Lue keskustelun säännöt.
Isoäidin käytös lapsen 5v synttäreillä
20.04.2014 |
Tänään oli sukulaissynttärit meidän 5v lapselle. Isoäiti (oma äitini) ei yleensäkään noteeraa lahjatoiveita kenellekään ja on aina ollut hankala äiti ainoalle lapselleen eli minulle (takertuva, narsistinen, "kyllä minä sinuna tekisin niin että...", "sinuna olisin niin viisas, että...", puuttuu vaatteisiini, ulkonäkööni, haukkui tulevan mieheni lyttyyn seurustelun alkuaikoina, tunkee uskonnollisuuttaan meille ja pitää meitä huonoina kasvattajina näin muutamia mainitakseni).
Isoäiti kertoi etukäteen ostaneensa sairaalan (alennusmyynnistä) pojalleni. Kysyin edellisista kerroista viisastuneena, että eihän tälläkin kertaa ole kyseessä joku tyttöjen lelu (hänellä on tapana ostella alennuksesta mitä sattuu miettimättä lainkaan lahjan saajaa), koska en voi estää lapsen pettynyttä reaktiota. Mummon vastaus oli, että pojan on aika oppia leikkimään muillakin leluilla kuin vain niillä mieleisillään aiheilla. No, tänään sitten paketista paljastui vaaleanpunainen selvästi tytyöille suunnattu sairaala minivauvoille. Onneksi oli muitakin paketteja avattavana muilta vierailta ja meiltä perheeltä, joten poika kiitti nätisti ja siirtyi seuraavaan lahjaan. Lahjojen avaamisen jälkeen mummi yritti moneen kertaa tyrkyttää tätä sairaalaa, että avaa se ym. Poika leikki innoissaan näillä muilla lahjoillaan eikä oikein jaksanut innostua. Lopulta varmaan kymmenennen tyrkytyksen tuloksena poika sanoi, että en mä nyt leiki sillä, kun se on ihan tyttöjen lelu (en sanonut mitään mutta olin samaa mieltä). Mummo selvästi oli pettynyt. Yritti vielä moneen kertaa tyrkyttää ja motkotti minulle, että en ole opettanut poikaa kohteliaaksi ja että lapsen PITÄÄ leikkiä muillakin leluilla kuin vain niillä oman mielen kiinnon kohteilla. Sanoin, että en ala lasta pakottamaan leikkimään jollakin, mikä ei kiinnosta (olen selvästi tympääntynyt näihin jouluina ja synttäreillä toistuviin tapahtumiin), koska leikki lähtee lapsen mielikuvituksesta ja siitä mikä lasta kiinnostaa. Äitini sitten suuttui niin, että laittoi lahjansa takaisin kassiin. Lapset ei tätä juurikaan noteeranneet. Lopun vierailun mummo mökötti lapselle ja kun mökötyksen päätteeksi pyysi lasta antamaan halin, ei lapsi suostunut, joten taas minua sätittiin huonosta kasvatuksesta. Vierailun lopuksi äitini nykyinen aviomies (ei oma isäni siis) haki tuon lelun kassista ja antoi sen nuoremmalle tytöllemme sanoen, että sinä voit sitten varmaan leikkiä tällä. Tyttö otti lelun ihan mielellään vastaan. Lopuksi toki poikani kävi vielä halaamassa isoäitinsä ennen lähtöä.
Itseäni otti niin päähän. Miksi väkisin ostaa vain "joku" lelu välittämättä tippaakaan siitä, tuleeko se olemaan mieluinen. Opetusmielessä hän ostaa aina jotain, mitä ei ole toivottu. Eli jos toiveena on Lego, sitä ei ainakaan osteta tai jos toiveena on roska-auto niin se ei ainakaan ole paketissa tai jos kertoo, että lapsi tykkää rakentelujutuista niin tuodaan lääkärilelu tms. Sitten voidaan ollaan marttyyriä, kun lapsi ei tykkää saamastaan lahjasta ja joka kerta pettyy. Sitten pettyy isoäiti lapsen käytökseen. Itsehän hän kaivaa verta nenästään, kun tahallaan ostaa jotain (ja vielä vaaleanpunaisen), mistä lapsi ei ole tippaakaan kiinnostunut.
En tarkoita tässä sitä, että pitää ostaa kuu taivaalta ja mahd. kallista. Mutta miksi sitä samaa rahamäärää tai vaikka vähemmän ei voi käyttää siihen toiveeseen. Tai jättäisi lahjan tuomatta kokonaan, sitäkään lapsi ei noteeraisi, koska vieraita on monta. Miksi pitää ostaa mitä sattuu, joka kerta. Ja miksi sitten on oikeus pettyä toisen reaktioon.
Itsellä meni osa juhlamielestä, kun sai olla sättimisen kohteena ja puolustaa lasta. Otti päähän ja lujaa. Ei toki maailman suurin murhe. Omassa lapsuudessani en koskaan saanut toivomaani asiaa ja sama jatkuu näköjään lapsenlapsilla. En ymmärrä, miksi mieluummin heittää rahat hukkaan (lelu jää käyttämättä) kuin edes pikkuisen miettisi kenelle lahjan ostaa.
Tulipas paasaus. Muita samanlaisia isovanhempia/sukulaisia omaavia?
Kommentit (64)
Huomenia!
Tuo 41:n tilanne, että lasten pitäisi olla aikuisia ja ymmärtää mummoa, on meillekin tuttua. Mutta kun eihän ne lapset ymmärrä (tarhaikäiset) eikä heidän ole tarvekaan. Surullista, ettei aikuinen ihminen osaa käyttäytyä normaalisti, vaan jo lastenkin pitäisi miettiä, miten mummoa miellytetään, jotta vältytään pahemmilta kohtauksilta. Mummi kyselee usein lapsilta, että tykkäätkö minusta, onko minun luona kivaa (kivempaa kuin toisessa mummolassa), onko se minun antama vaate/lelu/muu tavara käytössä, onko se kiva jne. Tai tee mummon mieliksi tämä tai tuo niin mummo ilahtuu.
Ja 40 on oikeassa myös. Pyrin välillä liikaakin miellyttämään äitiäni. Syynä se, että pääsen itse vähemmällä. En kerta kaikkiaan jaksa riidellä joka asiasta. Hän on hyvä tekemään vastakkain asetteluja. Tuntuu, että hän oikein hakee tilanteita, joissa toinen haluaisi sanoa pahasti, mutta kohteliaisuuttaan tai riitoja välttääkseen ei sitä tee vaan myötäilee tai yrittää miellyttää. Toisinaan sitten sanon pahasti hänen sitä kerjättyään riittävästi tai tulee minulle yksi kerta liikaa. Mutta hyvin äkkiä hän onnistuu kääntämään asian niin, että hän vain tarkoitti hyvää ja minä en (jälleen) osaa osaa olla kiitollinen tai en ymmärrä omaa parastani tai joku muu syy, jolla joudun puolustuskannalle ja perustelemaan hänelle omaa kantaani. Hän on taitava manipuloija. Siksi en nykyisin esim. vastaile puheluihin kovin usein, vaan kerron tekstarilla kuulumiset. En vain jaksa kommunikoida hänen kanssaan. Tähän asti hän on ollut kuitenkin lapsille ihan ok mummo. Ostanut näitä "huonoja" lahjoja, mutta muuten tykännyt touhuta ja itse pyytelee lapsia kylään ym. Eilen oli eka kerta, kun alkoi huonon lahjan jälkeen tenttaamaan lasta, kuten usein minulle tekee, ja lopulta kaivettuaan vastauksen ulos lapsesta alkoi marttyyrikohtaus lasta kohtaan. Olisi tehnyt mieli heittää rouva ulos kodistani, mutta siinä oli muitakin vieraita ja yritin vain vähin äänin saada tilanteen ohi ilman, että lapselle tulee synttäreillään kovin paha mieli.
Tuo sairaala on edelleen tuossa olkkarin lattialla avaamattomana paketissaan. Pikkusiskokaan ei ole koskenut siihen vaistottuaan isoveljen pahan mielen asiasta. Yritin eilen tyttöä availemaan pakettia kanssani, mutta leikki mieluumin veljensä kanssa legoilla. Jotain ne lapsetkin huomaa...
Kiitos taas vastanneille!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heittäisin linnalla vesilintua. :) Oma marttyyri-narsisisti äitini on samanlainen huono lahjojen antaja (niinkuin narsisistit tunnetusti ovat). Mitä tahansa krääsää kirpparilta. Antamishetkellä kiittelen ja nyökkäilen ja olen opettanut lapset tekemään samoin. Ja sitten kiikutan koko paskan hyvällä omallatunnolla roskiin tai myyn eteenpäin ja ostan rahoilla jotain lapselle mieluista.
Kuluttakoon rahansa, voi raukkaa kun ei tajua.
Mä yrittäisin kyllä laittaa äidille rajat, vaikka se vääntöä onkin. -En hyväksy tällaista käytöstä. Et voi tulla pilaamaan pienen lapsen juhlia. Jos näin teet, et ole tervetullut.
Sinun kotisi ja lapsesi juhlat. Tätä pitää kunnioittaa, vaikkei osaisi rakastaa. En katselisi tuollaista käytöstä hetkeäkään. Ei ne eli persoonallisuushäiriöiset muuten mitään opi ja säästät itseäsi ja lastesi tunteita.
Kuka ylipäätän viisivuotias leikkii tuollaisella sairaalasängyllä? Oli se minkä värinen hyvänsä? Meillä ei ainakaan vähempää voisi kiinnostaa mikään vastaava tuote.
Kuulostaa ihan hirveiltä jutuilta, mutta uskon silti että ovat totta kun olen oikeassa elämässäni erehtynyt yhteen narsistiseen ihmiseen (mieheen) tutustua. Kummallisia nuo lapsille asetetut vaatimuksetkin halaamisista ja kiitollisuuden osoituksista. Luulisin että itse ap:n tilanteessa järjestäisin äitini ja lasteni tapaamiset niin etten itse olisi paikalla vaan tapaamiset hoitaisi lasten isä tai äidin mies. Silloin mummo joutuisi olemaan enemmän omillaan suhteessa lapsenlapsiin ja lopputuloksena voisi olla että syntyy oikeita ihmissuhteita tai ainakin se, että mummo huomaa että lapsenlapset eivät ole käytetttävissä välikappaleina hänen pyrkimyksissään hallita oman tyttärensä elämää - siitä kai tässä pohjimmiltaan on kysymys.
Äitini on samanlainen (tosin eri asioissa), joten tiedän mistä ap. puhuu. Parhaiten pärjää kun antaa hänen puhua ja toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
SItä kyllä voisi vähän miettiä, onko pakko mennä mukaan tähän nykyiseen jakoon, jossa pyritään tyttöjen ja poikien lelut tekemään erikseen. Pojastasi tulee muuten aikamoinen sovinisti itse isänä aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli nuorenpana vähän samansuuntaisia tilanteita isäni kanssa. Ensin hän kyselee tarkasti että mitä halutaan tai tarvitaan lahjaksi ja sitten hankki jotain vähän sinne päin, mutta ei missään tapauksessa sitä mitä on toivottu.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 21:52"]
Miksiköhän muuten nykyisin on monissa ketjuissa näitä provon huutelijoita. Vain siksi, ettei omassa elämässä ole vastaavaa tilannetta, ei sitten uskota että kenelläkään toisella voisi olla...
ap vielä
[/quote]Siksi että tämäkn vaikuttaa provolta. Yleensä näissä tarinoissa puhutaan melko ympäripyöreitä, ettei kirjoittajaa tunnisteta. Sinun tarinassasi on niin tarkat yksityiskohdat, että jokainen teidän synttäreillä ollut tämän lukiessaan tunnistaa tästä sinut. Et siis pelkää "kiiinni jäämistä", joten ihan yhtä hyvin olisit voinut keskustella tämän asian äitisi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ottaa vähän etäisyyttä mummeliin. Tuollaiset ihmiset voivat mennä todella hankaliksi, kun haluavat osoittaa että pystyvät voittamaan kiistatilanteet. Toisaalta voi olla ettei hän pääse lasten "ihon alle" ja myrkyttämään näiden mieliä, jos tuo niin huonoja lahjojakin että ne eivät lapsia kiinnosta.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 23:53"]
No mut huonomminkin vois mennä. Mun mummoni päätti, ettei mulla ole poikaa ollenkaan. Ei synttärikortteja, ei joulukortteja, ei mitään. Vanhempi lapsi niitä kyllä saa. Syy? Äidilleni kertoi, ettei halua olla tekemisissä sellaisen kanssa, joka ei hänestä tykkää. Poika on nähnyt isomummonsa kerran. Oli 8kk vanha ja vierasti...
[/quote]Tuo on kamalaa. Meillä mummi oli sitä mieltä että meidän ei olisi pitänyt tehdä kuin yksi lapsi (meillä on kolme lasta). Paapoi 7 vuotiasta esikoistamme, mutta ei ottanut edes syliin kaksi vuotiasta, kun hänen mielestään sitä ei olisi pitänyt olla edes olemassa. Eipä ole nähty mummia yli kymmeneen vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä ja äitisi vaikutatte yhtä lapsellisilta ja tyhmiltä ja olet lisäksi tartuttanut lapsellesi inhon äitiäsi kohtaan, vaikka on vasta 5v.
Ja juu, mun lapsilta ei ole koskaan yksikään mummo kysynyt mitä LELUA haluaa synttärilahjaksi. Toinen laittaa kortin jos muistaa ja toiset isovanhemmat antavat ehkä 20 euroa tai ostavat paidan. Näkevät että lapsilla on nykyään leluja liikaakin. Ja muutenkin harvoin tekemisissä.
Silti en puhu pahaa isovanhemmista tai tartuta mitään tykkäämisjuttuja.
Ainoa kerta kun itseä otti päähän oli sellainen tapaus, kun anoppi oli ostanut alennuskorista jonkun lelun ja kun kävimme kylässä kyseli etukäteen kuopukselta haluaako kuopus sen lelun itselleen synttärilahjaksi ja kun kuopus vastasi että ei, niin silti tuli juuri sen lelun kanssa meille. Ja siis se lelu oli varmaan ostettu alun alkaen lasten serkuille koska oli liian lapsellinen.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 22:20"]
Mieheni äidillä on todettu persoonallisuushäiriö, ja hän on saanut monesta paikkaa lähtöpassit kiusattuaan toisia ihmisiä tarkoituksella. Yksi tyypillinen toimintatapa hänellä on juuri tuo, että hän selvittelee tarkkaan, mitä joku EI juuri sillä hetkellä kaipaa, ja sitten hän tieten tahtoen järjestää juuri sen ja saa nautinnollisen marttyyrikohtauksensa.
Meillä ei ole lapsia, mutta mieheni siskolla on. Näitä lapsia mummi hellii mm.
- tuomalla esiteinitytölle lahjaksi liian pieniä vaatteita, ja sitten tulee marttyyrikohtaus, kun tyttö "ei ole huolehtinut kropastaan" kun ei mahdu niihin
- tuomalla pahasti pähkinäallergiselle pojalle pähkinöitä, pähkinää sisältäviä leivonnaisia ja ruokia - ekalla kerralla pieni poika luotti mummiin ja maistoi eteisessä, tuli sitten hengitysvaikeuksien takia keikka ensiapuun ja muistan kun mummi soitti miehelle ja minulle nonstoppina marttyyripuheluita ja vaati, että lohdutamme HÄNTÄ.
Äitisi miesystävä on hyvä ihminen. Kiva, että tyttösi sai mieleisensä lelun ja poikasikin vaikuttaa fiksulta pikkukaverilta.
Juu, varmaan on nämä isoäidit henkisesti sairaita reppanoita, mutta PIENEN LAPSEN SYNTTÄREITÄ EI MENNÄ PILAAMAAN. Millainen sisältä kuollut paskakasa ei rakasta lapsenlastaan?!
[/quote]
Tämä kuulostaa tutulta, anoppi tuo aina lahjan ja jotenkn haluaa tuottaa pettymyksen.
Mm. laittaa väärän kuvan mukiin, jonka tuo. Jopa lapsen nimen väärin.
Ja sitten tuo tapaus että kysyy pieneltä lapselta haluatko tämän lahjan synttärilahjaksi ja kun saa vastauksen ei niin tuo sen silti.
Aina puhuu siitä miten hän on lapsena tehnyt vain työtä eikä harrastanut yhtään. (kateellinen lapsille)
Poikansa ajasta on kateellinen, hän reagoi vauvauutisiin sanalla "miksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marttyyrikohtauksia ei saa lasten synttäreillä, koska lapset kai jotenkin sisäsyntyisesti osaavat olla tyytyväisiä ja iloisia kaikisat lahjoista.52
Mutta ap on mielestäni hemmoteltu. Joku bulevardin perhesurman isovanhemmat eivät edes menisi lasten synttäreille tai kyselisi lahjatoiveita.
Usein koulutetuilla on näin, joilta itseltään vaadittu paljon mutta isovanhemmat eivät hemmottele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 09:12"]Mutta ap on mielestäni hemmoteltu. Joku bulevardin perhesurman isovanhemmat eivät edes menisi lasten synttäreille tai kyselisi lahjatoiveita.
[/quote]
Mitä vitun väliä? Ap:n mummo toimi väärin ja sitä asiaa ei muuta mihinkään se, että joku toimii vielä huonommin.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 08:47"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 21:52"]
Miksiköhän muuten nykyisin on monissa ketjuissa näitä provon huutelijoita. Vain siksi, ettei omassa elämässä ole vastaavaa tilannetta, ei sitten uskota että kenelläkään toisella voisi olla...
ap vielä
[/quote]Siksi että tämäkn vaikuttaa provolta. Yleensä näissä tarinoissa puhutaan melko ympäripyöreitä, ettei kirjoittajaa tunnisteta. Sinun tarinassasi on niin tarkat yksityiskohdat, että jokainen teidän synttäreillä ollut tämän lukiessaan tunnistaa tästä sinut. Et siis pelkää "kiiinni jäämistä", joten ihan yhtä hyvin olisit voinut keskustella tämän asian äitisi kanssa.
[/quote]
No voi nyt vittu sentään. Luuletko että koko Suomi pyörii täällä helvetin vauva-palstalla lukemassa joka ikisen ketjun, jos siellä olisi jotain juttua heistä itsestään :D
Voi kyllä :( Meillä mummi tuo jonkun veljeni 30 vuotta vanhan paidan lahjaksi lapselle, jossa reikiä ja pinttyneitä tahroja jokapuolella. Ja hehkuttaa lahjaansa jatkuvasti "eikö mummi olekin ihana kun osasi näin hienon lahjan tuoda". Huoh. Ja rahaa on ( useita sijoitusasuntoja) mutta on vain niin pihi ja tilannetaju 0. Toisi vaikka yhden pikkuauton joka maksaa alle kaksi euroa tai tikkarin joka maksaa n. 10 centtiä. Mutta ei. Aina sama juttu.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 08:58"]
Sinä ja äitisi vaikutatte yhtä lapsellisilta ja tyhmiltä ja olet lisäksi tartuttanut lapsellesi inhon äitiäsi kohtaan, vaikka on vasta 5v.
Ja juu, mun lapsilta ei ole koskaan yksikään mummo kysynyt mitä LELUA haluaa synttärilahjaksi. Toinen laittaa kortin jos muistaa ja toiset isovanhemmat antavat ehkä 20 euroa tai ostavat paidan. Näkevät että lapsilla on nykyään leluja liikaakin. Ja muutenkin harvoin tekemisissä.
Silti en puhu pahaa isovanhemmista tai tartuta mitään tykkäämisjuttuja.
Ainoa kerta kun itseä otti päähän oli sellainen tapaus, kun anoppi oli ostanut alennuskorista jonkun lelun ja kun kävimme kylässä kyseli etukäteen kuopukselta haluaako kuopus sen lelun itselleen synttärilahjaksi ja kun kuopus vastasi että ei, niin silti tuli juuri sen lelun kanssa meille. Ja siis se lelu oli varmaan ostettu alun alkaen lasten serkuille koska oli liian lapsellinen.
[/quote]
Sinä ymmärrät tämän ap:n ongelman ihan eri tavalla kuin minä. Kysehän on siitä että mummo alkaa leikkiä marttyyriä kun ei saa toivomaansa kiitosta lahjoista joita nimenomaan ei ole toivottu ja voi sitten alkaa syyllistää tytärtään itsesäälinsä suloisessa katkeruudessa ja loppujen lopuksi saa tyydytyksenä siitä että on saanut levitettyä taas kerran pahaa mieltä ympäristöönsä.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:45"]Voi kyllä :( Meillä mummi tuo jonkun veljeni 30 vuotta vanhan paidan lahjaksi lapselle, jossa reikiä ja pinttyneitä tahroja jokapuolella. Ja hehkuttaa lahjaansa jatkuvasti "eikö mummi olekin ihana kun osasi näin hienon lahjan tuoda". Huoh. Ja rahaa on ( useita sijoitusasuntoja) mutta on vain niin pihi ja tilannetaju 0. Toisi vaikka yhden pikkuauton joka maksaa alle kaksi euroa tai tikkarin joka maksaa n. 10 centtiä. Mutta ei. Aina sama juttu.
[/quote]Jatkan vielä, tai ei toisi muuta kuin itsensä ja aikaansa. Mutta ei huomioi lapsia millään tavalla koko vierailun aikana puhuu vain siitä että mummi on paras kun ajoi pitkän matkan (50km) teidän vuoksi ja bensaan meni kauheasti rahaa... Ja tosiaan, rahasta ei puutetta.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 08:58"]
Sinä ja äitisi vaikutatte yhtä lapsellisilta ja tyhmiltä ja olet lisäksi tartuttanut lapsellesi inhon äitiäsi kohtaan, vaikka on vasta 5v.
Ja juu, mun lapsilta ei ole koskaan yksikään mummo kysynyt mitä LELUA haluaa synttärilahjaksi. Toinen laittaa kortin jos muistaa ja toiset isovanhemmat antavat ehkä 20 euroa tai ostavat paidan. Näkevät että lapsilla on nykyään leluja liikaakin. Ja muutenkin harvoin tekemisissä.
Silti en puhu pahaa isovanhemmista tai tartuta mitään tykkäämisjuttuja.
Ainoa kerta kun itseä otti päähän oli sellainen tapaus, kun anoppi oli ostanut alennuskorista jonkun lelun ja kun kävimme kylässä kyseli etukäteen kuopukselta haluaako kuopus sen lelun itselleen synttärilahjaksi ja kun kuopus vastasi että ei, niin silti tuli juuri sen lelun kanssa meille. Ja siis se lelu oli varmaan ostettu alun alkaen lasten serkuille koska oli liian lapsellinen.
[/quote]
Sinä ymmärrät tämän ap:n ongelman ihan eri tavalla kuin minä. Kysehän on siitä että mummo alkaa leikkiä marttyyriä kun ei saa toivomaansa kiitosta lahjoista joita nimenomaan ei ole toivottu ja voi sitten alkaa syyllistää tytärtään itsesäälinsä suloisessa katkeruudessa ja loppujen lopuksi saa tyydytyksenä siitä että on saanut levitettyä taas kerran pahaa mieltä ympäristöönsä.
[/quote]
Kiitos tälle vikalle kommentoijalle siitä, että joku ymmärtää tilanteen. Ja muillekin siellä kommentoijien joukossa. Oma toiveeni olisi, että ei toisi sitten vaikka mitään. Tai sen 10 sentin tikkarin. Siitäkin lapsi olisi ilahtuneempi kuin väärin mietitystä lahjasta. Ja tuo tinkaaminen, että onko kiva, ai eikö ole kiva, no miksi ei ole kiva, kyllä sun pitää tällä leikkiä jne. on lapselle aika kurjaa. Tuokin on tuttua, että ostaa jonkun lelun varastoon, kysyy lapselta etukäteen, että haluatko sellaisen ja kun vastaus on että ei, tulee se silti paketissa. Meille aikuisille tuo on ihan arkea. Hankkii usein kasan vaatteita (olen tuhannesti sanonut, että älä osta mitään), kun en niitä halua, tulevat ne lahjapaketissa kuitenkin. Sitten pitäisi olla kiitollinen ja hän kyselee perään, että oletko käyttänyt ja eikö olekin hyvä jne.
Lapsena muistan kuinka hän kantoi serkuilleni minun vanhoja käytettyjä vaatteita, vaikka he eivät niitä pyytäneet eivätkä selvästi oikeen halunneetkaan. Äitini silti niitä sinne "hyvää hyvyyttään" kantoi. Ikinä en noita vaatteita serkkujeni päällä nähnyt. Äitini kuitenkin sai sitten puhua, että eivät ole edes yhtään kiitollisia, vaikka heidän lapsensakin hän vaatetti...
Tuohon, että minut täältä tunnistettaisiin. Äitini tuskin av:lla pyörii, hyvä että just ja just osaa verkkopankissa laskun maksaa. Jos jotain tietoa pitää etsiä, niin se on tehtävä hänen puolestaan hänelle. Taidan minä olla ainoa pölhöpää meidän vieraista, joka täällä lueskelee juttuja tai etsii vertaistukea. Eivät kaikki tänne eksy. ;)
Ihanaa kevätpäivää keskustelijoille!
ap
Hui, ap:n äiti kuulostaa aivan minun äidiltäni.
Todella raskasta, ja pahemmaksi vaan menee koko ajan.
Nyt kun lapseti ovat jo vähän isompia (alakoululaisia), ja on käynyt selväksi, että heillä on kovin erilainen temperamentti kuin mummolaan ovat ristiriidat käyneet mummon ja lasten välillä selkeiksi.
Olen yrittänyt kertoa äidilleni erilaisista temperamenteista, ja jopa tarjonnut hänelle luettavaksi kirjan jonka avulla voisi oppia ymmärtämään erilaisia temperamentteja. Itsekin yritän häntä ymmärtää parhaani mukaan, ja olen ajatellut että mummon kannalta olisi hyvä jos hän pystyisi tulemaan toimeen lastenlastensa kanssa. Vaan äitini vaan sanoo, että "minua tässä pitää ymmärtää". Siis odottaa että alle 10-vuotiaat lapset ymmärtävät häntä, tanssivat hänen pillinsä mukaan ja tekevät kaikkensa miellyttääkseen mummoa :(
Lapsille olen kyllä monet kerrat selittänyt, että mummo on erilainen kuin he, ja että hän vaan toimii ja ajattelee omalla tavallaan ja tarkoittaa hyvää toimillaan. Mutta eivät lapsetkaan silti mitä tahansa jaksaa sietää ja ymmärtää. Välillä tuntuu että mummo on lapsi ja lasten pitäisi olla hänen seurassaan aikuisia :,(