Isoäidin käytös lapsen 5v synttäreillä

Tänään oli sukulaissynttärit meidän 5v lapselle. Isoäiti (oma äitini) ei yleensäkään noteeraa lahjatoiveita kenellekään ja on aina ollut hankala äiti ainoalle lapselleen eli minulle (takertuva, narsistinen, "kyllä minä sinuna tekisin niin että...", "sinuna olisin niin viisas, että...", puuttuu vaatteisiini, ulkonäkööni, haukkui tulevan mieheni lyttyyn seurustelun alkuaikoina, tunkee uskonnollisuuttaan meille ja pitää meitä huonoina kasvattajina näin muutamia mainitakseni).

Isoäiti kertoi etukäteen ostaneensa sairaalan (alennusmyynnistä) pojalleni. Kysyin edellisista kerroista viisastuneena, että eihän tälläkin kertaa ole kyseessä joku tyttöjen lelu (hänellä on tapana ostella alennuksesta mitä sattuu miettimättä lainkaan lahjan saajaa), koska en voi estää lapsen pettynyttä reaktiota. Mummon vastaus oli, että pojan on aika oppia leikkimään muillakin leluilla kuin vain niillä mieleisillään aiheilla. No, tänään sitten paketista paljastui vaaleanpunainen selvästi tytyöille suunnattu sairaala minivauvoille. Onneksi oli muitakin paketteja avattavana muilta vierailta ja meiltä perheeltä, joten poika kiitti nätisti ja siirtyi seuraavaan lahjaan. Lahjojen avaamisen jälkeen mummi yritti moneen kertaa tyrkyttää tätä sairaalaa, että avaa se ym. Poika leikki innoissaan näillä muilla lahjoillaan eikä oikein jaksanut innostua. Lopulta varmaan kymmenennen tyrkytyksen tuloksena poika sanoi, että en mä nyt leiki sillä, kun se on ihan tyttöjen lelu (en sanonut mitään mutta olin samaa mieltä). Mummo selvästi oli pettynyt. Yritti vielä moneen kertaa tyrkyttää ja motkotti minulle, että en ole opettanut poikaa kohteliaaksi ja että lapsen PITÄÄ leikkiä muillakin leluilla kuin vain niillä oman mielen kiinnon kohteilla. Sanoin, että en ala lasta pakottamaan leikkimään jollakin, mikä ei kiinnosta (olen selvästi tympääntynyt näihin jouluina ja synttäreillä toistuviin tapahtumiin), koska leikki lähtee lapsen mielikuvituksesta ja siitä mikä lasta kiinnostaa. Äitini sitten suuttui niin, että laittoi lahjansa takaisin kassiin. Lapset ei tätä juurikaan noteeranneet. Lopun vierailun mummo mökötti lapselle ja kun mökötyksen päätteeksi pyysi lasta antamaan halin, ei lapsi suostunut, joten taas minua sätittiin huonosta kasvatuksesta. Vierailun lopuksi äitini nykyinen aviomies (ei oma isäni siis) haki tuon lelun kassista ja antoi sen nuoremmalle tytöllemme sanoen, että sinä voit sitten varmaan leikkiä tällä. Tyttö otti lelun ihan mielellään vastaan. Lopuksi toki poikani kävi vielä halaamassa isoäitinsä ennen lähtöä.

Itseäni otti niin päähän. Miksi väkisin ostaa vain "joku" lelu välittämättä tippaakaan siitä, tuleeko se olemaan mieluinen. Opetusmielessä hän ostaa aina jotain, mitä ei ole toivottu. Eli jos toiveena on Lego, sitä ei ainakaan osteta tai jos toiveena on roska-auto niin se ei ainakaan ole paketissa tai jos kertoo, että lapsi tykkää rakentelujutuista niin tuodaan lääkärilelu tms. Sitten voidaan ollaan marttyyriä, kun lapsi ei tykkää saamastaan lahjasta ja joka kerta pettyy. Sitten pettyy isoäiti lapsen käytökseen. Itsehän hän kaivaa verta nenästään, kun tahallaan ostaa jotain (ja vielä vaaleanpunaisen), mistä lapsi ei ole tippaakaan kiinnostunut.

En tarkoita tässä sitä, että pitää ostaa kuu taivaalta ja mahd. kallista. Mutta miksi sitä samaa rahamäärää tai vaikka vähemmän ei voi käyttää siihen toiveeseen. Tai jättäisi lahjan tuomatta kokonaan, sitäkään lapsi ei noteeraisi, koska vieraita on monta. Miksi pitää ostaa mitä sattuu, joka kerta. Ja miksi sitten on oikeus pettyä toisen reaktioon.

Itsellä meni osa juhlamielestä, kun sai olla sättimisen kohteena ja puolustaa lasta. Otti päähän ja lujaa. Ei toki maailman suurin murhe. Omassa lapsuudessani en koskaan saanut toivomaani asiaa ja sama jatkuu näköjään lapsenlapsilla. En ymmärrä, miksi mieluummin heittää rahat hukkaan (lelu jää käyttämättä) kuin edes pikkuisen miettisi kenelle lahjan ostaa.

Tulipas paasaus. Muita samanlaisia isovanhempia/sukulaisia omaavia?