Isovanhemmat kohtelevat lastenlapsia eri arvoisesti?

Täällä myös yksi esikoispojan lapsiperhe, jota appivanhemmat (eli miehen vanhemmat) kohtelevat epätasa-arvoisesti suhteessa muihin lastensa perheisiin.

Ja asetelma on tosiaan ollut aina sama. Miehen kertoman mukaan hän on aina ollut se perheen yksinäinen lapsi joka on joutunut tulemaan omillaan toimeen. Oli se perheen perfektionistinen poika, joka yritti teoillaan saada hyväksyntää siinä koskaan onnistumatta. Asetelma oli sama kun minä tulin kuvioihin: toisille miniöille anoppi leipoi ja kutoi puikot heiluen, ja ensimmäiseen yhteiseen kotiin annettiin pieni pesämuna. Meillä ei ole kutomuksia tai pesämunia näkynyt. Kyse mielestäni on periaatteesta ja siitä, mitä tuollaisilla teoilla viestittää. Nyt lasten myötä tämä epäoikeudenmukaisuus ja omituinen käytös tuntuu vieläkin kipeämmältä.

Keskustelu ei auta. Mies on ottanut asian suoraan puheeksi hamassa menneisyydessä, mutta appivanhemmat esittävät ymmärtämättömiä. Edes konkreettiset esimerkit eivät mene jakeluun, eivät he mielestään ole tehneet mitään epäoikeudenmukaista. He kieltävät ja kieltäytyvät näkemästä tekojaan. Lopuksi anoppi menee vessaan itkemään ja asia on loppuunkäsitelty. Ja kaikki jatkuu kuten aiemminkin. Ehkä jopa pahempana kuin aiemmin. 

Välien täydellinen katkaisu ei mielestäni ole tässä tilanteessa ratkaisu. Vielä kun lapsia ei ollut, olin kokonaisen vuoden olematta tekemisissä heidän kanssaan. En vain myötätunnosta miestäni kohtaan pystynyt nielemään niitä kaikkia asioita yhteisissä tapaamisissa. Nykyisin ajattelen, että parempihan ne jonkinlaisetkin välit omiin isovanhempiin kuin ei välejä ollenkaan. Lisäksi välien katkettua appivanhempien meno jatkuisi täysin samalla tavalla. 

Täällä myös yksi esikoispojan lapsiperhe, jota appivanhemmat (eli miehen vanhemmat) kohtelevat epätasa-arvoisesti suhteessa muihin lastensa perheisiin.

Ja asetelma on tosiaan ollut aina sama. Miehen kertoman mukaan hän on aina ollut se perheen yksinäinen lapsi joka on joutunut tulemaan omillaan toimeen. Oli se perheen perfektionistinen poika, joka yritti teoillaan saada hyväksyntää siinä koskaan onnistumatta. Asetelma oli sama kun minä tulin kuvioihin: toisille miniöille anoppi leipoi ja kutoi puikot heiluen, ja ensimmäiseen yhteiseen kotiin annettiin pieni pesämuna. Meillä ei ole kutomuksia tai pesämunia näkynyt. Kyse mielestäni on periaatteesta ja siitä, mitä tuollaisilla teoilla viestittää. Nyt lasten myötä tämä epäoikeudenmukaisuus ja omituinen käytös tuntuu vieläkin kipeämmältä.

Keskustelu ei auta. Mies on ottanut asian suoraan puheeksi hamassa menneisyydessä, mutta appivanhemmat esittävät ymmärtämättömiä. Edes konkreettiset esimerkit eivät mene jakeluun, eivät he mielestään ole tehneet mitään epäoikeudenmukaista. He kieltävät ja kieltäytyvät näkemästä tekojaan. Lopuksi anoppi menee vessaan itkemään ja asia on loppuunkäsitelty. Ja kaikki jatkuu kuten aiemminkin. Ehkä jopa pahempana kuin aiemmin. 

Välien täydellinen katkaisu ei mielestäni ole tässä tilanteessa ratkaisu. Vielä kun lapsia ei ollut, olin kokonaisen vuoden olematta tekemisissä heidän kanssaan. En vain myötätunnosta miestäni kohtaan pystynyt nielemään niitä kaikkia asioita yhteisissä tapaamisissa. Nykyisin ajattelen, että parempihan ne jonkinlaisetkin välit omiin isovanhempiin kuin ei välejä ollenkaan. Lisäksi välien katkettua appivanhempien meno jatkuisi täysin samalla tavalla. 

37: Niin tutulta ja ikävältä kuulostaa kertomuksesi.

37:lle piti vielä jatkaa, entäs jos olisit itse aktiivisempi? Oletko sellaista kokeillut? Pyydä kylään, yritä edes esittää kiinnostunutta. Mene oma-aloitteisesti käymään jne.

Olen itse yrittänyt vähän aktivoitua, mutta välillä kyllä tuntuu kuin vettä hanhen selkään kaataisi. En saa vastakaikua. Asiat jää siihen.

Ovatko muut perheet huomanneet asian ja mitä tuumivat?

Täällä myös yksi perhe missä anoppi ja appi kohtelevat meidän lapsia eriarvoisesti kuin miehen sisaren lapsia. Esim. Nyt saivat lahjaksi villasukat ja paidan suklaarasiat kun taas sisaren lapset saivat legoja yms.. lastenhoitoapua ei olla heiltä saatu ikinä vaikka ollaan pyydetty..

tänä vuonna he sitten vetivät herneen niin syvälle nenään, kun lahjat oli jaettu meidän lapset istuivat sohvallkaja yhtäkkiä esikoinen sanoi että mennään jo mummulaan että saadaan antaa lahja Mummille ja ukille.. Miehen vanhemmat olivat että mitäs me ollaan niille ollaan ostettu niin poika totes että mummi ja ukki lähtee meidän kanssa lomalle Etelään.

ostettiin siis miehen kanssa mun vanhemmille lahjaksi etelänmatka koska ovat siitä puhuneet että haluaisivat lähteä lastemme kanssa rantalomalle:) 

anoppi vastaa tylysti että olis heillekin kelvannut... Esikoinen 5.v sanoi että haluaa ennemmin Merja-mummin ja Juha-ukin koska tykkää heistä enemmän.

loppuaika oltiinkin sitten hiljaa, miehen sisko viestitti lähdemme jälkeen perään että aika eriarvoiset lahjat ostettiin vanhemmillemme ja hänen mielestään tosi törkeää... Mies vastasi että aikuisten luulis ymmärtävän kun itsekin tekevät sitä samaa lapsille..

Mun mielestä on parempi olla tekemisissä niin vähän kuin mahdollista ja kuulla mahdollisimman vähän. Meidän perhe on aina ollut se syrjitty suvussa, joten en nykyisin halua kuulla mitään noista lahja-asioista. Olen ajatellut, että autuaampi antaa kuin ottaa. Ja toinen on se, etten koe velvollisuudekseni sitten auttaa kun vanhuus iskee, se on suosikkien velvollisuus. Mutta todennäköisesti siinä käy kuten omalle äidilleni. Hän oli se syrjitty, mutta niinpä hän nyt myös on ainoa 6-lapsisesta perheestä, joka vanhemmistaan huolehtii ja saa kuulla haukut itsestään ja kehut muista. Olen koittanut sanoa, että anna pärjätä omin avuin, mutta kilttinä ihmisenä hän kokee, että hänen velvollisuutensa on auttaa, vaikka se raskasta onkin.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 15:45"]Täällä myös yksi perhe missä anoppi ja appi kohtelevat meidän lapsia eriarvoisesti kuin miehen sisaren lapsia. Esim. Nyt saivat lahjaksi villasukat ja paidan suklaarasiat kun taas sisaren lapset saivat legoja yms.. lastenhoitoapua ei olla heiltä saatu ikinä vaikka ollaan pyydetty..

tänä vuonna he sitten vetivät herneen niin syvälle nenään, kun lahjat oli jaettu meidän lapset istuivat sohvallkaja yhtäkkiä esikoinen sanoi että mennään jo mummulaan että saadaan antaa lahja Mummille ja ukille.. Miehen vanhemmat olivat että mitäs me ollaan niille ollaan ostettu niin poika totes että mummi ja ukki lähtee meidän kanssa lomalle Etelään.

ostettiin siis miehen kanssa mun vanhemmille lahjaksi etelänmatka koska ovat siitä puhuneet että haluaisivat lähteä lastemme kanssa rantalomalle:) 

anoppi vastaa tylysti että olis heillekin kelvannut... Esikoinen 5.v sanoi että haluaa ennemmin Merja-mummin ja Juha-ukin koska tykkää heistä enemmän.

loppuaika oltiinkin sitten hiljaa, miehen sisko viestitti lähdemme jälkeen perään että aika eriarvoiset lahjat ostettiin vanhemmillemme ja hänen mielestään tosi törkeää... Mies vastasi että aikuisten luulis ymmärtävän kun itsekin tekevät sitä samaa lapsille..

[/quote]

Osui ja upposi!!

Muuttuiko appivanhempien käytös tämän jälkeen?

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 15:45"]

Täällä myös yksi perhe missä anoppi ja appi kohtelevat meidän lapsia eriarvoisesti kuin miehen sisaren lapsia. Esim. Nyt saivat lahjaksi villasukat ja paidan suklaarasiat kun taas sisaren lapset saivat legoja yms.. lastenhoitoapua ei olla heiltä saatu ikinä vaikka ollaan pyydetty..

tänä vuonna he sitten vetivät herneen niin syvälle nenään, kun lahjat oli jaettu meidän lapset istuivat sohvallkaja yhtäkkiä esikoinen sanoi että mennään jo mummulaan että saadaan antaa lahja Mummille ja ukille.. Miehen vanhemmat olivat että mitäs me ollaan niille ollaan ostettu niin poika totes että mummi ja ukki lähtee meidän kanssa lomalle Etelään.

ostettiin siis miehen kanssa mun vanhemmille lahjaksi etelänmatka koska ovat siitä puhuneet että haluaisivat lähteä lastemme kanssa rantalomalle:) 

anoppi vastaa tylysti että olis heillekin kelvannut... Esikoinen 5.v sanoi että haluaa ennemmin Merja-mummin ja Juha-ukin koska tykkää heistä enemmän.

loppuaika oltiinkin sitten hiljaa, miehen sisko viestitti lähdemme jälkeen perään että aika eriarvoiset lahjat ostettiin vanhemmillemme ja hänen mielestään tosi törkeää... Mies vastasi että aikuisten luulis ymmärtävän kun itsekin tekevät sitä samaa lapsille..

[/quote]

Muuttuiko appivanhempien käytös tämän jälkeen?

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 15:45"]

Täällä myös yksi perhe missä anoppi ja appi kohtelevat meidän lapsia eriarvoisesti kuin miehen sisaren lapsia. Esim. Nyt saivat lahjaksi villasukat ja paidan suklaarasiat kun taas sisaren lapset saivat legoja yms.. lastenhoitoapua ei olla heiltä saatu ikinä vaikka ollaan pyydetty..

tänä vuonna he sitten vetivät herneen niin syvälle nenään, kun lahjat oli jaettu meidän lapset istuivat sohvallkaja yhtäkkiä esikoinen sanoi että mennään jo mummulaan että saadaan antaa lahja Mummille ja ukille.. Miehen vanhemmat olivat että mitäs me ollaan niille ollaan ostettu niin poika totes että mummi ja ukki lähtee meidän kanssa lomalle Etelään.

ostettiin siis miehen kanssa mun vanhemmille lahjaksi etelänmatka koska ovat siitä puhuneet että haluaisivat lähteä lastemme kanssa rantalomalle:) 

anoppi vastaa tylysti että olis heillekin kelvannut... Esikoinen 5.v sanoi että haluaa ennemmin Merja-mummin ja Juha-ukin koska tykkää heistä enemmän.

loppuaika oltiinkin sitten hiljaa, miehen sisko viestitti lähdemme jälkeen perään että aika eriarvoiset lahjat ostettiin vanhemmillemme ja hänen mielestään tosi törkeää... Mies vastasi että aikuisten luulis ymmärtävän kun itsekin tekevät sitä samaa lapsille..

[/quote]

Jep jep, täälläkin vastaavanlainen tilanne. Meidän lapset sai isovanhemmilta lahjaksi molemmat 50€. Ihan sopiva summa ei siinä, kiva kun edes muistivat, mutta serkut saivat sen setelin lisäksi jokainen 5-10 lahjaa joista yksikään ei ollu mikään edullinen (mm. robottikoira, tablettitietokone, käsikonsoli jne.). Onneksi omat lapset ovat vielä sen verran pieniä, että he eivät kovasti pahastuneet, mutta entäs  vuoden parin päästä? Onneksi voimme viettää joulun toisessakin paikassa, niin ei kenellekään tule paha mieli toisten suosimisesta.

Tämä keskustelu on ikään kuin jatketta sisarkateus-keskustelulle. Ihan yleinen ilmiö monilapsissa perheissä, että tuntuu siltä että vanhemmat tai jompikumpi suosii tiettyä lasta. Joku voi taas olla epäsuosissa koko ikänsä, vaikka se on hirveän epäreilua tietenkin.

Oma kokemukseni perheen "ei-lellikkinä" on se, että onneksi sieltä lapsuudenperheestä kasvaa ulos. Saman luulisi pätevän näihin appivanhempiin. Jos näyttää siltä, että suosivat muita sukulaislapsia omien kustannuksella, en todellakaan haaskaisi omaa aikaani viettämällä jouluja yhdessä koko suvun kanssa. En tosiaan haluaisi altistaa omia lapsia noille kokemuksille. 

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 15:36"]

37:lle piti vielä jatkaa, entäs jos olisit itse aktiivisempi? Oletko sellaista kokeillut? Pyydä kylään, yritä edes esittää kiinnostunutta. Mene oma-aloitteisesti käymään jne.

Olen itse yrittänyt vähän aktivoitua, mutta välillä kyllä tuntuu kuin vettä hanhen selkään kaataisi. En saa vastakaikua. Asiat jää siihen.

Ovatko muut perheet huomanneet asian ja mitä tuumivat?

[/quote]

Muut perheet? Tarkoitatko siis miehen etuoikeutettuja sisaruksia perheineen?

Mun nähdäkseni kaikki tiedostavat tilanteen vaieten ja ottavat etuoikeudet mielellään vastaan. Asia on vähän kuin julkinen salaisuus ja tabu josta ei puhuta koskaan ääneen, appivanhemmat salailevat aktiivisesti mutta eivät nämä etuoikeutetut. Kukaan ei tee asialle mitään vaikka varmasti pienellä ajatustyöllä ymmärtävät tilanteen epäreiluuden. Kukas sitä toisaalta nyt omista eduistaan luopuisi ja puolustaisi isonveljen perhettä? Itse asiassa, me perheenä ollaan aina puolustettu ja ajateltu toistenkin asioita. Kun omat vanhempani puhuivat vuosia sitten mahdollisesta ennakkoperinnöstä, minä erityisesti varmistin, että järjestely koskee sitten kaikkia meitä sisaruksia. Itse olen myös tosi tarkka siitä, että kohtelen esim. lahja-asioissa kaikkia samalla tavalla. Mulla on sisäsyntyisenä jonkinlainen oikeudenmukaisuuden taju ja siksi tällainen törkeys saa sappeni kiehumaan. :(

Ikävä että appivanhemmat tällä myyrän työllään kampeavat kiveä lastensa, miehen ja sisarusten, välejä hiertämään. Vielä eivät ole onnistuneet, muuta kuin tuhrimaan välejään esikoispoikaansa ja tämän perheeseen. Puhuminen ei auta, ei ystävällisyys ja huomioiminen, ei "tuppautuminen". Täytyy varmaan vähentää yhteydenpitoa reilusti ja aloittaa radiohiljaisuus molempiin suuntiin.  Se mitä ei tiedä, ei satuta.

Meillä anoppi on testamentannut asuntonsa miehen "ensimmäisen sarjan" aikuisille lapsille. On kuitenkin hyvissä väleissä meidän kouluikäisten lasten kanssa. Mutta ei kuulosta kovin reilulta mummolta.

Mielestäni lapsien pitää opettaa niin, etteivät lahjat ole tärkeitä vaan yhdessä oleminen. Itsellä oli kaksi mummoa - toinen ei antanut koskaan mitään ja toinen antoi. Se mummo, joka ei antanut mitään, ei ollut siihen varaa ja minä ymmärsin sen täysin. Kummallista, jos olettaa, että kaikki mummot ovat varakkaita tai, että kaikkien mummojen pitää antaa lapsenlapsilleen lahjoja. Pitää myös opettaa lapsia pääsemään yli lahjojen saamisesta.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 15:45"]

Täällä myös yksi perhe missä anoppi ja appi kohtelevat meidän lapsia eriarvoisesti kuin miehen sisaren lapsia. Esim. Nyt saivat lahjaksi villasukat ja paidan suklaarasiat kun taas sisaren lapset saivat legoja yms.. lastenhoitoapua ei olla heiltä saatu ikinä vaikka ollaan pyydetty..

tänä vuonna he sitten vetivät herneen niin syvälle nenään, kun lahjat oli jaettu meidän lapset istuivat sohvallkaja yhtäkkiä esikoinen sanoi että mennään jo mummulaan että saadaan antaa lahja Mummille ja ukille.. Miehen vanhemmat olivat että mitäs me ollaan niille ollaan ostettu niin poika totes että mummi ja ukki lähtee meidän kanssa lomalle Etelään.

ostettiin siis miehen kanssa mun vanhemmille lahjaksi etelänmatka koska ovat siitä puhuneet että haluaisivat lähteä lastemme kanssa rantalomalle:) 

anoppi vastaa tylysti että olis heillekin kelvannut... Esikoinen 5.v sanoi että haluaa ennemmin Merja-mummin ja Juha-ukin koska tykkää heistä enemmän.

loppuaika oltiinkin sitten hiljaa, miehen sisko viestitti lähdemme jälkeen perään että aika eriarvoiset lahjat ostettiin vanhemmillemme ja hänen mielestään tosi törkeää... Mies vastasi että aikuisten luulis ymmärtävän kun itsekin tekevät sitä samaa lapsille..

[/quote]

Kuka oikeasti haluaa lastenhoitolomalle? Meillä ostetaan isovanhemmille kahden hengen matka jonnekin kivaan paikkaan, ei mitään maksettua lastenhoitoreissua.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 18:00"]

Mielestäni lapsien pitää opettaa niin, etteivät lahjat ole tärkeitä vaan yhdessä oleminen. Itsellä oli kaksi mummoa - toinen ei antanut koskaan mitään ja toinen antoi. Se mummo, joka ei antanut mitään, ei ollut siihen varaa ja minä ymmärsin sen täysin. Kummallista, jos olettaa, että kaikki mummot ovat varakkaita tai, että kaikkien mummojen pitää antaa lapsenlapsilleen lahjoja. Pitää myös opettaa lapsia pääsemään yli lahjojen saamisesta.

[/quote]

Tottakai yhdessäolo on se tärkein juttu. Eihän siitä olekaan kyse.

Sun esimerkissäsi mummollasi ei ollut varaa antaa mitään. AP:n perheessä kyse ei ole varallisuudesta tai lahjojen kalleudesta: mummolla on varaa antaa, mutta vain tietyille lapsenlapsille toisten jäädessä nuolemaan näppejään saman joulupuun ympärillä. Onko sisälukutaito nykyään niin harvinaista? Ei kai kukaan oleta että "kaikki mummot ovat varakkaita tai että kaikkien mummojen pitää antaa lapsenlapsilleen lahjoja". Ei toki. Mutta normaali, rakastava, tasapuolinen mummo antaa kyllä kaikille lapsenlapsilleen tai jättää antamatta kenellekään. 

Kyse on siitä, miten tällaista epäoikeudenmukaisuutta voi vuosikausia toteuttaa? Kohteena kun on kuitenkin kaikkeen viattomat ja osaansa syyttömät lapset. Ei ihme että kärsitään mielenterveydellisistä ongelmista eikä saada edes nukutuksi ilman unilääkkeitä... Ketä sitä noin huonolla omatunnolla nukuttaisikaan: puhdas omatunto kun on se paras unilääke.

Kysymys teille eriarvoisuutta kohdanneille: onko teillä mitään teoriaa, miksi juuri teidän perheenne on se syrjitty? 

Monista tarinoista osuu silmään esim. että vanhemmat suosii tyttären lapsia, mutteivät pojan. Tai että edellisen avioliiton aikainen lapsi kokee eri kohtelua kuin nykyisen suhteen lapset. Minun on vaikea sukeltaa tähän logiikkaan, mutta oletteko te kohtelun sisällä olevat saaneet mitään tolkkua tällaisesta? 

Syvästi pahoitellen. Olen itse nauttinut veljeni kanssa tasa-arvoisuudesta ja molemmat mummot ovat kohdelleet suvun lapsia yhtä rakkaasti, ja aion tiukasti jatkaa samaa perinnettä sitten omille lapsilleni. En pysty edes ymmärtämään epätasa-arvoista kohtelua omien lasten saati lastenlasten välillä. 

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 18:00"]

Mielestäni lapsien pitää opettaa niin, etteivät lahjat ole tärkeitä vaan yhdessä oleminen. Itsellä oli kaksi mummoa - toinen ei antanut koskaan mitään ja toinen antoi. Se mummo, joka ei antanut mitään, ei ollut siihen varaa ja minä ymmärsin sen täysin. Kummallista, jos olettaa, että kaikki mummot ovat varakkaita tai, että kaikkien mummojen pitää antaa lapsenlapsilleen lahjoja. Pitää myös opettaa lapsia pääsemään yli lahjojen saamisesta.

[/quote]

Tottakai yhdessäolo on se tärkein juttu. Eihän siitä olekaan kyse.

Sun esimerkissäsi mummollasi ei ollut varaa antaa mitään. AP:n perheessä kyse ei ole varallisuudesta tai lahjojen kalleudesta: mummolla on varaa antaa, mutta vain tietyille lapsenlapsille toisten jäädessä nuolemaan näppejään saman joulupuun ympärillä. Onko sisälukutaito nykyään niin harvinaista? Ei kai kukaan oleta että "kaikki mummot ovat varakkaita tai että kaikkien mummojen pitää antaa lapsenlapsilleen lahjoja". Ei toki. Mutta normaali, rakastava, tasapuolinen mummo antaa kyllä kaikille lapsenlapsilleen tai jättää antamatta kenellekään. 

Kyse on siitä, miten tällaista epäoikeudenmukaisuutta voi vuosikausia toteuttaa? Kohteena kun on kuitenkin kaikkeen viattomat ja osaansa syyttömät lapset. Ei ihme että kärsitään mielenterveydellisistä ongelmista eikä saada edes nukutuksi ilman unilääkkeitä... Ketä sitä noin huonolla omatunnolla nukuttaisikaan: puhdas omatunto kun on se paras unilääke.

[/quote]

Lapset tajuaa eriarvoisuuden vasta siinä vaiheessa, kun se heille kerrotaan. Suurin osa näistä ongelmista on yhden aikuisen päässä ja tämä aikuinen on yleensä miniä. Hän kokee, että juuri hänen lapsensa saavat kaikkea vähiten, vaikka itse toimii aina niin, että isovanhemmuus juuri niille lapsille on vaikeaa.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 18:28"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 18:00"]

Mielestäni lapsien pitää opettaa niin, etteivät lahjat ole tärkeitä vaan yhdessä oleminen. Itsellä oli kaksi mummoa - toinen ei antanut koskaan mitään ja toinen antoi. Se mummo, joka ei antanut mitään, ei ollut siihen varaa ja minä ymmärsin sen täysin. Kummallista, jos olettaa, että kaikki mummot ovat varakkaita tai, että kaikkien mummojen pitää antaa lapsenlapsilleen lahjoja. Pitää myös opettaa lapsia pääsemään yli lahjojen saamisesta.

[/quote]

Tottakai yhdessäolo on se tärkein juttu. Eihän siitä olekaan kyse.

Sun esimerkissäsi mummollasi ei ollut varaa antaa mitään. AP:n perheessä kyse ei ole varallisuudesta tai lahjojen kalleudesta: mummolla on varaa antaa, mutta vain tietyille lapsenlapsille toisten jäädessä nuolemaan näppejään saman joulupuun ympärillä. Onko sisälukutaito nykyään niin harvinaista? Ei kai kukaan oleta että "kaikki mummot ovat varakkaita tai että kaikkien mummojen pitää antaa lapsenlapsilleen lahjoja". Ei toki. Mutta normaali, rakastava, tasapuolinen mummo antaa kyllä kaikille lapsenlapsilleen tai jättää antamatta kenellekään. 

Kyse on siitä, miten tällaista epäoikeudenmukaisuutta voi vuosikausia toteuttaa? Kohteena kun on kuitenkin kaikkeen viattomat ja osaansa syyttömät lapset. Ei ihme että kärsitään mielenterveydellisistä ongelmista eikä saada edes nukutuksi ilman unilääkkeitä... Ketä sitä noin huonolla omatunnolla nukuttaisikaan: puhdas omatunto kun on se paras unilääke.

[/quote]

Lapset tajuaa eriarvoisuuden vasta siinä vaiheessa, kun se heille kerrotaan. Suurin osa näistä ongelmista on yhden aikuisen päässä ja tämä aikuinen on yleensä miniä. Hän kokee, että juuri hänen lapsensa saavat kaikkea vähiten, vaikka itse toimii aina niin, että isovanhemmuus juuri niille lapsille on vaikeaa.

[/quote]
Aliarvioit lapset. Itse asiassa lapsi voi olla yllättävänkin nopea oivaltamaan, jos häntä kohdellaan syystä tai toisesta eri tavalla kuin muita. 

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 23:13"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 23:09"]

En ole koskaan ymmärtänyt miniöitä, jotka kuvittelevat miehensä vanhempien olevan heidän käskytettäviään. Jos tuo on sinusta väärin, niin pysy poissa sukujuhlista ja anna miehen suvun elää omalla tavallaan. Uskon, että helpotus on molemminpuolinen.

[/quote]

Ja tämä liittyi aloitukseen miten?? Vittuilkoot aikuiset KESKENÄÄN niin paljon kuin haluavat, mutta lapsia ei siihen sotketa. Piste.

Ja ps. mene hoitoon.

[/quote]

Miksi pitäisi mennä hoitoon? Siksikö, että ap:n lasten serkut saivat isovanhemmilta enemmän lahjoja siksi, että ap hukutti omansa paketteihin ja jotta serkut saisi edes jotain sinnepäin, antoi anoppi/isoäiti heille korvauksena kunnon paketit. Tänä jouluna ap ei päässyt pilaamaan lastensa serkkujen joulua kyselemällä, että ettekö te olleetkaan kilttejä, kun pukki toi noin vähän lahjoja. Anoppi osasi iskeä ensin!

[/quote]

MIKSI se olisi sitten antanut ne salaa?? Jos olisi halunnut että lapsilla saman verran paketteja niin miksei muut olisi saaneet nähdä....???