kiinnon kohteilla.

suuttui niin, että laittoi lahjansa takaisin kassiin.

mummo mökötti lapselle

ja kun mökötyksen päätteeksi pyysi lasta antamaan halin, ei lapsi suostunut, joten taas minua sätittiin huonosta kasvatuksesta

väkisin ostaa vain "joku" lelu

välittämättä tippaakaan siitä, tuleeko se olemaan mieluinen.

Opetusmielessä hän ostaa aina jotain, mitä ei ole toivottu.

voidaan ollaan marttyyriä

Sitten pettyy isoäiti lapsen käytökseen. 

Itsehän hän kaivaa verta nenästään, kun tahallaan ostaa jotain (ja vielä vaaleanpunaisen), mistä lapsi ei ole tippaakaan kiinnostunut.

[/quote]

Luepa ajatuksella, mitä kirjoitat omasta äidistäsi. Huomaatko olevasi täynnä vihaa, ilkeyttä ja katkeruutta?

Sinulla on ilmeisesti ollut normikriteereillä hyvin onnellinen lapsuus: perusturvaa, monta ateriaa joka päivä, kaikkea tarpeellista, ei väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä tai perheessä päihdeongelmia, sinua on rakastettu, neuvottu ja opastettu. Sinä olet kuitenkin katkera mm. siitä, että äitisi on arvostellut pukeutumistasi! Jotenkin sinusta piirtyy kuva ihmisestä, jolla ei oikein ole ollut koskaan oikeita ongelmia.

Huomaatko omalla käytökselläsi rakentavasi kiilaa lapsesi ja äitisi väliseen suhteeseen? Pystyisitkö kuvittelemaan itsellesi vaihtoehtoisen ja paremman toimintamallin, joka olisi toiminut tuossa tilanteessa paremmin? 

Huomaatko omaavasi vikaa uhriuteen ja marttyyriyteen? Mitäs jos kymmenen vuoden päästä poikasi kutsuukin sinua narsistiseksi takertujaksi, joka ei kelpaa edes synttärilahjan ostoon?

Aika kumma juttu, että vielä nykyaikana joku opettaa lapsilleen, että on tyttöjen leluja ja poikien leluja. Siitä tässä mielestäni on kyse - ap:n omituisesta värien sukupuolijaosta.

Miksi lapselle aina täytyy tuoda sitä, mitä vanhemmat tahtovat? Joku leikkisairaala (?) on ihan se ja sama, jos muitakin leluja tulee. Sille leikkimään kärttävälle isoäidille voisi tehdä selväksi, että meidän Mikko leikkii nyt muilla lelluilla, tämä laitetaan kaappiin odottamaan sitä hetkeä, kun kukaan ei ole vaatimassa mitään.

Mutta sehän ei olekaan kirjoituksen idea vaan tällä kertaa piti keksiä tämmöinen provo. Vaihda vähän tyyliä, jookosta, ettet olisi niin ennalta arvattava. Kohta täsmennät jotain kohtaa ja hieman muunnat alkuperäistä jne. kuten niin usein ennenkin.

Samaa mieltä, kuin joku toinenkin vastaaja oli, että kun tiedät äitisi käyttäytyvän noin, niin anna olla, älä stressaa. Ostakaa itse, mitä lapsi toivoo ja sillä hyvä.

Meillä miehen vanhemmat ostavat aina jotain heti rikki menevää krääsää ja kehuvat aina kilvan niitä omia tuomisiaan. Rasittavaa sekin!