Lue keskustelun säännöt.
Miten alkoholismisi alkoi?
14.03.2014 |
Kysymys siis kuuluu, miten alkoholismisi alkoi, milloin huomasit alkoholin olevan ongelma? Paljonko tuolloin joit?
Kysyn tätä siksi, että olen hivenen huolestunut omasta alkoholin käyttämisestäni. Määrät ovat minun kohdallani pieniä, 2 puolen litran siideriä kerralla, ellen ole ihan viihteellä. Mutta se mikä tässä huolestuttaa, niin se on alaknut olla lähes joka iltaista tässä parin viikon aikana. Varsinkin silloin, kun mies on reissussa, niin juon ne pari lähes joka ilta. Ja silloinkin kun mies on kotona, niin voihan sitä saunajuomaa pari olla.. Eilen asiaa itsekseni tuumasin, kun olin jälleen kerran ne pari juonut. Päätin, että nyt loppuu, ettei lähde homma käsistä. No, tänään kaupassa kuitenkin se tuttu pari lähti mukaan, vaikka olin muka miten päättänyt. Ja siis meillä on kaksi lasta (3-vuotias ja puolivuotias). Kun ne illalla menevät nukkumaan sietsemän maissa, niin heräävät vasta aamulla. Ja toki en nyt tosiaan mitään känniä vedä, mutta sellainen pienen pieni hiprakka tuntuu mukavalta. Huolestuttaa..... :(
Kommentit (6)
Juomalla se alkaa, alholistiksi tuleminen. Toleranssi kasvaa ja alkoholia tarvitsee aina enemmän ja enemmän saadakseen hyvän olon.
Jos et kykene saunassa käymään ilman pakollista saunajuomaan niin olet jo kaidalla tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri noin. Muistan vielä kun muutama vuosi sitten katsoin illalla nauhotuksia digiboxilta ja join 2 pientä lonkeroa tai kaksi likööridrinksua, sain siitä sen kepeän hauskan olon, menin nukkumaan ja aamulla heräsin hyvinvoivana ja lähdin pyöräilemään sitä 10 kilometriä fyysisesti rankkaan työhöni. Harrastin myös muutakin liikuntaa ja puuhailin normaalisti.
Seuraavan puolen vuoden sisään tajusin, että en jaksa enää pyöräillä töihin, enkä toimi enää töissä samalla teholla. Pari lonkeroa illalla oli enemmänkin litra viiniä. Jossain vaiheessa aloin ostamaan kotiin niitä 3L tonkkia ja joitain siidereitä tarttui mukaan kauppareissulla. Viikonloppuisin kävin juhlimassa kavereiden kanssa ja niitä määriä on mahdoton arvoida. Arkisin kotona kulutin arviolta 6L viiniä ja 10-15 annosta siideriä/lonkeroa. En enää harrastanut oikeastaan muuta kuin vähän kävin vesijuoksemassa ja uimassa, tai no lähinnä lillumassa ja kuvittelemassa, että urheilen edelleen.
Lopettaminen tai sen tarpeen tajuaminen venyi mahdollisesti siksi, että en koskaan ole tötöillyt humalassa mitään. Esim. pettänyt miestäni tai riitaantunut muiden kanssa. Myöskään rahaongelmia ei ole koskaan ollut, eikä sitä tajunnut miten järjettömästi alkoholiin meni rahaa. En myöskään ole koskaan ollut töistä pois, krapulassa kylläkin muutaman kerran, mutta työt hoitanut aina.
Mene terveyskeskukseen juttelemaan ja ilmaise huolesi siitä, että kuluttaminen saattaa lähteä käsistä. Nykyisin esim. antabusta ei ole niin vaikea saada kuin jokin aika sitten. Tiedän monia, ketkä eivät ole ehtineet alkoholisoitua kun ovat saaneet tuon lääkkeen ja sen avulla katkaissut sen lisääntyvän tarpeen.
Minulla ei ole lapsia, niin en kyllä tiedä ilmoittaako terkkari sitten tuollaisista jutuista lastensuojeluun, ja ymmärrän jos et halua sitä "riskiä" ottaa. Osaako joku sanoa tähän jotain?
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 11:41"]Juomalla se alkaa, alholistiksi tuleminen. Toleranssi kasvaa ja alkoholia tarvitsee aina enemmän ja enemmän saadakseen hyvän olon.
Jos et kykene saunassa käymään ilman pakollista saunajuomaan niin olet jo kaidalla tiellä.
[/quote]
Täh, kaidalla tiellä olija ei juo alkoa, tai juo vain vähän joskus. Lavealla tiellä taas...
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ne suurkulutuksen riskirajat eivät ole mistään tuulesta temmattuja. Kaikkein pahimpana koukuttajana pitäisin kuitenkin päivittäistä käyttöä. Olen asunut viinikulttuurimaassa, jossa sielläkin nuorempi polvi (-50 ikäluokka) on herännyt siihen, että heidän viiniä joka aterialla juovat vanhempansa ovat itse asiassa addikteja.
Omalla kohdallani olen huomannut, että tuo kolme alkoholiannosta päivässä joka päivä/melkein joka päivä on jo sellainen määrä, jolla aletaan vakavasti flirttailla fyysisen riippuvuuden synnyn kanssa. Minulla on pari kertaa lomilla lipsahtanut päivittäinen käyttö tuollaiseksi, ja seurauksena on ollut mm. se, että jos aiemmat annokset on juotu päivällä, ennen nukkumaanmenoa on pitänyt ottaa vielä yömyssy, jotta nukahtamisesta on tullut mitään. Varsinaista hiprakan tuntua ei myöskään enää tuolla juomamäärällä ole tullut. Putket ovat onneksi katkenneet töihin mennessä, ja ihan viimeinen niitti oli raskaus. Sinänsä ilman alkoholia olo ei ollut fyysisesti vaikeaa, mutta ymmärsin, kuinka voimakkaita tapoja itselleni oli alkoholinkäyttöön liittyen muodostunut. Jouduin mm. opettelemaan nauttimaan lauantain illallisen tai ravintola-aterian ilman viiniä ja keksimään korvikkeen saunakaljalle. Ja hyvä niin. En ole edelleenkään absolutisti, hyvä viini kuuluu juhla-aterioille, ja oluesta pidän myös. Mutta aika merkittävää kai on, etten enää joudu laskemaan, lähestyykö viikottainen alkoholinkäyttöni turvarajoja, eikä käyttöä edes välttämättä ole.
Monella se on lähtenyt juuri noin. Tole kasvaa ja kohta tarvitset 3, sitten 4. Sitten saatakin siirtyä puna- tai valkoviiniin koska se on "sivistynyttä", a.k.a. siinä on enemmän alkoholia pienemmässä tilassa. Minusta tuossa on selkeästi orastavaa ongelmaa. Selvästi on jo riippuvuutta ilmassa. Kannattaa käydä vaikka Päihdelinkin sivuilla tekemässä joku testi ja lukemassa muuten vaan.
terv. alkoholisti.