Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ei halua kanssani lasta vielä moneen vuoteen, koska hänellä on jo..
13.01.2014 |
Olen seurustellut mieheni kanssa nyt kaksi vuotta, ja haluasin jo kovasti lasta hänen kanssaan. Mutta kun otin asian puheeksi hän vain tokaisi ettei halua lasta vielä moneen vuoteen, koska hänellä on jo ( hänellä on siis lapsi edellisestä suhteesta). Olemme molemman vakityöpaikassa ja muutenkin elämämme on tasapainoista, mielestäni olisimme mahtavat vanhemmat. Nyt en enää voi sietää mieheni lasta, koska en sen takia kun se lapsi on jo olemassa, itse saa vielä pitkään aikaan lasta, vaikka olen jo siitä kymmenen vuotta elämästäni haaveillut.. Rakastan miestäni todella paljon, mutta siinä lapsessa minua ärsyttää kaikki, vaikka tiedän kyllä ettei se ole sen lapsen syy.. Mutta jotenkin silti syytän sitä lasta siitä, vaikka järjellä kun ajattelen ei se ole sen syy, aluksi pidin tästä lapsesta, mutta kun kuulin etten saa itse lasta vielä pitkään aikaan (ainakaan tämän miehen kanssa) en enää näe mitään hyvää tässä mieheni lapsessa, kaikki sen tekemiset ärsyttävät.. Mieheni sanoo, että haluaa vielä monta vuotta viettää kanssani kahdenkesken rauhassa, ennen kun siihen tulee lasta lisäksi..Koska hän kyllä tietää minkälaista se sitten on kun se lapsi tulee.. Itse taas koen asian niin, etten halua olla vain kahdestaan, haluan enemmän.. Mietin jokapäivä lasta, ja mitä sen lapsen kanssa tekisin, olisin täysin valmis äidiksi.. Varsinaista aikaa mies ei osaa vielä sanoa, sanoo vaan että kunhan hänkin on valmis tekemään niin sitten.. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Haluaakohan mieheni todellisuudessa ikinä toista lasta, vaikka sanoo "joskus" haluavansa..
Kommentit (18)
Suuria kysymyksiä tosiaan!
Asiaa voi vähän verrata. Voisit kysyä mieheltäsi, haluaisiko hän antaa lapsensa, sen joka hänellä jo on, nyt pois? Jos hänestä siinä ei olisi mitään ongelmaa, niin silloin voi jotenkin ymmärtää, ettei hän johdonmukaisesti sinunkaan lapsitoiveista välitä. Ja silloin on ehkä helppo miettiä sitäkin, olisiko parempi laittaa mies vaihtoon...
Vaan jollei se hänellekään olisi helppoa (ja tuskin olisi!), voisi se auttaa häntä ymmärtämään sinun näkökulmasi, ja ettei lapsettomuus sinullekaan helppoa ole. Ja mitä hän sinulta vaatii, kun vaatii odottamaan, ilman varmaa lupausta että sitten vielä olisi aikaa onnistua lastentekohaaveessa. Sinullakin on toive lapsesta, ja se on aivan yhtä oikeutettu, kuin se että hänellä on jo oma lapsensa. Haluaako hän estää sinua omana rakkaanaan kokevan vanhemmuuden? Välittääkö hän sinun toiveistasi? Jos ei, niin onko se rakkautta, vaiko vain mukavaa elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 14:59"]Mies tietää, minkälaista on pikkulapsiperheen elämä, sinä taas et. Eli hän tietää mistä puhuu, kun sanoo ettei halua ainakaan heti uusia lapsia.
Sinulla taas ei ole mitään vertailupohjaa, on vain tunne että se lapsi olisi tosi kiva juttu.
[/quote]
Tällä logiikalla mihinkään perheeseen ei hankittaisi toista lasta.
[/quote]
Nii-in. Kai tiesit, että joillakin se niin menee, että toista lasta ei enää hankita kun on koettu se vauva-aika niin raskaaksi? Ja siihensän jokaisella on laillinen oikeus, ei ole mikään pakko alkaa synnyttämään lapselleen sisaruksia.
Mies ei ilmeisesti kovin perustanut siitä vauva-ajasta ja hän tietää kokemuksesta mitä se on. Joten hänellä on varmaankin oikeus sanoa, ettei jaksa enää sitä.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 15:32"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 15:24"]Ei kuitenkaan varmaan tullut yllätyksenä miehelle silloin kun aloitte yhdessä olemaan, että haluat OMAN lapsen, etkä vaan miehen lasta.
[/quote]
Ei se yllätys ole, jos nainen haluaa lapsen. Mutta ei se nykyaikana myöskään ole kiveen hakattu sääntö.
[/quote]
Me ei oltais ikinä menty mieheni kanssa yhteen jos jompi kumpi meistä olisi halunnut lapsen, mutta toinen ei. Onneksi asia keskusteltiin heti. Minä olin 30v lapseton nainen, hän 40+ kahden teinin isä. Olishan siinä joku voinut kuvitella, että joutuu vanha mies vauvaa kohta hoitamaan, mutta ei todellakaan minun kanssani, olen täysi vela ja nyt jo 40v. (silti ihan hyvä äitipuoli - mistä todisteena se, että toinen lapsista halusi muuttaa meille omasta tahdostaan).
No et ainakaan kuulosta siltä, että olisin "täysin valmis äidiksi", anteeksi vaan... Jkv kypsymistä vielä tehtävänä!
Minä jäin lapsettomaksi kun odottelin tuommoisen miehen lapsensaantihalua :( Hänellä siis oli tavatessamme 8-vuotias tytär, joka isällä joka toinen viikonloppu. Kun suhteemme tuli vakavammaksi ja puhuttiin lapsiasioista, mies sanoi että haluaa kyllä myöhemmin kanssani lapsen, mutta ei ihan vielä. Olin 30-vuotias tavatessamme, joten ajattelin että kai sitä vielä muutaman vuoden voi odottaakin.
Siinä sitä oltiin avoliitossa, ja kun ikää alkoi tulla 35, otin asian ihan vakavasti puheeksi, että nyt alkaa kyllä meikäläisellä olla ikää sen verran että nyt ei oikein enää odotteleminen käy... Mies sitten totesikin, ettei hän halua enää koskaan lasta :( Hän kun 45-vuotiaana ei enää jaksa mitään pikkulapsirumbaa, kun se ensimmäinenkin nuorempana oli niin raskas. Meille tuli tämän asian takia ero, mutta minä en löytänyt koskaan toista kumppania ja lapsentekoikä meni sinkkuna ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 14:25"]
Haluaakohan mieheni todellisuudessa ikinä toista lasta, vaikka sanoo "joskus" haluavansa..
[/quote]
Mahdoton sanoa. On mahdollista, että hän aikansa kypsyteltyään toteaa, että olisihan se yhteinen lapsi tosi jees. Mutta on myös mahdollista, ettei hän haluaa enempää lapsia, koska elämä on jo hyvää.
AP, lue kolmosen tarina tarkkaan ja ajatuksella. Siinä on sinunkin tulevaisuudennäkymäsi.
Toivottavasti saat asian itsellesi selvitettyä ilman, että kaadat sen viattoman lapsen niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et todellakaan ole kypsä äidiksi. Ainakaan nykyisen miehesi mahdolliselle tulevalle lapselle.
Noin se usein mennään, kun miehellä on jo lapsia. Mitäs otit sellaisen miehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voit odotella ja miettiä ja samalla katkeruuksissasi pilata miehen viattoman lapsen elämän tai hankkia lapsettoman miehen ja perustaa perheen samatien. Kumpi sinusta kuulostaa järkevämmältä? Ja perheenperustamista EI kannata laittaa "rakastumisen" varaan vaan muiden tekijöiden.
En minäkään naimisiin mennessäni niin kovasti"rakastanut" miestäni, mutta tiesin että hän ottaisi osaa arjen pyörittämiseen kanssani ihan omasta aloitteestaan, halusi lapsia ja ymmärtää ettei pikkuasioiden vuoksi erota.
Mies tietää, minkälaista on pikkulapsiperheen elämä, sinä taas et. Eli hän tietää mistä puhuu, kun sanoo ettei halua ainakaan heti uusia lapsia.
Sinulla taas ei ole mitään vertailupohjaa, on vain tunne että se lapsi olisi tosi kiva juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 14:59"]Mies tietää, minkälaista on pikkulapsiperheen elämä, sinä taas et. Eli hän tietää mistä puhuu, kun sanoo ettei halua ainakaan heti uusia lapsia.
Sinulla taas ei ole mitään vertailupohjaa, on vain tunne että se lapsi olisi tosi kiva juttu.
[/quote]
Tällä logiikalla mihinkään perheeseen ei hankittaisi toista lasta.
No mutta miehellähän on takanaan juuri mitä hän ei tahdo toistaa: vauva ja suhde pilalla "sen takia".
Se että onko kaikki parisuhteet samoja ja miten lasta kasvatetaan ja mitkä on minkäkin yksilön ongelmat (puhun siis siitä lapsesta ja hänen tarpeistaan: koliikki, vaativa, allergiaa yms) plus se miten sinä sitten "muutut" kun sinusta tulee viimein äiti joka olet tahtonut olla jo 10 vuotta vaikka olet vasta pari vuotta tuntenut miehesi.. Ymmärrätkö miehen pelon?
Minusta oleellista on ongelmaratkaisu; tehoaa normaalisti kun tästä ääneen rauhallisesti puhutaan!
Aiotko tyytyä yhteen lapseen? Vai milloin seuraava?
Jääkö työelämä? Jääkö parisuhde aina vauvan tarpeiden alle?
Onko teillä yhteisiä harrastuksia/intressejä? Mikä on teidän juttu?
Miten kasvattaisitte lasta? Entä käsitätkö että mies saa toisen lapsen: siis tarjoat sille MIEHEN lapselle nyt sisarruksen? Onko siinä eroa miten kasvatat omaa lasta versus miehen lasta? Muuttuuko arki teillä kotona? Onko mies samaa mieltä?
Mitenkäs kodinhoito? Tai maksujen hoitaminen? Mihin miehen edellinen suhde (lapsen äidin kanssa siis) kaatui? -Pelkona voisi meinaan olla asian toisto.
Jos sinua jo ärsyttää miehen lapsi niin miksi et tahdo ymmärtää että tuo on iso ongelma? Vaikka et mitään puhu miehelle niin mies saattaa lukea sinusta ettet pidä hänen lapsestaan ja olet kuitenkin hommaamassa tälle lapselle siskoa tai veljeä. Minusta tuo on ihan mahdottoman suuri ongelma!
Olen itse hitusen yli 30- vuotias ydinperheen äiti ja jos kuvittelisin tässä että tulisi ero niin minua ainakin kiinnostaa ihan jumalattoman suuresti se asia lähdenkö lisääntymään kenen kanssa lisää ja mitkä olisi sen perheen ongelmat. Jos tulevalla miehellä on jo alkujaan jotain inhoa lapsiini niin se olisi todella suuri ongelma ja minusta kuulostaa todella teiniltä ajatusmaailma jättää nämä ongelmat miettimättä: ajattele että sinulla olisi tuo tilanne itselläsi. Nyt jos eroat tuosta miehestä niin teillä ei ole mitään kiinnikkeitä toisiinne ukon kanssa mutta annas jos hommaatte lapsen -käytännössä se on toinen lapsi, toiselle naiselle ja mitä jos kaksi naista olisi hankalia hänelle? Kaksi eri perhettä kiukuttelee siitä ja tosta: hommaa talvihaalari tai pulkka tai maksa elarit, entä milloin nähdä niitä erolapsia? Entä mitkä on näiden kahden sisaruksen suhde toisiinsa?
Minusta nämä on todella isoja kysymyksiä ja en oikein usko että olet tuossa 10 vuoden pituisessä äitiyshaaveilussasi ajatellut kaikkia ongelmia joita se lapsen syntyminen sitten tuo -varsinkin jos sinua jo ennestään ällöttää miehen oma jälkikasvu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy ei todellakaan ole lapsen, vaan miehen.
Suosittelen eroa ja lapsen haluavan miehen etsimistä. Heitä riittää tässä maassa.
Miehellä on aikaa odottaa vaikka 70 vuotiaaksi vauvakuumetta. Naisella aikaa on ehkä luomusti se 40 vuotta, joten kyllä miehen pitäisi ymmärtää tehdä päätös lapsiasiasta, eikä vaan tylyttää, että kun hän ei vielä halua. Jos ei halua nyt, niin ei sitten koskaan enää. Itse lähtisin pois tuollaisesta suhteesta ja etsisin miehen, joka haluaa lasta yhtä paljon kuin sinä. Ei kuitenkaan varmaan tullut yllätyksenä miehelle silloin kun aloitte yhdessä olemaan, että haluat OMAN lapsen, etkä vaan miehen lasta.
Täytyy sanoa, etten minäkään missään nimessä haluaisi lasta sellaisen henkilön kanssa joka ei ole valmis hyväksymään minun lapsiani. Ehkä ihan ensin ap:n pitäisi oppia tulemaan toimeen miehen lapsen kanssa, ja sitten vasta miettiä sitä omaa lasta. Siinä sitten vielä käy niin, että ap saa tahtomansa lapsen ja se miehen lapsi on yhä senkin jälkeen yhtä oksettava.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 15:24"]Ei kuitenkaan varmaan tullut yllätyksenä miehelle silloin kun aloitte yhdessä olemaan, että haluat OMAN lapsen, etkä vaan miehen lasta.
[/quote]
Ei se yllätys ole, jos nainen haluaa lapsen. Mutta ei se nykyaikana myöskään ole kiveen hakattu sääntö.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 14:34"]
AP, lue kolmosen tarina tarkkaan ja ajatuksella. Siinä on sinunkin tulevaisuudennäkymäsi.
Toivottavasti saat asian itsellesi selvitettyä ilman, että kaadat sen viattoman lapsen niskaan.
[/quote]
Komppaan tätä täysin.