Kaverini on huono äiti?

Eli siis olen tässä nyt jonkun aikaa pohtinut että kaverillani ei taida olla kaikki murot kulhossa lapsen kasvattamisen suhteen, homma vaan pahentuu kokoajan. Kaveri sai lapsen aika nuorena, 18v , ja ehkä se on osaltaan vaikuttanut asioihin. Lapsi oli alkuaikoina viikkoja putkeen hoidossa sukulaisilla, kun kaverini halusi vain juosta kavereiden kanssa.

Lapsi (3v) on ensinnäkin täysin kuriton. Kaverini mielestä on helpompaa antaa lapsen tehdä mitä vaan kun ottaa vastaan kiukkuilua rajojen asettamisesta. Hän riehuu joka paikassa, paiskoo ja hajottaa tavaroita, huutaa kovaan ääneen ja kiroilee. Lapsen puhuessa kaljan juomisesta ym "aikuisten jutuista" kaverini nauraa.

En jaksaisi enää lähteä mihinkään kaverini kanssa lapsen ollessa mukana sillä on älyttömän rasittavaa kun ihmiset tuijottavat lapsen viiletäessä ympäri kahvilaa tuhoamassa paikkoja kaverini keskittyessä puhelimensa räpläämiseen.

Viime aikoina olen huomannut myös erään melko hälyttävän asian; kaverini ei laita lapselle ollenkaan turvavyötä autossa. Lapsi istuu istuimessa jos jaksaa, tai sitten seikkailee ympäri autoa. Lisäksi kaverini menettää hermonsa helposti ja saattaa läimäistä lasta esim avokämmenellä poskelle, tönäistä niin että lapsi kaatuu tmv. On monta kertaa sanonut että olisi helpompaa kun lasta ei olisi. Olettaa joka viikonloppu että isovanhemmat/pojan isä tai joku kuka tahansa muu ottaa lapsen hoitoon jotta hän pääsee ryypäämään. Tarvitsee kuulemma vähintään yhden päivän viikonlopusta vapaaksi tai ei pysy järjissään. Sossut ovat myös olleet kaverini kimpussa..

Ainoa asia miksi tästä tänne avaudun on se että olen huolissani lapsesta. Millainen hänestä kasvaa ilman rajoja? Miten voisin keskustella asioista kaverini kanssa ilman että hän loukkaantuu? On nimittäin TODELLA helposti itseensä ottavaa sorttia.

Olen itse 24, kahden lapsen äiti, sitä joku kuitenkin kysyy.