Ei helkkari, kyllä neljä lasta on jo AIVAN liikaa.
Eihän siinä ehdi millään antaa enää yksilöllistä aikaa kullekin lapselle, eikä missään tapauksessa elämän mitalla tukea kaikkia lapsiaan. Ehkä arjesta selviää, lapset saa pidettyä hengissä, sisarukset kasvattavat toisiaan jne, mutta eihän kukaan selväjärkinen nainen halua LAUMAA, jota neljä lasta jo selvästi on, paitsi jos taustalla on joku ideologia "lapsia saa tulla jos luoja suo ja luoja sitten hoitaakin ne lapset".
Kommentit (9)
No aijaa. Mulla on nää neljä niiN isoilla ikäeroilla että hyvin riittää aikaa yms. Eri asia jos ois pökässyt neljä lasta neljässä vuodessa tmv.
Haahaa! Siitäs sait! Muista ens vuonna ottaa festareilta kesäkumeja jos ei ole rahaa.
Miksi ei ehtisi antaa lapsille yksilöllistä aikaa? Ei minulla ole ollut ongelmia :)
Hhhm.. Tääl on neljä lasta. Mitäs nyt näillä tehdään..?
No voi voi sua. Seitsemäs lapsi on tulossa, kaksi on jo aikuisia. Ja ihan kuule itse kasvatan, eivät lapset toisiaan. Jos et sinä pärjäisi niin ei tarkoita ettei kukaan muukaan. Aloituksesi on muutenkin outo ja ennakkoluuloinen. Jokaisen raskauden myötä naisen aivoissa syntyy uusia synapseja jolloin kyky handlata kokonaisuus kasvaa. Siksi on ehkä vaikea tajuta miten joku selviää useamman kanssa jos itsellä jo kahden kanssa hankalaa. Moni sanoo että kolmannen jälkeen helpottuu jo huomattavasti. Aikaa jää kun arki on rutiinia joka hoituu helpommin kuin äitiyden alussa.
Neljä lasta, kaikilla kolmen vuoden ikäero. Hyvin ehtii kaikkia huomioimaan.
Mjaa, mä tunnen monia joilla ei ole mitään ideologiaa tai uskontotaustaa siinä. Itekin haluan mielellään 4-5 lasta jos joskus vaan saan. Toki se yksikin oisi riittävästi, mutta olen vaan aina nähny itteni ison perheen äitinä :) Ja ite olen kolmelapsisesta perheestä eli ei mikään suurperhetaustakaan.
Kaverini on nelilapsisesta perheestä jossa lapset on tehty kahden vuoden välein. Sielläkin on oikein hyvin mennyt, nyt jo kolme lapsista täysikäsiä, kaks nuorinta lasta asuu vielä kotona. olen suorastaan ihaillut tuota äitiä, tekee kahta työtä koska haluaa antaa lapsilleen hyvät mahdollisuudet eli ettei talous ole este harrastuksille yms. Käy matkoilla kunkin lapsen kanssa kahdestaankin perhelomien lisäksi, antaa siis ihan spessuaikaa jokaselle yksilölle.
Sitten taas toinen kaveri on viiden lapsen perheestä, sielläkään ei mitään ideaologiaa ole. Eka tehty kolme lasta 80-90-luvun vaihteessa ja 2000-luvulla tullut sitten kaksi lasta vielä hankittua. Vanhemmat lapset auttaneet siinä vaiheessa jo paljon ja varsin vaivatonta ollut.
Meillä on viisi lasta, kaikille on ollut aikaa eikä ole mitään uskonnollisia syitä. Vanhimmat ovat jo aikuisia, heillä on jo omat perheet ja lapset mutta ovet ovat aina avoinna heidän perheilleen ja huolenpito ja rakkaus jatkuu.
Eikö? Kyllä minä edelleenkin tuen aikuisia lapsiani ja kotona olevat voivat myös mainiosti, kiitos kysymästä.