Lue keskustelun säännöt.
Raskauspahoinvointi - elämän rajoittuminen - muita?
09.02.2014 |
Raskauspahoinvointia on nyt ollut muutaman viikon ja saikulla olen sen takia ollut ja lisää joudun hakemaan.
Kotiini olen linnoittautunut kun mihinkään ei voi lähteä. Kaupassa en ole käynyt tän alettua, en voisi kuvitellakkaan käyttäväni yleisiä kulkuvälineitä, kun oon niin hajuherkkä. Autolla kävin kerran ajelee sairaslomatodistuksen ja silläkin lyhyellä matkalla piti pysähtyä kerran oksentamaan pysäkille, noloa, onneksi siinä ei ollut muita silloin.
Siis kökin vaan kotona sanko lähettyvillä. Tosi noloa olla viikkotolkulla töistä pois kun en pysty asiakaspalvelua tekemään kun ei siinä voi asiakkaiden edessä ruvetä yökkimään saati oksentamaan... yritin vinkata töihin et löytyiskö jotain muuta työtä täksi aikaa, mut ei löydy niin saikku on ainoa vaihtoehto. Onko muita joilla raskauspahoinvointi rajoittaa kaikkea "normaalia" liikkumista ja elämistä?
Kommentit (7)
Pystyin käymään töissä, mutta muuten elämä oli sohva-sänky linjalla. Pahoinvointini oli iltapainoitteista. Kesti sinne rv 15 asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 19:38"]Pystyin käymään töissä, mutta muuten elämä oli sohva-sänky linjalla. Pahoinvointini oli iltapainoitteista. Kesti sinne rv 15 asti.
[/quote]
Sama täällä. Oli tuo silti tosi masentavaa! Jatkuva kuvotus vie ilon kaikesta ja työpäivätkin olivat pelkkää selviytymistä, jännäsin joka ruokatunti sitä, pystynkö olemaan oksentamatta. Onneksi se menee ohi. Ap, yritä tehdä elämästäsi niin Siedettävä kuin mahdollista. Älä ainakaan syyllistä itseäsi siitä, ettet pääse töihin tai että hommat kotona jää tekemättä tai liikunta vähiin. Tai siitä, ettet nauti raskaudesta tai mistään muustakaan. Tää on tää elämänvaihe ja menee ohi ennemmin tai myöhemmin ja saat elämäsi takaisin ja voin luvata, että se tuntuu mahtavalta . Mua piristi kun kaverit kävivät kylässä, vaikken paljoa ololtani pystynyt keskittymään jutteluunkaan tai pääsdyt ylös sohvalta. Joskus kun olo oli vähän parempi ja pystyi keskittymään vaikka kirjaan, se vei ajatukset hetkeksi pois ja jos ei mikään muu, horteinen torkkuminen tarjosi hetken poispääsyn.
Kolme kuukautta makasin sohvalla. Eikä kauppaan ollut kyllä asiaa kun ei mikään pysynyt sisällä:D miehen syöminenki oksetti. Juumut selvisin, vaikka luulin ja pelkäsin ja lopulta toivoin kuolemaa.
Tuo on niin kurjaa! Pahimman ajan, rv10-13 jouduin olemaan saikulla, sen jälkeen oksennellen töissä.. Jouduin nesteytykseen pariin otteeseen, kun mikään ei pysynyt sisällä. Muistan, miten sh(mies) kommentoi ensiavussa, että hänen vaimonsa oli niin REIPAS, ettei oksentanut kertaakaan... Siinä tiputuksessa sanko kainalossa sitten yritin reipastua :) Kaikki eivät todella ymmärrä voimakasta jatkuvaa pahoinvointia, miten se vaikeuttaa elämää.. Voimia!
Esikoista odottaessa oli kamalat pahoinvoinnit!
Piti mennä varhaisultraan, ku olin varma, ettei masussa oo mitään elämää, kun ei oireitakaan ollut. No kävin ultrassa, kaikki hienosti rv 7. Kuin salaman iskusta sain oireeksi ihanan raskauspahoinvoinnin... Alussa paino tippui -5kg kun ei mikään pysynyt sisällä. Tää ei sinänsä haitannu, ku ylimäärästä painoa oli muutenkin. Olo oli vaan aika heikko.
Kesälomat oli sopivasti just sillon ku oksentelu alkoi. Loman jälkeen olin yhden päivän töissä; lähinnä vaan oksentamassa. Sen jälkeen kävin lääkärissä ja sain saikkua 14pv. Nuori lääkäripoika sanoi, että kyllä se pahoinvointi loppu siel rv 12. Tän varaan laskin. Makasin kotona muuton keskellä. Itkin kun ruoka ei pysyny sisällä ja olis ollu kamala nälkä ja oli niin heikko olo.
Välillä menin taas töihin, oksentelin siellä sitten minkä kerkesin :D Toisenki saikun olin tän vuoksi. Vihdoin rv 20 oksentelu loppui kun seinään! Jumalauta olin onnellinen! Sen jälkeen ruoka maistui erittäin hyvin, erityisesti kaikki rasvanen mättö! Huhheijaa, tuli syötyä kunnon roskaruokaa sitte paljon. Onneks raskauskiloja tuli vain 7kg joista vauva vei 4kg.
Mutta tsemppiä! Helppoa se ei ole! :/ Mies onneks tuki mua ihan hirveesti. Kävi töissä, hoiti koiran, kodin ja mut. Ei silläkään helppoa ollut. Tiputuksessa käyntikin olis varmaan ollu kohdillaan, mut ei ollu voimia sinnekään lähteä, hengissä selvittiin kuitenkin ;) Ja nyt mulla on maailman ihanin vuoden ikäinen pallero <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öisin ripuloin ja aamusta alkoi oksentelu, iltapäivästä ehkä pieni tauko ja illasta taas oksentelua. Meillä kiellettyä kahvinkeitto, leipien paahtaminen yms. oksennus tulee hajuista. Miehen komensin uudestaan suihkuun, jos oli käyyttänyt tuoksullista saippuaa. Yllätysvieraat oli paha juttu. Kaupoissa eri hajut ja niitä ihmisiä, jotka oli sen puoli pulloa hajuvettä laittanut tai ei suihkua hetkeen nähneetkään. Tipassakin olin, kun oksensin arvot sekasin. jatkunut aina sinne viikoll 18 saakka. 3 lapsi olisi haaveissa, mutta pelkään sitä pahaa oloa, mihin ei ole auttanut mikään konsti tai lääkitys.
Kuulostaa ikävältä! Ei ole lähellekään tuollaista, mutta hajuaisti on niin herkillä, että kun joku tulee vessasta, haistan, että hän on käynyt pissalla. Kun koira avaa suunsa vieressä, tuntuu siltä, niin kuin joku avaisi purkillisen mätää.