Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein tapaatte ystäviänne?
15.03.2014 |
Eräs pitkäaikainen ystäväni on osoittanut mustasukkaisuutta uusille tuttavuuksilleni. Aloitin äitiysloman jälkeen uudessa työpaikassa, jossa luonnollisesti tutustuin uusiin ihmisiin. Näiden ihmisten kanssa olen pari kertaa puolen vuoden sisällä käynyt syömässä, mutta muuten eivät kuulu elämääni millään lailla työpäivien ulkopuolella.
Olin aika hämmentynyt, kun tämä pitkäaikainen ystäväni tässä yksi päivä kertoi tunteneensa tulleensa hylätyksi. Kuinka minulla ei ole aikaa heille (hänelle ja lapsellensa). On totta, etten kykene irtautumaan töiltä, perheeltä ja harrastuksiltani niin usein kuin ennen. Tapaamme kerran tai pari kuukaudessa, lähes päivittäin yhteydessä netin tai puhelimen kautta. Minusta aivan riittävästi. En näe muitakaan ihmisiä vapaa-ajallani mieheni ja lapsen lisäksi tuon useammin. Ja totta puhuen, en jaksaisi työpäivän jälkeen enää mitään lapsiperhekuvioita pottakeskusteluineen. Yritin valoittaa tätä näkökulmaa hänelle, mutta minut lähetettiin matkoihin uusien ystävieni luokse.
Vaatiiko ystävä liikaa, vai millaista sen ystävyyden kuuluisi tässä vaiheessa elämää olla? Kuinka usein tapaatte ystäviänne?
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 22:56"]
Tapaan ystäviä ehkä kerran tai pari kuussa. Välillä saatan tavata kerran viikossa ja välillä voin olla monta kuukautta tapaamatta. Vaihtelee siis aika paljon. Mulla ei ole paljoa ystäviä, ja ne vähät ovat tosi kiireisiä. Mulla itsellä olisi kyllä paljonkin aikaa, kun olen kahden pienen lapsen kanssa päivät kotona. Ongelma on myös siinä, että mies tekee reissutyötä ja reissut voi kestää useamman kuukaudenkin. Niiden reissujen aikana ystävien tapaaminen on tietysti vähän vaikeampaa kahvittelun tms. merkeissä, vaan silloin pitäisi tulla meille kylään tai me ystävän luokse kylään... Mutta siis yleisesti, haluaisin tavata ystäviä vaikka monta kertaa viikossa, melkein päivittäin, mutta koska sellaisia ei ole paljoa niin aikataulut ei sovi yhteen kuin ehkä sen about kerran kuussa.
[/quote]
Ja lisäys vielä ap:lle, että sinun asemassasi, eli työssäkäyvänä, en minäkään jaksaisi tavata ystäviä kuin sen kerran-pari kuussa. Mutta mun elämäntilanne onkin ihan eri kuin sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko lukeneet Poikani tiputti vauvani...? Hullu postaus
Aika harvoin tapaan ketään. Kavereita/ystäviä on muutenkin vähän. Osan olen siirtänyt matkan varrella ajatuksissani ö-mappiin kaveriluokittelussa ja odottavat siellä parempia aikoja. Joistain ei ole kuulunut pihaustakaan 2-3 vuoteen sinä aikana, kun olen ollut kotona lapsen kanssa. Kaikilla tuntuu olevan lisäksi omat kiireensä. Itse olen siis vielä kotona lapsen kanssa, mutta luultavasti itsekin palaan töihin lähiaikoina. Olen yrittänyt kuitenkin harrastaa jotain ja osallistua johonkin yhteiseen toimintaan joissain paikoissa, että olisi muuta ajateltavaa ja keskusteltavaa, kuin lapsi. Kai tuo pari kertaa kuussa kaverin tapaaminen on ihan ok määrä, jos on useampi kaveri joita näkee vuorollaan.
Pakko sanoa, että kommenttisi pottakeskusteluista antoi sinusta tyypillisen elämänvaihekaveri-vaikutelman. Ilmeisesti teillä ei ole ne keskustelunaiheet enää ajankohtaisia? Mahtoi olla rankkaa silloin kun oli eikä ketään kiinnostanut sinunkaan seurasi pätkän vertaa, mutta hei sä oot palannut takaisin "siviiliin", tukkakin on varmaan nyt nätisti suurimman osan päivää ja voit keskustella kaikesta mielenkiintoisesta? Kotiäidit kun eivät tunnetusti ole kiinnostuneita mistään muusta kuin kusesta ja paskasta, koska sitä se elämä vaan on, kun ei ole mitään muuta elämää kuin se kusi ja paska, jonka keskellä joudut elämään... ;)
En ole katkera, mutta kuitenkin olen, kaikille niille töissä käyville kavereille, joille kelpasin kaveriksi lapsettomana, mutta lapsellisena en enää kelpaakaan, koska ei heitä kiinnosta paskakeskustelut tai näköjään mikään muukaan aihe. Vaikka puhuisin jostain muustakin, niin olen kuitenkin joidenkin silmissä se paskalle ja kuselle haiseva kotiäiti enkä mitään muuta. Mielelläni puhuisin joskus muustakin kuin lapsestani, mutta sitä se on, kun ei kotiäidillä ole muuta elämänsisältöä. Jos kotiäiti ei älyä pysyä itse omassa karsinassaan muiden samassa tilanteessa olevien puistomammojen kanssa, niin hänet pistetään karsinaan väkisin hylkäämällä. Jotkut "töissä käyvät" kaverit (jos haluaa noin määritellä) sanoivat heti äitiysloman alussa, että minun pitää alkaa käydä sitten niissä puistoissa, kun siellä on minulle seuraa. Voiko tuon suoremmin enää sanoa, että etsi itsellesi muita kavereita, koska minua ei niin kiinnosta enää nuo aiheet. Ja tämä ennen kuin olen edes kerennyt suutani avata. :D Kyllä minä kutsuisin sitä ihan avoimesti hylkäämiseksi. Miten joitain kiinnosti minun idioottimainen seurani silloin, kun minulla ei ollut yhtään lasta? Olen ollut varmaan idiootti, kun olen lapsettomana kaveerannut jo perheellisten naisten kanssa. Miten meillä oli silloinkaan yhtään mitään keskusteltavaa, kun en voinut osallistua täysillä esim. heidän lapsiin liittyviin keskusteluihin? Nyt kun itse olen siinä tilanteessa, niin sama ei toimikaan enää minun suuntaani, vaan jotkut haluavat unohtaa koko pikkulapsivaiheen olemassaolon asenteella "se oli sitä aikaa - ei enää ikinä, en halua enää edes puhua mistään siihen liittyvästä... en halua enää edes nähdä yhtäkään pienen lapsen äitiä tai hänen pientä lastaan". Väkisinkin tulee mieleen joidenkin kohdalla, että mikä on se henkilökohtainen (koti)äitiyteen liittyvä trauma, jota he eivät ole käsitelleet omalla kohdallaan, että saavat hirveän allergiakohtauksen jo pelkästä ajatuksesta, että joutuisivat kaveeraamaan jonkun pienen lapsen äidin kanssa varsinkin kun ovat itse olleet siinä vaiheessa monta kertaa elämänsä aikana. Tuleeko siitä kenties mieleen oma paska kotiäitivaihe, jossa he epäonnistuivat?
Tapaan useita kertoja viikossa. Olen kotiäitinä ja odotan toista lasta, mutta tapasin kyllä työssäkäydessäni. Itselleni ihmissuhteet ovat aina olleet erittäin tärkeitä. Käyn ystävieni kanssa esim. leikkipuistossa, lenkillä, salilla, kaupoilla ja teemme välillä yhdessä ruokaa.. Joskus lapsen mentyä nukkumaan lähden ystävän luo iltateelle enkä jämähdä sohvalle :) Minulla siis on myös mies, mutta mielestäni jokainen tarvitsee myös omia ystäviä, kavereita ja harrastuksia perhe/työ-elämän lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman kerran viikossa. Käyn töissä, mutta ei työnteko ole koskaan estänyt minua tekemästä asioita, joita pidän oikeasti tärkeinä. En osaa edes kuvitella elämää, jossa en säännöllisesti tapaisi minulle tärkeitä ihmisiä.
Ja 5, en halua keskustella lapsesi eritteistä, koska se on kuvottava aihe. Ystävien kanssa keskustellaan asioista ja ilmiöistä, jotka kiinnostavat kumpaakin. Jos sellaisia ei ole, ei ystävyydellekään ole mitään edellytyksiä.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 00:13"]
En tapaa.
[/quote]
Aha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mielelläni puhuisin joskus muustakin kuin lapsestani, mutta sitä se on, kun ei kotiäidillä ole muuta elämänsisältöä."
Kyllä mä aikoinaan kotiäitinä seurasin uutisia, juttelin säästä, yms. Pidin myös huolen siitä, että yksi ilta viikossa on minun harrastuksiani varten. Mulla nyt ei muuten vaan ole ystäviä. Mulla on kaveri, ei ystävä, jolla on oma hevonen ja se häneltä erittäin paljon aikaa. Olen aika täynnä sitä että 80 % jutuista koskee hevosta. Haluaisitko sinä keskustella hevosista? Se on vähän sama noiden lapsijuttujen kanssa, että jos ne eivät ole omakohtaisia, niitä jaksaa vähän, mutta ei koko aikaa. Parempi vaikka olla hiljaa ja kuunnella kuin selittää kakankoostumusta ja vaippaihottumaa vauvattomille, jos on ihan pihalla yhteiskunnasta.
Aika outoa, jos ei työpäivän jälkeen jaksa nähdä ihmisiä. Ei kuulosta normaalilta. Minä menen useamman kerran viikossa heti töiden jälkeen kaupungille, usein jonkun ystävän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sopiva määrä. Mä en koskaan suunnittele kuinka usein nään ystäviä. Nään vaan sillon kun huvittaa. Osaa nään puolen vuoden välein. Osaa kerran kuussa. Jos näkee liian usein niin tulee vaan huonot välit.
Työssäkäyvänä ja yksi lapsi niin arkena en tapaa kun hyvin harvoin ystäviä, viikonloppuisin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se riippuu niin paljon ihmisestä itsestään (introvertti-ekstrovertti), työn luonteestaan (yksin työskentely-asiakaspalvelu) ja minkäikäiset lapset odottaa kotona. Ei minun mielestä tuossa sinun näkemisissä mitään pahaa ole; olettehan kuitenkin tämän ystäväsi kanssa tekemisissä päivittäin muuten! Ehkä sun ystävä ajattelee, että hengaat päivät työkavereiden kanssa, ja hänen seura ei enää kiinnosta? Eikä tajua, että sulla menee se arki-ilta kotona oleskeluun ja "latautumiseen".
Itse näen keskimäärin kerran viikossa jotain samalla paikkakunnalla asuvaa ystävää (mulla on muutama ystävä eli kaikkia en siis näe viikottain), ja mulla ei ole lapsia vielä ja käyn töissä. Parhaan ystäväni kanssa ollaan kuiten tekemissä useaan otteeseen viikossa netitse tai puhelimitse. On mulla ollut sellaisia ystäviä, jotka ovat vaatineet, että vähintään joka viikko pitäisi nähä, ja sen lisäksi soitella yms yms. Mutta ne ovat jääneet pois, koska ei sellainen vaan sovi minulle. Ymmärrän heitäkin, mutta vielä enemmän ymmärrän itseäni. Minä en saa energiaa muista ihmisistä, vaan enemmänkin väsyn heistä. Ystävien näkeminen aina vähän kuluttaa itseäni, vaikka se mukavaa ja kivaa onkin, ja olen oppinut jo tähän ikään mennessä (29v) kuuntelemaan isteäni silläkin uhalla, että joku vähän suutahtaisi.
Tapaan ystäviä ehkä kerran tai pari kuussa. Välillä saatan tavata kerran viikossa ja välillä voin olla monta kuukautta tapaamatta. Vaihtelee siis aika paljon. Mulla ei ole paljoa ystäviä, ja ne vähät ovat tosi kiireisiä. Mulla itsellä olisi kyllä paljonkin aikaa, kun olen kahden pienen lapsen kanssa päivät kotona. Ongelma on myös siinä, että mies tekee reissutyötä ja reissut voi kestää useamman kuukaudenkin. Niiden reissujen aikana ystävien tapaaminen on tietysti vähän vaikeampaa kahvittelun tms. merkeissä, vaan silloin pitäisi tulla meille kylään tai me ystävän luokse kylään... Mutta siis yleisesti, haluaisin tavata ystäviä vaikka monta kertaa viikossa, melkein päivittäin, mutta koska sellaisia ei ole paljoa niin aikataulut ei sovi yhteen kuin ehkä sen about kerran kuussa.