Isoäidin käytös lapsen 5v synttäreillä

onko 19 koskaan kuullut henkisestä väkivallasta?

et yhtään suuremmin voinut tuoda esille miten luet rivienvälistä

Eli ilin ihan oikeassa olettamuksieni kanssa. Eipä tässä muuta -2-

Miten niin tyttöjen lelu ??? meidän 6 v poika sai 4 v lahjaksi  varmaan samanlaisen paketin, ja sillä on leikitty samalla lailla kun muillakin leluilla. Toisinaan kiinnstaa legot, ja autot ja sit välill nuket ja lääkäritarvikkeet.

5v poika, joka on jo noin orientoitunut tyttöjen leikkeihin ja poikien leikkeihin ja tyttöjen leikit on tyhmiä.

Ja tätä on jatkunut jo vuosia, eli pojan on täytynyt jo parivuotiaana osata olla pettynyt mummin leluihin.

Onneksi meillä on tyttöjä ja poikia ja sulassa sovussa leikkivät toistensa leluilla. Tyttö ampui pyssyillä ja poika leikki nukeilla. Ei tullut tätä "en määä, kun toi on tyhmiä tyttöjuttuja ja me ollaan sentään poikia"

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 15:57"]Miksi lelu jää käyttämättä, eikö tyttäresikään halua sillä leikkiä. Vai etkö anna?

Minusta tuntuu, että oikein odotat että pääset haukkumaan mummin. Ja että lapsikin alitajuntaisesti nirkoilee lelulle, koska on tottunut että haukut mummin tuomat lahjat.

Sinäänsä mummin käytös on opettavaista. Eikä Lapsesi käyttäydy asiallisesti koska hyväksyt sen. Silti syntymäpäivä ei olisi oikea päivä lapsen käytöstapojen opettamiselle, jota itse et näköjään itsekkään osaa

[/quote]

....mummi?

Mistä näitä manipuloijia oikein riittää?

Tsemppiä Ap:lle!

Meillä ex-miehen sisko samaa laatua ap:n äidin kanssa.

Viisikymppinen vanhapiika ja rahasta ei pula. Joka joulu kysyy lapsilta (tällä hetkellä 10, 12 ja 15) mitä toivovat lahjaksi. Lapseni ovat joskus esittäneet oikeasti vaatimattomia toiveita ja kertoneet, että säästävät myös rahaa isompaa hankintaa varten.  TÄti on aina ilmoittanut, ettette te lapset sitä tai tota tarvitse ja rahaa hän ei ainakaan anna koska se menee turhuuteen.

Lapset ovat jo monen vuoden ajan sanoneet, etteivät toivo mitään. Silti joka vuosi sama kysymys: "Mitä te toivotte jouluhjaksi?"

Lahjaksi tulee jotain kummallista mainostavaraa, akryylipipoa sun muuta. Ne päässä pitää sitten kerran kuukaudessa marssia tädin luokse syömään.

Kyse ei ole lasten kiittämättömyydestä vaan siitä, että täti haluaa hallita.

Ap yrittää jatkaa taas. Kirjoitin aiemmin pari viestiä, mutta aina tuli ilmoitus, että "virhe lähetyksessä". Jouduinko jonkun moderaattorin pannaan siis. :)

Tuo varmaan totta, että äitini yrittää hallita. Sitähän hän on tehnyt koko oman elämäni ajan. Jos en tee kuten hän tahtoo, tulee raivari tai marttyyrikäytöstä, vaikkei asia kuuluisi hänelle mitenkään. Tämä asia on nyt saanut uuden ilmenemismuodon lasteni kautta. Jos lapsi ei pidä lelusta, jolla äitini on päättänyt, että tällä on leikittävä eikä aina esim. niillä poliisiautoilla, niin lapsi saa sitä marttyyrikäytöstä osakseen. Aiemmin tämä on kohdistunut vain minuun, ei näin selkeästi lapseeni.

Sellainen henkilö, jolla ei ole tällaista äitiä, ei voi koskaan ymmärtää kuinka raskasta on, kun yksikään vierailu ei mene ilman piilovihjailja tai arvostelua. Me saatamme ruokapöydässä istua vieraiden kanssa ja muut ei välttämättä edes huomaa näitä piiloarvosteluja, koska ei tiedä taustoja eikä tunne äitini tapaa piilottaa sanomisiinsa "salaviesti". Mutta tämä ei ollut tämän keskustelun aihe.

Lapseni tykkäävät molemmat esim. my little poneista, molemmilla on sellaiset myös pehmoversioina. Lapset leikkivät kotileikkejä ym yhdessä eli en ole ohjannut vain poika/tyttö suuntaan. Poikamme on vain ollut pienestä pitäen hyvin poikamainen: roska-autot ja hälytysajoneuvot on vau (nimenomaan kulkuneuvo, ei poliisimies tai roska-auton kuljettaja), tykkää rakentelusta ja tutkii mielellään kaikenlaisia ohjeita kaappien kokoamisohjeita myöden. Se tuntuu olevan hyvin sisäsyntyistä. Tuo vaaleanpunainen vauvojen sairaala on kaikkea muuta kuin unisex vaan aivan selvästi tytöille suunnattu. Toki olisin itsekin ollut helpottunut, jos poika olisi siitä tykännyt. Olisinhan päässyt vähemmällä ja äitini ollut tyytyväinen, että onnistui ostamaan erilaisen lahjan, joka olikin mieluinen. Mutta poikani mielestä se vain on selkeästi tyttömäinen, aivan kuten vieraina olleiden serkkujenkin mielestä. Asia olisi voinut olla eri, jos sairaala olisi ollut normaali valkoinen rakennus punaisine risteineen, mutta tuo oli niin tytöille suunnattu kuin olla ja voi. Kaiken kukkuraksi mummosta on kauheaa, että pojan lempiväri on punainen. Jos laitan pojalle punaisen paidan, tulee heti arvostelua, että ainakin poikaa tullaan kiusaamaan jollei peräti kasva ihan vinoon. Eli pientä ristiriitaisuutta ilmassa. Ja mummo voi ostaa ihan yhtä hyvin vaikka dinosauruksen lahjaksi, vaikka tietää ettei lapsi ole niistä tippaakaan kiinnostunut. Vain siksi, että ei halua ostaa sitä lasta oikeasti kiinnostavaa lahjaa. Haluaa siis hallita ja antaa opetuksen.

Tulipa taas jaariteltua. Kiitoksia monille asiallisesti vastanneile. On "hyvä", että on muitakin ja helpottavaa purkuu mielensä edes tänne.

- ap

Miksiköhän muuten nykyisin on monissa ketjuissa näitä provon huutelijoita. Vain siksi, ettei omassa elämässä ole vastaavaa tilannetta, ei sitten uskota että kenelläkään toisella voisi olla...

ap vielä

Mulla on kanssa anoppi tuollainen kamala.Ei ikinä kysy mitä lapset haluavat ja 4v pojalle tuli vauvojen kylpyankka kirpparila.pahinta on että kyselee lahjojen perään eli ne pakko arkistoida koska keksii että tuopas se mökille,tuo se toinen hänelle.huonoa käytöstä kysellä jo annettujen perään aina

Lainaan ap:n  sanoja (kohdasta 28.)

"Haluaa siis hallita ja antaa opetuksen"

Hallitsemisen lisäksi vielä se "opetus", että varmasti  lapsi jää sen hallitsijan pihteihin.

Tätä kohdistuu myös aikuisiin.

Oma äitini sanoi maireana ja vähän ylimielisenä n. 8-vuotiaalle lapselleni: "ethän sinä oikeasti voi tuota mieltä olla". ......

Ole nyt vaan samaa mieltä kuin mummikin. 

En edes muista mistä oli kyse. Kuitenkin niin, että särähti pahasti korvaani.

t. se, jonka lasten täti on despootti  :)

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 17:33"][quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 15:46"]

ei yleensäkään noteeraa lahjatoiveita kenellekään

aina ollut hankala äiti ainoalle lapselleen eli minulle

(takertuva,

narsistinen,

"kyllä minä sinuna tekisin niin että...",

"sinuna olisin niin viisas, että...",

puuttuu vaatteisiini,

ulkonäkööni,

haukkui tulevan mieheni lyttyyn seurustelun alkuaikoina,

tunkee uskonnollisuuttaan meille

ja pitää meitä huonoina kasvattajina

 eihän tälläkin kertaa ole kyseessä joku tyttöjen lelu

(hänellä on tapana ostella alennuksesta mitä sattuu miettimättä lainkaan lahjan saajaa),

en voi estää lapsen pettynyttä reaktiota.

 yritti moneen kertaa tyrkyttää tätä

 varmaan kymmenennen tyrkytyksen tuloksena

Yritti vielä moneen kertaa tyrkyttää

motkotti minulle, että en ole opettanut poikaa kohteliaaksi ja että lapsen PITÄÄ leikkiä muillakin leluilla kuin vain niillä oman mielen kiinnon kohteilla.

suuttui niin, että laittoi lahjansa takaisin kassiin.

mummo mökötti lapselle

ja kun mökötyksen päätteeksi pyysi lasta antamaan halin, ei lapsi suostunut, joten taas minua sätittiin huonosta kasvatuksesta

väkisin ostaa vain "joku" lelu

välittämättä tippaakaan siitä, tuleeko se olemaan mieluinen.

Opetusmielessä hän ostaa aina jotain, mitä ei ole toivottu.

voidaan ollaan marttyyriä

Sitten pettyy isoäiti lapsen käytökseen. 

Itsehän hän kaivaa verta nenästään, kun tahallaan ostaa jotain (ja vielä vaaleanpunaisen), mistä lapsi ei ole tippaakaan kiinnostunut.

[/quote]

Luepa ajatuksella, mitä kirjoitat omasta äidistäsi. Huomaatko olevasi täynnä vihaa, ilkeyttä ja katkeruutta?

Sinulla on ilmeisesti ollut normikriteereillä hyvin onnellinen lapsuus: perusturvaa, monta ateriaa joka päivä, kaikkea tarpeellista, ei väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä tai perheessä päihdeongelmia, sinua on rakastettu, neuvottu ja opastettu. Sinä olet kuitenkin katkera mm. siitä, että äitisi on arvostellut pukeutumistasi! Jotenkin sinusta piirtyy kuva ihmisestä, jolla ei oikein ole ollut koskaan oikeita ongelmia.

Huomaatko omalla käytökselläsi rakentavasi kiilaa lapsesi ja äitisi väliseen suhteeseen? Pystyisitkö kuvittelemaan itsellesi vaihtoehtoisen ja paremman toimintamallin, joka olisi toiminut tuossa tilanteessa paremmin? 

Huomaatko omaavasi vikaa uhriuteen ja marttyyriyteen? Mitäs jos kymmenen vuoden päästä poikasi kutsuukin sinua narsistiseksi takertujaksi, joka ei kelpaa edes synttärilahjan ostoon?

[/quote]

Ap:n pojan mummiko se siellä?

Oleko ap miettinyt, mistä suorastaan neuroottisen oloinen suhtautumisesi poiken ja tyttöjen leluihin johtuu? pelkäätkö jostain syystä että pojastasi tulee homoseksuaali? Miksi niin iso numero siitä että lahjalelu oli vaalenpunainen? Jos poikasi haluaa pukeutua vaaleanpunaisiin vaatteisiin, niin esitätkö sen?

Mieheni äidillä on todettu persoonallisuushäiriö, ja hän on saanut monesta paikkaa lähtöpassit kiusattuaan toisia ihmisiä tarkoituksella. Yksi tyypillinen toimintatapa hänellä on juuri tuo, että hän selvittelee tarkkaan, mitä joku EI juuri sillä hetkellä kaipaa, ja sitten hän tieten tahtoen järjestää juuri sen ja saa nautinnollisen marttyyrikohtauksensa.

Meillä ei ole lapsia, mutta mieheni siskolla on. Näitä lapsia mummi hellii mm.

 - tuomalla esiteinitytölle lahjaksi liian pieniä vaatteita, ja sitten tulee marttyyrikohtaus, kun tyttö "ei ole huolehtinut kropastaan" kun ei mahdu niihin

 - tuomalla pahasti pähkinäallergiselle pojalle pähkinöitä, pähkinää sisältäviä leivonnaisia ja ruokia - ekalla kerralla pieni poika luotti mummiin ja maistoi eteisessä, tuli sitten hengitysvaikeuksien takia keikka ensiapuun ja muistan kun mummi soitti miehelle ja minulle nonstoppina marttyyripuheluita ja vaati, että lohdutamme HÄNTÄ.

Äitisi miesystävä on hyvä ihminen. Kiva, että tyttösi sai mieleisensä lelun ja poikasikin vaikuttaa fiksulta pikkukaverilta.

Juu, varmaan on nämä isoäidit henkisesti sairaita reppanoita, mutta PIENEN LAPSEN SYNTTÄREITÄ EI MENNÄ PILAAMAAN. Millainen sisältä kuollut paskakasa ei rakasta lapsenlastaan?!

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 22:20"]

Oleko ap miettinyt, mistä suorastaan neuroottisen oloinen suhtautumisesi poiken ja tyttöjen leluihin johtuu? pelkäätkö jostain syystä että pojastasi tulee homoseksuaali? Miksi niin iso numero siitä että lahjalelu oli vaalenpunainen? Jos poikasi haluaa pukeutua vaaleanpunaisiin vaatteisiin, niin esitätkö sen?

[/quote]

Mielestäni keskustelussa ei nyt ole olennaista se väri tai tyttö/poikalelut. En ole poikaani opettanut mihinkään tyttöjen/poikien asetelmaan. Poikani lempiväri on punainen. Itseasiassa pojalla on vaal.pun. angry birds paita. Ja on eri asia, että lapset yhdessä innostuu leikkimään tyttöni barbeilla, kun tyttö on saanut. Ja on eri asia, että poika esim. lelukaupassa menisi barbihyllylle ja toivoisi itselleen barbia. Kyllä hän ihan itse menee sinne legojen ja kaivureiden luo. Niilläkin meillä molemmat lapset leikkii. Eikä silti tyttöni toivo lahjaksi sitä kaivuria. Tämä ei kuitenkaan ollut alkuperäisen viestini pointti.

Vaan pointti on se, että mummi ei halua ostaa mitään sinnepäinkään olevaa lahjaa, josta lapsi/lapset olisivat kiinnostuneita. Ei kysy toiveita, ei kuuntele suoria vihjauksia, ei halua osallistua rahana tms. Vaan hän haluaa antaa jotain, jonka itse on päättänyt, että on hyvä lelu ja lapsen tulee olla tyytyväinen. Ihan sama onko se sairaala, dinosaurus, ruohonleikkuri tai vauva. Jos lasta ne ei kiinnosta, niin sellainen tulee siis paketissa vain siksi, että sellainen osui alennuksessa käteen. Lisäksi mukana on tuo opetuksellinen pointti, että muillakin leluilla TULEE leikkiä kuin esim. niillä poliisiautoilla. Siispä annetaan vaikka se dinosaurus ja kun lapsi ei siitäkän innostunut, niin voidaan pettymykseen reagoida marttyyrimäisesti. Tämä on aika monesi jo koettu, siksi minulla on jo ennakkoasenne valmiina. Ei mietitä yhtään, ilahtuuko lapsi siitä vai ei (ja saako mummo hyvän mielen, koska onnistui hankinnassaan).

Meille aikuisille on ihan sama juttu: jos en huoli jotain hänen ostamaansa turhaketta, saan sen yleensä lahjapaketissa kuitenkin ja sitten pitäisi olla niin kiitollinen ja esittää ilahtunutta. Aikuisena sen voin tehdä. Mutta lasta on vaikea pakottaa osoittamaan valheellista innostusta.

ap

Minulla on sekä tyttöä että poikaa, enkä ole ohjaillut heitä leikkien suhteen tai värien suhteen tyttöjen tai poikien lokeroihin. Ihan itse ovat valinneet ja ihan itse sinne oman sukupuolen suuntaan.

Yksi tytöistäni oli ns. poikatyttö, joka kyllä käytti mekkoja, rimpsujakin, mutta sitten sen kaiken kruunasi väärin päin päähän isketty lippalakki.

Hän leikki hoivaleikkejä ja kiipeili puissa ym.

Toinen tytöistäni on ihan täysi tyttö, vaaleanpunaista, glitteriä, hiuksia, koruja jne. Hän leikkii jonkn verran ns, poikien leluilla, mutta ei todellakaan toivo semmoisia synttäripaketeista.

Sama on pojillani, jotka ovat pojaksi herkkiä, ei mitään älämölö-älykääpiöitä mailat ja nyrkit pystyssä, mutta eivät he lahjapaketista vaaleanpunaisia tyttöjen leluja toivo, vaikka niillä pienen hetken voivatkin leikkiä.

Miksi ei voida ostaa semmoista, mistä lapsi on kiinnostunut?

Miksi ei voida hyväksyä lasta sellaisena, kuin lapsi on? Jos on poika, ja tykkää autoista ja sinisestä, miksi se on väärin? Jos ontyttö ja tykkää kimaltavasta ja vaaleanpunaisesta, prinsessajutuista, miksi se on väärin? Jos se kerran on lapsesta itsestään lähtöisin olevaa? !!

Joo, me tyttärien ja poikain äidit olemme kauheita. Kiusaamme, käyttäydymme joka mutkassa aivan päättömästi ja olemme huonoa seuraa täydellisten lastemme täydellisille lapsosille.

Minulle on tullut stoppi eteen.

Kieltäydyin juuri hoitamasta kolmea lapsenlastani johtuen tyttäreni asenteesta. Hoitakoot nyt sitten lapsensa miten taitaa ja haluaa. Mistään mitä olen tehnyt, aikeissa tehdä tai auttaa ei ole tullut aitoa kiitosta. Hän haukkuu omille lapsilleen ostamiani vaatteita mutta ilman niitä lapset olisivat aikoinaan jääneet lähes vaatteitta. Ostin pukuja, kenkiä, arkivaatteita päiväkotiin, pakotin itseni sairaanakin hoitamaan kullannuppuja, hankin huonekaljua, pesuvälineitä, toiveleluja, pyöriä, luistimia ja sen lisäksi maksoin vanhimmalle kuukausirahaa hyvästä koulusuoriutumisesta.

Mikään ei riitä eikä ole riittänyt. Tämän lisäksi olen sietänyt tytön miehen olemassaoloa: olen maksanut pelivelkoja, vuokrarästejä ja ostellut kassitolkulla ruokaa hänen perheelleen. Ei kiitoksen sanaa koskaan. Tämä mies ei tahdo ilman palkkiota vaihtaa edes anoppinsa auton talvirenkaita. Olen ottanut heitä varten myös lainaa jonka lupasivat hoitaa. Hehe.

Olen luovuttamassa. Näiden tollojen vuoksi olen menettänyt ystäväni, sukulaiseni ja ihmissuhteeni. Mikään ei liikuta heitä. Heillä ei ole aikomustakaan lyhentää velkojaan minulle ja mikäs siinä, omaa lempeyttäni ja rakkautta tyttöäni kohtaan olen saapastellut ansaan.

Hyvät nuoret äidit, kaikenlaisia tarinoita mahtuu maailmaan. Jotkut maksaisivat mitä tahansa jos voisivat vielä jutellä äitinsä kanssa mutta se on myöhäistä, äiti on jo haudattu aika päivää sitten. Toki on huonoja ihmissuhteita, myös äitejä eli isoäitejä mutta siitäkin voisi olla hiukan iloinen että SE on siinä, juhlimassa ja motkottamassa :)

Kyllä minä rakastan varmaankin kuolemaan asti perhettäni mutta sen on aika kasvaa ja antaa joskus jotain itsestään poispäinkin. Esimerkiksi näyttää teoillaan, että olen tärkeä. Kun olen sairaana, voin turvata heihin eikä minua jätettäisi oman onneni nojaan ilman ravintoa ja huolenpitoa. Silloin se ehkä toimisi molempiin suuntiin, se ihana perheidylli. Tässä vaiheessa olen irtautumassa. Pidän toki ystävälliset välit heihin, huolehdin yhden lapsen tarpeista kuten on sovittukin - mutta en suostu enää hyväksikäytettävän rooliin.

Kaikesta huolimatta loistavaa kesää ihan jokaiselle

t. paha isoäiti

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 22:39"]

Minulla on sekä tyttöä että poikaa, enkä ole ohjaillut heitä leikkien suhteen tai värien suhteen tyttöjen tai poikien lokeroihin. Ihan itse ovat valinneet ja ihan itse sinne oman sukupuolen suuntaan.

Yksi tytöistäni oli ns. poikatyttö, joka kyllä käytti mekkoja, rimpsujakin, mutta sitten sen kaiken kruunasi väärin päin päähän isketty lippalakki.

Hän leikki hoivaleikkejä ja kiipeili puissa ym.

Toinen tytöistäni on ihan täysi tyttö, vaaleanpunaista, glitteriä, hiuksia, koruja jne. Hän leikkii jonkn verran ns, poikien leluilla, mutta ei todellakaan toivo semmoisia synttäripaketeista.

Sama on pojillani, jotka ovat pojaksi herkkiä, ei mitään älämölö-älykääpiöitä mailat ja nyrkit pystyssä, mutta eivät he lahjapaketista vaaleanpunaisia tyttöjen leluja toivo, vaikka niillä pienen hetken voivatkin leikkiä.

Miksi ei voida ostaa semmoista, mistä lapsi on kiinnostunut?

Miksi ei voida hyväksyä lasta sellaisena, kuin lapsi on? Jos on poika, ja tykkää autoista ja sinisestä, miksi se on väärin? Jos ontyttö ja tykkää kimaltavasta ja vaaleanpunaisesta, prinsessajutuista, miksi se on väärin? Jos se kerran on lapsesta itsestään lähtöisin olevaa? !!

[/quote]

Juuri näin. Samaa mieltä.

ap

No mut huonomminkin vois mennä. Mun mummoni päätti, ettei mulla ole poikaa ollenkaan. Ei synttärikortteja, ei joulukortteja, ei mitään. Vanhempi lapsi niitä kyllä saa. Syy? Äidilleni kertoi, ettei halua olla tekemisissä sellaisen kanssa, joka ei hänestä tykkää. Poika on nähnyt isomummonsa kerran. Oli 8kk vanha ja vierasti... 

Minulla oli isoäiti,joka ollessani 7v. ilmoitti ettei halua olla kanssani missään tekemisissä. Syy:koska oli sukujuhlissa suureen ääneen kysynyt miksi hän polttaa tupakkaa lasten edessä.

Koskaan en hänelle puhunut tämän jälkeen ja voin kertoa,että kyynelkään ei vierähtänyt hänen kuoltuaan muutama vuosi sitten. Hänen hautajaisissaan oli n.5 henkilöä. Minä en heihin kuulunut,en edes tiedä minne hänet on haudattu.

Eli te kaikki tulevat ja olevat mummot,jotka käytte APtä haukkumaan. Lapsi kyllä muistaa. Minä muistan hyvinkin sen häpeän ja vihan tunteen jonka mummoni lapsellinen tunteenpurkaus sai aikaan. Hänen olemassa olonsa oli minulle täysin sama tuon kohtauksen jälkeen.

Kannattaa siis oikeasti miettiä onko järkevää aloittaa valtataistelu pienen lapsen kanssa. Lapsella kun on usein montakin aikuista,jotka ns.korvaavat mummon. Ei kukaan mummoa kaipaa!

Huhhuh, sekopäisiä mummoja riittää näköjään... tuokin 38 viesti :O Sairaita ihmisiä.

AP:n viestistä pisti silmään, että hänellä on kuitenkin tarve miellyttää äitiään, ja on useampaan otteeseen tuonut esiin, että esittää itse ilahtunutta, kun äiti tuo jotain paskaa paketissa. Kuvaannollisesti, toivottavasti. Mutta miksi? Jos molemmat tiedätte, että kyseessä on joku ihmeellinen esitys, ja olet kurkkuasi myöten sitä täynnä, niin miksi jonkun muka-kohteliaisuuden vuoksi esität kiltisti osasi? Olisi eri asia, jos joku hyvää tarkoittava hassahtanut ihminen toisi jotain hassua, mutta äitisi toimii loukkaavasti tarkoituksella. Ei sinun enää tarvitse olla kiltti ja esittää kiltin tytön rooliasi. Ei ollut tämän ketjun pointti, mutta itselläni tämä pisti todella silmään. Ymmärrän kyllä, että vaikea äitisuhde on tosi vaikea ja monimutkainen asia, mutta silti...